Sanotaan että tämä on miesten maailma. Olen kuullut ja lukenut sen väitteen usein.
Tiesittekö että lapsen maailmaa ja lapsen kehitystä on oikeastaan tutkittu vain runsas sata vuotta? Siihenkö asti oli vain tiedemiehiä eikä lainkaan tiedenaisia? Ja ihanko tosi lasten ajatusmaailma on ennen kiinnostanut vain naisia?
Niin... Yleistyksiä kannattaa varoa.
ReplyDeleteToivottavasti tämä on meidän kaikkien maailma. Miesten maailma tämä usein kyllä on, mutta naisilla ja lapsilla on onneksi omat maailmansa:)
Tiedenainen kuulostaa melkein yhtä hyvältä kuin tietäjä:)
KATJA: Kasvatusalalla törmää useinkin siihen tosiasiaan että perheissä isät ovat vähemmän lasten kanssa kuin äidit. Yleistyksen pohjana voi olla olla fakta, tilastollinen prosenttitieto.
ReplyDeleteVoidaanko yleistää että arjen tasolla miehiä kiinnostaa lasten kanssa jutteleminen ja heidän kanssaan oleminen vähemmän kuin naisia?
Kiinnostaako tiedemiehiä lapsen sisäinen maailma vähemmän kuin tiedenaisia?
Hmm... naistutkimusta tekevät käytännössä naiset. Luulee peikko.
ReplyDeleteSitäpaitsi maailmassa ei ole kovin pitkään niinkään haettu ymmärrystä kuin tietoa siitä miten pitää olla ja mitä tehdä.
Peikko luuleekin, että ennen oli hyvä kun lapset osasi olla lapsia ja naiset naisia, miehet miehiä. Miksi kukaan olisi miettinyt toisen ajatuksia kun pelkkä eläminen jo otti koville. Siinä riitti kun tiesi oman hommansa ja paikkansa vallitsevassa organisaatiossa.
Peikko luulee myös että Rita tietää nämä asiat oikeasti. Peikko on kuullut että yksi Marie oli tiedenainen, mutta sekin tutki vaan radiumia, vaikka oli sillä ainakin kolme lasta, tyttöjä.
Maailma on ihmisen maailma... siinä ei ole juuri tilaa muille, peikoillekaan.
ISOPEIKKO: Mukava lukea luulojasi, ja erityisen mukavaa on että ilmaiset luulojesi olevan luuloja. Hassua että myös luulet Ritan tietävän asiat. Luulo lienee väärä :)
ReplyDeleteJos naistutkimusta tekee pelkät naiset, eipä ole tarpeeksi monipuolinen tutkimus.
Maailmassako ei ole haettu ymmärrystä...? Minulla on tunne että ihminen on aina hakenut ymmärrystä. Se on sitten eri asia onko sitä löytynyt, ovatko ihmiset uskoneet sitä omaavansa ja sen pohjalta pystyvänsä järkeviä päätöksiä tekemään.
Erityisesti kammoksun ihmisiä jotka osaavat ja tietävät kaiken. - Siis omasta mielestään.
Hmm... Aina on niitä jotka omivat ja kahmivat, työntävät muut tieltään, alistavat toisia. Ovatko alistäjat ihmisiä, eläimiä, lapsia, aikuisia, peikkoja, naisia, miehiä; se riippuu tapauksesta. Myös siitä onko alistettava alistuakseen. Onko sorretulla auttajia, tukijoukkoja, itsetuntoa, käytännön älyä pitää huolta oikeuksistaan, tai pahimmissa tapauksissa paeta.
Kyllä tuo miesten maailma usein tuntuu vieläkin valitettavan ajankohtaiselta, kun lukee uutisia muualta maailmasta. Miehisyyttä ja naiseutta voisi käyttää myös hyvään... Ja lapsilta voisi oppia niin paljon.
ReplyDeleteANNIE: Ihan puhur kuin minun suullani; todellakin miehisyyttä ja naiseutta voi käyttää hyvään, reilusti ja oikeamielisesti. Lastenkasvatus on parhaimmillaan vuorovaikutusta, perheissä hyvinkin monimuotoista ja hedelmällistä. Ihan sääli että niin monissa perheissä ei viitsitä eikä jakseta kuunnella lapsia ja/tai puolisoa, nostaa hyvivä arvoja kunniaan ja ylläpidetä kannustavaa yhteistä henkeä.
ReplyDeleteMielenkiintoisia kysymyksiä vielä esitit.
ReplyDeleteYleistyksen pohjana voi tosiaan olla faktakin. Itse suhtaudun hiukan epäluuloisesti erilaisiin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin, koska eräs työtehtäväni liittyi aikoinaan tutkimusmaailmaan, jossa oli paljon ristiriitaisuuksia. En siis luota automaattisesti yhteenkään tutkimukseen. Toki monet tutkimukset ovat kyllä suunnan näyttäjiä.
Yleispäteviä vastauksia kysymyksiisi minulla ei ainakaan ole olemassa, mutta kysymyksesi ovat kyllä ajatuksia herättäviä.
Olemme kaikki yksilöitä, joilla on mahdollisuus tehdä omat päätöksensä. Toki moni tyytyy toimimaan niin kuin enemmistö tutkimusten mukaan toimii.
KATJA: Olen ajattelussani samoilla linjoilla kanssasi siinä että en automaattisesti ja sokeasti luota tutkimuksiin, mutta otan mielelläni niistä suuntaa.
ReplyDeleteEn oikeastaan odottanutkaan vastauksia noihin kysymyksiin. Jätän mielelläni ilmaan väreilemään vastaamattomia kysymyksiä... Ei niihin tarvitse olla vastauksia. Ne ovat arvokkaampia kysymyksinä.
Palatakseni alkuperäiseen aloitukseesi - tottakai yleistyksiä kannattaa välttää - jos ne ovat vääriä ja haitallisia yleistyksiä. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit.
Kuten tavallista, oli ilo saada lukea kommenttisi ja jutella kanssasi :)