Kamalasti kivoja kirjoja

Kasvatuksesta, kodista, koulusta, kateudesta, kiusaamisesta ja kaikesta muustakin kiehtovasta kertovia kirjoja kopsahtaa koriimme kahmalokaupalla kun katsastamme PS-kustannuksen tarjonnan. 

Tarkista tietopalveluiden tuore tiedote. Tarjonta on taas takuulaatua. Tämäkin Tonyn teos:

Tunnista temperamentit.

Blogger ilmoittaa että en voi postata kuvia ennen kuin maksan lisätilasta. Maksan toki, mutta pitää näemmä kahlata kilometrien pituiset selostukset ja ohjeet ennen kuin pääsee maksun suorittamaan. Työpäiväkin tässä alkamassa. Puuh.

Haukku haavan tekee

Olen odottanut Haukkua kauan. Nyt se on ilmestynyt ja sain oman kappaleen komean kuriirin kotiin kantamana kello 9 tänä aamuna. Pelästyin että kello 10 yksityisoppilas tuli etuajassa mutta kirjapakettihan se siellä. En vielä paljasta mitä muuta käärön kätköistä kopsahti. 

Kuluvana vuonna ollaan saatu kiusaamisasiaa esiin kiitettävästi, paremmin ja pontevammin kuin minään aikaisempana vuonna. Lukekaapas tästä linkistä mitä kirjasta kerrotaan. Minä poistun taakse ja alan selata sen sivuja. Suih, suih...

Minne Smurffi katosi?

Hihii mikä näky minua kohtasikaan kävellessäni kotini lähiympäristössä. Iso sininen Smurffi eräässä pihassa. Vein pari lapsikaverianikin myöhemmin sitä katsomaan. Vaan mites kävi kun seuraavan kerran tuosta kävelin? Otus oli kadonnut. Nyt kyselen mitä tapahtui? Varastettiinko vai lähtikö itse matkoille? Halusiko siirtyä taloon sisätiloihin ilmojen kylmettyä?

Muistan kauan sitten kuulleeni puutarhatontusta joka yllättäen katosi englantilaisen talon pihasta. Jonkin ajan kuluttua talon väki sai kortin Ranskasta. Siinä luki terkut lomalta ja kuvassa tonttu makaili uimarannalla. Pari muutakin loma-aiheista korttia saapui mihin tonttu oli kuvattu ja eräänä päivänä muutaman viikon kuluttua se oli ilmestynyt takaisin talon pihaan.

Paras ravinto aivoille

Koulujen alkaessa ajatukset kääntyvät opiskeluun, aivotyöhön, jaksamiseen, energian hankkimiseen. Keinot ovat yksinkertaisia. Riittävä uni. Työn, levon ja virkistymisen oikea suhde. Järkevä ruokavalio. Oma hyvä energiani on paljolti juuri niistä kiinni.

Tutkimusten mukaan aivoille parasta ravintoa on seuraavassa listassa. 

* Kala (etenkin rasvainen kala)

* Vihreät kasvikset

* Kukkakaali ja parsakaali (Ovat aivojen näköisetkin!)

* Avokado, pähkinät, siemenet, oliiviöljy (antioksidantteja)

* Tumma suklaa (vähäinen määrä)

* Marjat

* Kokojyvätuotteet (Kaurapuuro, tumma riisi)

Kannattaa juoda runsaasti vettä.

Kahvi tai tee pieninä päivittäisinä annoksina. Punaviini.

Älkää kuitenkaan koululaisillenne antako punaviiniä. Se lisähuomautuksena jos ette itse olisi älynneet, hah hah.

Kerää roska päivässä

Toimittaja Tuula-Maria Ahonen perusti Kerää roska päivässä - liikkeen yhdessä tyttäriensä kanssa vuonna 2000, ja on erittäin aktiivinen siinä touhussa edelleenkin. Kuulun hänen Facebook-ryhmäänsä. Ne jotka väittävät että Facebook on typerä ja turha saattavat olla oikeassa omalta osaltaan, mutta on niitäkin jotka saavat siellä oikeita asioita aikaan. Tässä linkki tämän kestävän hankkeen FB-sivulle.

Päivi Hamarus, Kiusaamisen ehkäisy

Kiusaamisen syyt selviksi ja apua uhrille jotta tämä selviytyy vaikeista kokemuksistaan. Siinä toimintaohje, johon meillä on tilaisuus tarkemmin tutustua kunhan Päivi Hamaruksen Haukku haavan tekee ilmestyy syksyllä. Kiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen. 

Asiaa Hamaruksen väitöskirjasta Koulukiusaaminen ilmiönä voimme lukea täältä. 

Kaikki inhottava, lamaannuttava, raukkamainen, piinaava kiusaaminen on saatava kitketyksi kouluista ja muualta. Ei enää uhreja, sairaslomia, itsemurhia, kouluampumisia !

Ilmapiiri paremmaksi ihmisille

Kirjoitus hyvejohtajuudesta.



Johtajuudella vaikutetaan ratkaisevasti alaisten hyvinvointiin työpaikoilla.



Koulumaailman ilmapiiriä ja sääntöjä luotaessa rehtorit ja opettajat ovat avainasemassa .



Johtajat, ohjaajat, päättäjät, teidän sananne painaa. Siispä sanokaa sananne !



Älkää piiloutuko asiajohtamisen taakse vaan johtakaa ihmisiä.

AKT-jupakoinnin tervetullut julkisuus

Seuraan tiiviisti AKT:n työpaikkakiusaamisuutisointia lehdistä ja televisiosta sekä luen blogikirjoituksia ja niiden kommenttiketjuja. Facebookissa työpaikkakiusattujen sivuilla kannatetaan hyvin yksimielisesti Ahdetta ja toivotaan että Räty erotetaan. Niille meistä jotka toivovat hartaasti että kaikenlainen öykkäröinti ja kiusaaminen saadaan työyhteisöistä kitketyksi ja hyvinvointi palautetuksi, tapauksen saama julkisuus on kuin taivaan lahja. Kun vaan käsittely pysyisi asiallisena ja rakentavana. Keskustelut lähtevät helposti vikasuuntaan. Tuskastuttavaa katsoa vierestä kun aletaan vetää mukaan vaikka mitä epäolennaisuuksia ja möläytellään ties mitä.

Oma mielipiteeni asiasta: Alaiset ovat todistaneet Rädyn johtavan huutamalla, syyttämällä ja mitätöimällä. Pois sellainen johtaja.

(Kuvan kasvi on enkelinsiipi, jos jotakuta kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisikaan.)

Onnistu yhdessä / Työyhteisön kehittäminen

Mitä yhteisöllisyys on? Kaikki siitä puhuvat, mutta kuka tietää? Olemme varmoja että sitä tarvitaan työyhteisöissä ja yhteiskunnassa ja ihmisten kesken yleensäkin.

Aini-Kristiina Jäppinen ei ainoastaan tiedä vaan hän osaa myös meille kertoa miten yhteisöllisyyttä hyödynnetään työpaikoilla. On suuri ilo lukea selkiytettyä tietoa, joka laajuudestaan huolimatta on onnistuttu jaottelemaan ja tarjoilemaan lukijalle helposti pureskeltavassa muodossa. Lukeminen vaatii teoreettista ajattelua mutta ajatteluamme autetaan kirjassa milloin milläkin tavalla.

Yhteisöllisyys = "moninaisuuden harmonia".

Yhteisön moniäänisyyttä verrataan kirjassa osuvasti ja hauskasti kuorolauluun.

Teos pyrkii selvittämään millä tavoilla päästään sellaiseen yhteisöllisyyteen joka on kantava voimavara minkä tahansa työpaikan arjen pyörittämisessä. Mielessäni risteilee lukiessa useita työpaikkoja menneisyydestäni, kouluja ja firmoja joissa olen opettanut kieliä.

Yhteisöllisyyden avaimet: Moniäänisyys, vuorovaikutus, asiantuntijuus, joustavuus, sitoutuminen, vastuunotto, päätöksenteko, neuvottelu, luottamukselle rakentuva kontrolli ja oman toiminnan arviointi.

Kaikki 10 avainta käsitellään erikseen ja perinpohjin.

Lue lisää kustantajan linkistä, täältä.

Lainaus kirjasta: "Määrittelen vision niin, että se on laaja yhteinen näkemys siitä, mihin suuntaan halutaan olla menossa, mitä siellä jossain määränpäässä tai pikemminkin matkan varrella halutaan omistaa tai hankkia ja mitä halutaan saavuttaa. Visiota voisi verrata kuvasarjaan, elokuvan traileriin tai muuhun kuvankaltaiseen puhuttelevaan näkyyn, josta puuttuvat vielä yksityiskohdat mutta joka on parhaimmillaan houkutteleva ja luokseen kutsuva. Visio voi aivan mainiosti olla sanallinen, mutta kuvallisuus, kuvitteellisuus ja kerronnallisuus ovat silti sen luontaisimpia ominaisuuksia."

(Sivu 89)

Hieno jalostava lukukokemus. Asiallista asiaa asiallisesti, ja kuitenkin melkein kuin runollisesti esitettynä.

Tykkää tästä!

Perjantaina aloin lukea ja tänään sunnuntaina saatan päästä kirjan loppuun. Eihän tätä malta laskea käsistään. Tykkää tästä! on varsin ajankohtaista tietoa tarjoava teos, joka puntaroi sosiaalisen median vaikutusta lapsiin ja nuoriin ja sitä mikä opettajan roolin pitäisi siinä yhteydessä olla jos mikään. Opettajia haastateltaessa on kuultu älähdyksiä: "Ei kai meidän tule tuhansien päivittäisten tehtäviemme ja velvollisuuksiemme lisäksi nyt vielä Facebookiinkin siirtyä?"

Minä tulin blogeihin syksyllä 2005, mistä alkoivat kokemukseni sosiaalisesta elämästä verkossa. Facebookiin tutustuin vasta vajaa kaksi vuotta sitten ja siellä olen nykyään melko aktiivinen. Opusta lukiessa tiedän mistä siinä puhutaan. Sekä bloggaamisessa että naamakirjailussa on etunsa ja vaaransa, ja nettiä pystyy muutenkin käyttämään oppimiseen ja tiedonsaantiin, niin sanoakseni hyvään tai huonoon sellaiseen. Ilmiöllä on monta eri puolta.

Ehdottomasti olen sitä mieltä että opettajien ja vanhempien pitäisi tuntea verkkoa muiltakin osin kuin nettisanomalehti, Wilma ja oma verkkopankki. Nuoriso käyttää sosiaalista mediaa, se on tosiasia, ja nuoret tarvitsevat monenlaista ohjeistusta ja apua ja nettitaitoja ongelmatilanteisiin. Mitä tehdä kun joutuu kiusatuksi tai törmää laittomaan toimintaan? Mitkä ovat yksityisyyden rajat? Lapsille kannattaa opettaa turvataitoja... mutta tietenkin aikuisen on ensin itse perehdyttävä aiheeseen. Moni nuori ei tule sitäkään ajatelleeksi että se mitä on someen kirjoittanut pysyy siellä eikä sitä saa poistettua.

Kirjasta saa mielestäni hyvinkin kattavan käsityksen tämänhetkisestä tilanteesta ja tietynlaisesta pulmallisuudesta ja siihen liittyvästä keskustelun tarpeesta. Mikä osa netin tiedontulvasta on luotettavaa? Mihin osaan on parasta suhtautua kriittisesti?

Miten opettaja tasapainottelee kasvatustehtävävässään kaiken tämän keskellä? Opettajalla on etiikkansa ja vastuullisuutensa aikuisena oppilaidensa elämässä sen lisäksi että hän opettaa kouluaineita. Mahdollisesti koululaiset hallitsevat teknisiä laitteita paljon paremmin kuin opettaja, mutta heillä ei vielä ole elämänkokemusta eikä edellytyksiä vastuulliseen toimintaan sosiaalisen median kentässä.

Kirjasta opettajat ja lasten vanhemmat saavat ajateltavaa ja käytännön vinkkejä vaikka eivät itse sosiaalista mediaa harrastaisikaan. Eri asiantuntijat ovat niitä meille sinne keränneet, ja todettakoon myös että grafiikka hivelee silmää ja sormenpäitä. Ihan nautinto käännellä sivuja. Tykkää tästä! kehottaa otsikko, ja niin minä tykkäänkin.

Palaan lukemaan... alkamassa on luku nimeltä Muuttaako sosiaalinen media lapsen todellisuudentajua ja moraalikehitystä?

(Some = sosiaalinen media)

Mieli maasta

Tuoretta asiantuntijatietoa saatavilla nuoruusiän masennuksesta. Mieli maasta - teoksen kansien väliin on koottu kirjoituksia, joissa mielenterveystyön ja erityisopetuksen ammattilaiset antavat näkökulmia, ja paikoin melkeinpä reseptejä masennuksen tunnistamiseen ja kertovat mistä ja miten apua voi hakea.

Mistä masennuksen tunnistaa? Siinäpä vaikeus. Yllätyin lukiessani että se ei suinkaan aina vastaa maallikon odotuksia oireissaan. Ne saattavat olla fyysisiä tuntemuksia kuten vatsakipua tai muita kiputiloja ja unettomuutta. Oireet voivat tulla esiin häiriköintinä koulussa, tai kiinnostumattomuutena ja välinpitämättömyytenä. Opettaja erehtyy pitämään masentunutta oppilasta laiskana. Voi hurja että tulee ajattelemistä minulle joka olen opettaja! Ennen aikaan kun lukihäiriöistä ei tiedetty luultiin oppilaita huolimattomiksi ja laiskoiksi. Sitten tajuttiin että kyseessä oli neurologis-biologinen juttu. Ollaanko nyt vaarassa leimata yksi mielialahäiriöistä kärsivä nuorten joukko kelvottomiksi kun ei tiedosteta että kyseessä onkin depressio?

Tätä pitää tutkia. Nyt jo sanotaan että masennus on kansantauti. Asialle on tehtävä jotain! Suosittelen kirjaa mitä lämpimimmin kaikille joilla on lapsia elämässään, omia lapsia, sukulaisten ja ystävien lapsia, opppilaita. Katsokaamme vetämättömiä ja keskittymiskyvyttömiä ja häiriköiviä nuoriamme ja miettikäämme voimmeko auttaa heitä jotenkin.

Kirjasta ilmenee että nuori itse saattaa juuttua johonkin kehitysvaiheeseen ja jäädä ajattelussaan junnaamaan samaa kehää. Jopa puolet masentuneista nuorista kieltää masennuksen tunteensa, joten ulkopuolisen auttajan on edettävä sen mukaan. Keskustelu nuoren kanssa voi tuottaa tuloksia jos sillä onnistuu käynnistämään nuoressa itsessään erilaista ajattelua. Ratkaisun pitäisi viime kädessä syntyä oman itsen sisällä eikä tulla ulkopuolelta, mutta esimerkiksi ammattiauttaja osaa ottaa puheeksi aiheita jotka päästävät nuoren tarkastelemaan itseään ja tilannettaan uusista näkökulmista.

Ratkaiseva käänne: Kun nuori käsittää että keskustelukumppani kuuntelee häntä oikeasti ja on oikeasti kiinnostunut hänestä ja siitä mitä hänelle kuuluu.

Minusta tuntui hyvältä lukea nykyajan pyrkimyksistä tuoda apu ja hoito nuorten luonnolliseen elinympäristöön, kouluun ja kotiin, sen sijaan että hänet sijoitettaisiin sänkyyn hoitolaitokseen.

Tässä muutamia otsikoita sisällysluettelosta:

Miten kohtaan masentuneen opiskelijan?

Ratkaisukeskeinen terapia nuorten masennuksen hoidossa

Voimaantumista ei voi opettaa, mutta sen voi mahdollistaa

Lapsen vahvistava kohtaaminen

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi".

Hyvä neuvo, jota minullekin lapsuudenkodissa kyllästymiseen asti tähdennettiin, mutta entä lapsen kunnioittaminen?

Lääketieteen lisensiaatti Kati-Pupita Mattilalta, teologian tohtorilta, on ilmestynyt viisas, kaunis, ikiaikaista totuutta kaikessa arkisuudessaan sisältävä teos Lapsen vahvistava kohtaaminen. Esipuhe lukijalle alkaa näin: "Kaikessa hoito- ja kasvatustyössä tärkeintä on kohtaaminen." Ensimmäisen luvun otsikko: Lähtökohtana kaunis katse ja arvostava asenne.

Kirjoittajan tuo yksinkertaisin lausein selkokielisesti ulottuvillemme viestin siitä miten yksinkertaista on luoda lapselle turvallinen ja hyväksytty olo seurassamme. Luottamuksen ilmapiirissä lapsen on helppoa kasvaa omana itsenään.

Huomionarvoista on sekin että teot ja esimerkki ratkaisevat, eivät tyhjät lupaukset ja juhlapuheet. Tämä kirja puhuttelee minua aivan erityisesti presidenttivaalien aikaan kun niin paljon keskustellaan arvojohtamisesta ja esikuvista. Kasvattajat, kouluttajat, äidit, isät, arvojohtajat. Kohtaaminen ansaitsee pohdiskelua.

Arvoisemme presidentti

Kokenut asiallinen rauhanneuvottelija ja sovittelija. Välittää maapallosta ja ilmastosta. Kansainvälinen. Tavallisen oloinen ja inhimillinen. Ihmisoikeuksien ajaja ja puolustaja. Rohkea. Tuntee omakohtaisesti seksuaalisten vähemmistöjen asian. Puhe ei ole pelkkää sanahelinää. Pekka Haavisto innoittaa muita esimerkillään ja keskustelullaan. Minulle on täysin selvää että äänestän häntä. Tässä on arvoisemme presidentti joka arvostaa meitä. Lisää täällä.

Järkeä ja tietoa maahanmuuttoasiaan

Suomessa on ollut maahanmuuttajia kauan, ja maahanmuuttokeskustelu on jatkunut kauan. Samat mielipiteet puolesta ja vastaan ovat pyörineet julkisuudessa vuodesta toiseen. Kaikilla on mielipide. Mitä ihmeellisimpiä "tietoja" ja "faktoja" esitetään silloinkin kun ei mitään tiedetä asiasta. Kun kuullaan 7-vuotiaan suusta "Ne vie meidän naiset" on selvää että ainakaan hänen ajattelunsa ei ole harkittua eikä todellisuuteen pohjautuvaa, mutta aikuisten harhautuneet puheet keskustelukumppani voi uskoa ja raportoida eteenpäin tosina.

Nyt on tarjolla tuore asiantuntijateos jota lukemalla voi korvata epämääräistä luuloaan tiedolla. Kirjoittajat osaavat oman pitkän kokemuksen ansiosta kertoa mitä tarvitaan maahanmuuttajien kohtaamisessa, millaista kouluopetusta kaivataan, millaista yhteistyötä kodin ja koulun välillä, miten suomalaiset lapset tutustutetaan muualta tulleisiin luokkatovereihinsa, mitä rasismi on, mitä virheitä opettajat voivat huomaamattaan tehdä ja miten elämä helpottuu kun on oikeat tavat ja välineet hoitaa muualta tulleiden kohtaaminen ja opettaminen.

Väkinäisyyden pystyy aika vähällä muuttamaan iloiseksi kanssakäymiseksi. Perheissä ei tarvitse tuskailla ja pelätä sitä että suomalaisten lasten luokalla on ulkomaalaisia. Siitä kannattaa iloita. Opettajien ei tule harmitella että heidän luokalleen pistetään maahanmuuttaja vaan kääntää se opetuksessa kaikkien hyödyksi. Noihin on olemassa runsaasti ideoita ja keinoja.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, en ainoastaan opettajille ja koululaisten vanhemmille.

Kirjan esittelyn voi lukea täältä.

Sokea viha vai sokea rakkaus?

Rakkaus on sokea.

Viha sokaisee.

Kumpi tekee ihmisestä sokeamman, rakkaus vai viha?

Ovatko sokean rakkauden seuraukset samaa luokkaa kuin sokean vihan?

Sananvapaus ja käytöstavat

Suomessa vallitsee aika hyvä sananvapaus. Samaa ei voi sanoa hyvistä käytöstavoista.

Puhuako vai olla hiljaa?

Ihminen joutuu monesti tekemään päätöksen sanoako jotain vai olla hiljaa. Varoittaako ystäviä vai ollako lojaalinen toiseen suuntaan? Tulkitaanko puheeni pahanpuhumiseksi jos sanon jotain? Ainakaan kukaan ei perinteisesti tykkää kantelupukeista... Mitä jos olisin vaan sanomatta mitään? Vanha ohjehan on että ellet voi sanoa henkilöstä mitään hyvää ole mieluummin hiljaa.

Tapahtui viime vuonna. Ystäväperhe kutsui minut ja erään toisen ystävän perheineen kyläilemään. Minä en päässyt menemään silloin ja omasta esteestä ilmoittaessani punnitsin mielessäni sanonko vai enkö sano että tuolla ystävällä oli ilmennyt taipumusta peruuttaa tulonsa samana päivänä. Päätin että en ryhdy selän takana puhumaan pahaa.

Ja niinhän siinä kävi että vierailu peruutettiin samana päivänä. Ruuat oli ostettu, koti siivottu, lapset odottivat... kaikinpuolin oli valmistauduttu ottamaan ystävät vastaan.

Jos olisin vaan asiallisesti kertonut tietoni, he olisivat voineet varautua ikävään yllätykseen, ehkäpä olisivat kutsuneet pari muuta ihmistä, tai kokanneet vähemmän, tehneet jonkin varasuunnitelman.

Olen kaksinverroin viisaampi kuin ennen: Ensinnäkin kutsun kyseisen henkilön kylään ainoastaan joukon jatkoksi, en pelkästään, ja toiseksi, en arastele kertoa tietojani eteenpäin jos minulla niitä on jostakusta epäluotettavasta. Asiathan voi esittää faktoina. Ei tarvitse pahaa puhua eikä ketään mustamaalata.

Paras argumenttini tässä keskustelussa itseni kanssa: Kyllä minä tahtoisin tietää jos olisin siinä tilanteessa että ryhdyn tekemisiin henkilön kanssa jonka yhteinen tuttu tietää epäluotettavaksi. Osaisin varautua.

Luonnehäiriökirjojen pino nousee kuin kohokas

Kuten pitkäaikaiset lukijani tietävät, narsistinen persoonallisuushäiriö kiinnostaa minua. Kirjoittelen siitä täällä toisinaan, suosittelen lukemista, kirjaan satunnaisia ajatuksiani asiasta. Ofelia suositteli (edellisen postaukseni kommenttilaatikossa) lukemaansa kirjaa "Vapaaksi psykopaatin otteesta", jonka kävin äsken noutamassa kirjakaupasta. Eikös samalla reissulla hihaan tarttunut toinenkin narsisteista kertova opus jonka nimen olin nähnyt tuota Ofelian suosittelemaa kirjaa googlettaessani.

Joten nyt ollaan yli 50 euroa köyhempiä mutta kohta tiedoissa ja elämänviisaudessa verrattomasti rikastuneita, jos kirjojen sisältö täyttää takakansiinsa muotoillut mainokset. Ja miksi ei täyttäisi. Aikaisemmin lukemieni 8 opuksen annilla, omilla ja ystävien karvailla kokemuksilla ja monilla keskusteluilla on jo opittu kohtalaisia taitoja väistää narsisteja, ja lähimmäisiäkin valistaa. Näiden uusien kirjojen avulla pääsee katsomaan ilmiöitä uhrin näkökulmasta ja miettimään onko itsessä narsistisia piirteitä.

Narsistien uhrien tuki ry, kotisivut.

Klikkaamalla saa isonnetuksi kuvan kirjapinostani, joka nyt siis muutaman sentin korkeammaksi kohoaa. Pino nousee kuin kohokas.

Lasinen lapsuus

Sydäntäsärkevää ja suututtavaa että ties miten monet lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa kännäämisestä. Auttavia tahoja on, jos apua etsitään.

Tässä linkki sivustolle Lasinen lapsuus.