PUNAISTA

.

Aktivistiystävä Anna heitti meilillä:

In support of our incredibly brave friends in Burma:

May all people around the world wear a red shirt on Friday, September 28.

Please forward!

Tänään punainen paita päälle jos haluaa näkyvästi tukea "urheita ystäviämme" Burmassa. Lähetin Annalle illansuussa viestin että en tarkkaan tiedä keihin ystäviin hän viittaa, ja sain englanninkielisen selonteon asiasta. Viime päivien kiireessä olen nähnyt vain nopeita väläyksiä Burman tilanteesta satelliitti-TV:ssä.

Kiitos ja kunnia aktivisteille ja journalisteille, jotka pitävät alati vahtia siellä missä ihmisoikeudet ovat vaarassa. CNN-uutiskanavan motto on tätä nykyä KEEPING THEM HONEST. Sen voisi suomentaa vaikkapa. "ME PIDETÄÄN TEITÄ SILMÄLLÄ JA VAADITAAN TEIDÄT TILILLLE." Silleen niinkun rivien välistä lukemalla, ju sii.
.

ISÄLTÄ SAATU HUOMIO

.

Lukeminen on kivaa. Saa uusia ajatuksia. Kuten nyt alennusmyynnistä ostamastani Sisaruuskirjasta:

"Lasten keskuudessa isän huomio on perinteisesti kadehdittavampaa kuin äidin. samoin kuin isän kiukku on pelottavampaa kuin äidin. Äidin huomio on jokapäiväistä, tavallista. Isän huomio on monilla lapsilla niin harvinaista että siihen suhtaudutaan vastaanottavaisesti, olipa se sitten positiivista tai negatiivista."

On se noin. Täytyy todeta paikkansapitävyys kun omaa lapsuutta mietin. Enpä olisi tuota ajatusta tullut ajatelleeksi omasta takaa.
.

ONNISTU ALAISENA

.

Selasin lehtipinoa ja sieltä osui silmiin YHTEISHYVÄ-lehden numerosta 8 artikkeli HYVÄN ALAISEN ABC. Lainaanpa tähän yhden kohdan:

OSALLISTU MUUTOKSEEN

"Sille et voi mitään että maailma muuttuu ja niin myös työelämä. Mieti oletko sivustakatsoja, vastaanharaaja vai osallistuja. Mitä enemmän osallistut muutoksen suunnitteluun, sitä paremmin koet olevasi aktiivinen vaikuttaja etkä alainen, jolle vain tapahtuu kaikkea."

Markku Silvennoinen ja Risto Kauppinen ovat kirjoittaneet aiheesta oppaan:

ONNISTU ALAISENA – näin johdan esimiestäni ja itseäni -kirja avaa kokonaan uuden lähestymistavan henkilöstötyön kehittämiseen. Alan kirjoissa on yleensä korostunut johtaminen ja esimiestyö. Kuitenkin kaiken takana on hyvä ja tehokas alainen. Kirjan lähtökohtana on ajatus, että jokainen meistä on jollekin vastuuvelvollinen, jonkun alainen. Esimiehen ja alaisen yhteiselo on parhaimmillaan kuin paritanssi, tanssitaan samaa tanssia ja tiedetään että toinen vie ja toinen seuraa: molemmat tietävät tarvitsevansa toisiaan ja tunnustavat rooliensa erilaisuuden.

----------------------------------------------

Opettajat ja opiskelijat voivat soveltaa kirjan ajatuksia, samaten kasvattajat ja kasvatettavat.
.

SISARUUS

.

Kaulio - Svennevig; SISARUUS, Rakkautta, vihaa ja kateutta

Kuntoutuspsykologi Pia Kaulion ja psykologian tohtori Hanna Svennevigin teos.

"Sisarusten välinen suhde on elämän pisin ihmissuhde, joka vaikuttaa laajalti sisarusten koko elämään; itsetuntoon, minäkuvaan, tunne-elämään ja tapaan kohdata maailma."

Ajatuksia herättävää ja valaisevaa luettavaa. Ostin kirjan eilen Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä, ja tänä aamuna lukaisin 30 sivua. Täyttä asiaa. Esikoisen, kuopuksen ja keskimmäisen lapsen problematiikkaa. Kaikkia ihmisiä koskettavia yleisinhimillisiä asioita, kuten:

"Turvallisuus, luottamus, kosto, rangaistus, suojelu, ylpeys, kateus, kilpailu, ihailu, mustasukkaisuus, turhautuminen, ilo. empatia, pelko, ongelmanratkaisu, yhteistyö, lojaliteetti, itsenäisyys, joustavuus, erilaisuuden arvostaminen ja hyväksyminen, itsen arvostaminen, rajojen asettaminen, palautteen ja pettymysten sietäminen, haasteiden kohtaaminen..."

Lukiessa voin peilata omaakin elämää. Minulla on yksi sisko ja yksi veli. Kirjan tekee erityisen eloisaksi se että siinä on paljon haastatteluja. Kieli on sujuvaa ja helppoa lukea.

Taidanpa jatkaa lukukokemusta. Tsau.
.

PYÖRÄILY ON YMPÄRISTÖTEKO

.

Helsingin aktivistit liikehtivät taas. Aktivistiystävä Annalta tuli meiliä:

Kokoontuminen lauantaina 22.9.2007 klo 16.30 Havis Amandan patsaalla Helsingissä.

Lauantaina 22.9. vietetään Autotonta päivää, joka kritisoi saastuttavaa Ja tilaavievää yksityisautoilua ja sen asemaa kaupunkisuunnittelussa. Luvassa on muun ohjelman ohella Kriittinen pyöräretki, joka esittää kansalaisille vaihtoehdon autohullutukseen: pyöräilyn.

Kehnosti suunnitellut huonokuntoiset pyörätiet ja tärkeiden pyöräkaistojen puute osoittavat, että pyöräilyä ei nähdä varteenotettavana liikennemuotona, vaan lähinnä marginaalisena harrastuksena. Lisää aiheesta:

ONGELMAPAIKAT

Kaupunki on suunniteltu lähes yksinomaan autojen ehdoilla. Yksityisautoilua tuetaan julkisesti mm. uhraamalla suunnattomasti tilaa parkkipaikkoja varten. Pyöräilijät pakotetaan ajamaan ahtaissa väylissä ja rikkomaan renkaansa katukivetyksiin ja lasinsiruihin tai taluttamaan pyöräänsä jalankulkijoiden seassa. Pyöräily on täysin alisteista autoilulle. Päästäkseen kadun yli on painettava nappia ja odotettava, kunnes autoliikenne taukoaa, vaikka perustamalla pyöräkaistoja mahdollistettaisiin pyöräilijöiden sujuva ja turvallinen liikkuminen kaupungissa.

Pyöräily on paitsi ympäristöteko, myös terveellistä. Harrasta siis hyötyliikuntaa, varsinkin Autottomana päivänä, ja tule kanssamme pyöräretkelle!

Kriittisen pyöräretken reitti on vähän yli 10 km. Retki kestää noin tunnin ja kiertää Kampin, Töölön, Meilahden, Rautatieaseman, Kallion, Vallilan, Sörnäisten ja Kruununhaan kautta. Mukaan voit tulla myös matkan varrelta.

Kriittiset pyöräretket ovat osa Critical Mass -liikettä, joka on edistänyt pyöräilyn ja muun ihmisvoimalla kulkevan liikenteen asemaa maailman pienissä ja suurissa kaupungeissa vuodesta 1992 lähtien. Nykyään kriittisiä pyöräretkiä järjestetään Suomessa paitsi Helsingissä, myös Turussa, Tampereella ja Joensuussa. Seuraavan kerran Kriittinen pyöräretki järjestetään Helsingissä 9.10.

Voit ottaa mukaan omalla vaatimuksellasi varustetun kyltin tai lipun, jonka kiinnität pyörääsi.
.

KIVET

.

Kovasti kivoja kovia kiviä. Heitin pikkukiven tuollaiseen isompaan kiveen. Siitä kuului kops.

VALOKUVATORSTAIN AIHEENA KIVET

Muutos on paradoksaalisesti lähestulkoon pysyvä olotila organisaatioissa ja yhteiskunnassa yleensäkin. Mistä kiinnekohtaa elämään?

Kivi rauhoittaa mieltä. Se ei silminnähden kasva, laajene, kutistu, muutu , ellei sitten kuvanveistäjän käsissä. Kiven muuttumattomuus ei tietenkään ole takuuvarmasti kiveen hakattu fakta, mutta kyllä se minulle riittää. Kivi rauhoittaa. Se ei metelöi. Kivi sopii muistomerkiksi, ikuisuudesta toivoa antamaan.

Osallistun Runotorstaihinkin kiviaiheella KIELTENOPEN BLOGISSANI
.

EN OLE SIHTEERISI

.

Nimet vetäisin nimpäiväkalenterista, mutta muuten tähän kirjaamani tapaus on dokumenttia elävästä elämästä.

Reijon kanssa meilailin yhdestä yhteisestä projektista toissaviikolla. Hänellä ei ole nettiyhteyttä kotoa, joten hän käyttää kirjaston palveluja. Avuliaasti tarjouduin lähettämään meilin suunnitelmistamme Ailalle ja Ailille. Sähköposteilimme puolin ja toisin kunnes häneltä tuli viesti "Aikani loppuu. Lähetä tieto suunnitelmistamme myös Tyynelle." Sen tein, mutta hiukan jäi vaivaamaan käskevä muoto.

Seuraavana päivänä Reijolta tuli taas meiliä. Nyt alkoi vahvasti vaikuttaa siltä että hän piti minua assistenttinaan. Toistamiseen sain lukea tekstiä käskymuodossa eli imperatiivissa ilman mitään kohteliaisuussanoja kuten "please" tai "voisitko". "Lähetä Tytille tieto että tilaisuus on joko marraskuun 6 tai seuraavalla viikolla."

En lähettänyt. Työmeilejä oli pursoksiin asti, enkä pitänyt viestinnän sävystä.

Muutamaa päivää myöhemmin Reijolta tuli postia muissa asioissa. Vastasin ja lisäsin perään: "Sori mutta en ole muistanut kaiken kiireen keskellä tiedottaa Tytille siitä marraskuun tilaisuudesta." Tuolla halusin tehdä tiettäväksi että en ole käskytettävissä.

Seuraava meili oli pikkuisen outo: "Oletko tiedottanut Tytille?"

Meilasin yhtä lyhyesti: "Kuten sanoin, en ole tiedottanut Tytille."

Oletan että hän hoiti asian itse sen jälkeen. Asialla ei todellakaan ole kiire. Kirjoittelen itse Tytille ensi kuussa. Nyt oli tärkeintä katkaista jo nuppuna oletus että minä olisin Reijon palvelija. Ei ollut ihan eka kerta kun tuon suuntaista yritystä ilmeni.

Autan todella mielelläni. Siitä ei ole kyse.

Melkeinpä huvittavaa miten helposti jotkut alkavat käyttää muita hyväkseen jos ne muut sen sallivat. Asian ydin on juuri tuossa: JOS muut sen sallivat.
.

YHTEISESTI

.

Meissä on arkoja ja rohkeita, eteenpäin pyrkiviä ja sivussa seisovia, johtajia ja johdettavia. Kaikkia tarvitaan. Maltillisia yksilöitä, pää edellä sukeltajia, tien raivaajia, asfalttiporukkaa.

Yhteiskunta syntyy yhteistyöllä. Yhteisesti.
.

LIIKAA VAPAUTTA

.
Porraskäytävän kaide. Fredrikinkatu 20, Helsinki.

Tällä viikolla aihe vapaa, RUNOTORSTAI pyytää ainoastaan että runossa on riimit. Ihmisen voi vallata runsaudenpula, siitä kertoo oheinen luomukseni, etten sanoisi purkaukseni. Tällä asenteella ei päästä löytöretkeilijöiksi eikä ruudinkeksijöiksi, hehe.

LIIKAA VAPAUTTA

Runon aihe on vapaa
se saa sivuta omaa napaa

kertoa historiasta, nykytaiteesta
porraskäytävän kaiteesta

mutta ihminen on semmoinen tapaus
että sitä ahdistaa liika vapaus

kyltti, katu, tie
minne polku vie

otanko kuun vai tähden
mistä mä liikkeelle lähden

pahasti aiheettomuus tökkii
ennen kuin runoa ilmoille pökkii

antakaa mulle aihe
niin sivuutetaan tämä vaihe!
.

KAIKKI NÖYRYYTTÄMINEN POIS KOULUISTA

.
Rakennus Helsingin Bulevardilla.

Ikäni olen ihmetellyt ihmisiä jotka sanovat "televisiosta ei tule mitään hyvää" ja "lehdissä ei ole kuin huonoja uutisia".

Luin erittäin rohkaisevan ja tervetulleen uutisen lauantain Hesarista. "Helsingin lukioissa ei saa enää järjestää nahkiaisia."

"NÖYRYYTTÄMINEN JA KIUSAAMINEN EI ENÄÄ KUULU KOULUUN MISSÄÄN MUODOSSA."

Nahkiaiset = mopokaste = nasujaiset

Tuota uutista oli edeltänyt yleisönosaston kirjoitus jossa kuvattiin Sibelius-lukion uusien opiskelijoitten käskyttämistä ja laulattamista. Minulle tuli huono olo. Seurasi pari kirjoitusta joissa todisteltiin että mopokaste on hauska tilaisuus kaikille ja siinä vahvistetaan yhteishenkeä. Kissan viikset ja porsaksen posket! En usko sanaakaan. Pelkkä ajatus kammottaa minua.

Lehdestä:"Kastetilaisuuksissa on joskus tapahtunut ylilyöntejä. Kun oppilas on itse läpikäynyt rankan kasteen, hän saattaa ajatella että ensi vuonna kostaa tämän uusille. tulokkaille." (Sibelius-lukion rehtori Ritva Mäkelä)

Kirjoittelu sai aikaan julkista keskustelua, ja mikä tärkeämpää, keskustelua oppilaitoksissa. Koko touhu kiellettiin yhteisellä päätöksellä. Hurraa, sanon minä.

Eräässä lentäjäkoulussa jossa toimin joitakin vuosia kielikouluttajana, oli tapana kastaa vastavalmistunut lentäjä heittämällä ämpäristä vettä päälle. Eräs naispuolinen kurssilainen ilmeisesti "kesti sen kuin mies". Vaihdoin hänen kanssaan pari sanaa kerran käytävällä. Hän kertoi minulle että hänellä oli vaihtovaatteet mukana kun tiesi että kaste oli tapahtuva sinä päivänä. Kaikki muut koulussa olivat miehiä. Eikö se jo riittänyt oppilaskasteeksi että kävi koulun ainoana naisena? Sen tiedän että itse olisin lopettanut koulun sinä päivänä kun minulle olisi selvinnyt että joutuisin moisen kohteeksi.

Olen iloinen siitä että lukioissa päätettiin kieltää mokoma perinne. Aina on ihmisiä jotka simputtavat toisia ellei kukaan estä.

Nyt kun saataisiin samat ihmisoikeudet kaikkiin oppilaitoksiin ja muihin paikkoihin. Etsikäämme ja epäilkäämme muita tapauksia. Onko esimerkiksi Sibelius Akatemia oikeasti Abelius Sikatemia, dear Watson?
.

MONI OTUS PÄÄLTÄ NORMAALI

.

Ruuhkaisella tanssilattialla kerran, ihan siististi pukeutunut herrashenkilö, joka oli minut tanssiin hakenut ja vaikutti normaalilta, totesi että jopa on tungosta mutta ei kauaa. Hän alkoi pyöräytellä minua kuin muurinmurtajaa ihmisiä päin ja sanoi että eiköhän kohta tule tilaa. Muutamat väistyivätkin kauemmas.

Ensimmäinen tanssi loppui juuri silloin. Toivotin kohteliaasti "oikein hyvää loppuiltaa", mikä sisälsi viestin "ei tarvitse tulla enää pokkaamaan, tämä riitti minulle", ja kävelin päättäväisesti takaisin pöytään odottelemaan minkälainen otus seuraavaksi vieressäni kumartaisi otsatukka lattiaa viistäen.

Paljon on nähty, mutta paljon varmaan vielä näkemättä.
.

ALKOHOLISTIEN LAPSET

.


RUNOTORSTAI. Viikon aihe on LAPSI.

Isä uuden lestin tuo
äidin kanssa sitä juo

Sama näkyy enossa
Alkoon taas menossa
valmiiksi kenossa

Kukin kalllistelee juomaa
kukaan ei lasta huomaa

Mitä lapsi näkee, kokee?
onko joka juoppo sokee?

Vedän heidät peilin eteen
paiskaan selviämään veteen

Se jolle ei maita vastuu
nyt pahan kerran kastuu!

Humpsis ja pulaus
siinä sulle kulaus
.

VASTARANTA

.

POSITIIVAREITTEN AAMUMEILISTÄ:

"Ota aina lähimmäisesi toiveet ja tarpeet huomioon.
Muiden ihmisten auttaminen tuottaa aina osinkonsa.
Kun autat lähimmäisesi veneen virran yli, huomaat
omankin veneesi saavuttaneen vastarannan!"

Öh, mitä jos en ollut menossa sinne...?

Joo... tota yhtenä päivänä autoin vanhuksen kadun yli.
Vähän vaivalloista se oli kun muori ei tahtonut sinne mennä.

Täytyypä vielä tuumailla noita elämänohjeita, jotta sopivatko mulle kuiteskaan, sano...
.

LIITOISTA

.

Hain vanhasta Kops-blogistani yhden kirjoituksen joka tuli mieleeni Elegian kirjoituksesta blogissa

KELLO VIIDEN TEE - SYANIDILLA, KIITOS

LIITOISTA

Onnistuneessa parisuhteessa mies ja naisen täydentävät toisiaan. Kumpikin tuo suhteeseen omat vahvuutensa. Perhe on yhteinen yritys. Ongelmia ratkotaan yhdessä. Kumpikin on tyytyväinen kun saa olla oma itsensä. Vastoinkäymiset yhdistävät, ja lujittavat suhdetta.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt parisuhteiden kahta maailmanlaajuista klassista ongelmaa, hammastahnaa ja WC:n kantta. Olin ollut vasta vähän aikaa ollut naimisissa kun joku alkoi vaahdota siitä miten hänen poikaystävänsä puristelee hammastahnatuubia miten sattuu, ja on ärsyttävää kun tuubi ei ole siisti. Kerroin että meillä ei ole ongelmaa koska kummallakin on oma hammastahna. Voi että se tyyppi tuijotti minua. “Siis teillä on OMAT hammastahnat!” Äänensävy ei suinkaan ollut luokkaa “Sepä hyvä idea” vaan paremminkin päivittelevä. Vaikka sanoin järkisyyn että minä pidin tavallisesta Colgate Fluorista ja mieheni geeliversiosta, ihmettelylle ei tullut loppua. Miten iskostunut olikaan käsitys että parisuhteessa hammastahna on yhteinen. Miten typerää. Meillä oli sellainen peilikaappikin että siinä oli kummallekin oma pieni kaappiosasto peilin molemmin puolin. On vieläkin.

WC:n kantta en myöskään ymmärrä. Jos menen missä tahansa vessaan, toimin sen mukaisesti onko kansi ylhäällä vai alhaalla. Nostan tai lasken sen itse. En minä ole invalidi. Tuntuu olevan vallitseva vaatimus että mies jättää sen naista varten alas. Paitsi Italiassa, jossa äidit nostavat renkaan ylös poikiansa varten, myös aikuisia poikiaan. En tiedä onko totta vai tarua, mutta olen kyllä asunut Italiassa joten olen taipuvainen uskomaan.

Jos pariskuntien yleiset ongelmat ovat tuota tasoa, mitä toivoa liitoilla on? En ihmettele avioerojen määrää, enkä sitä että eroa edeltää vuosien kärsimys, Liiton pitäisi olla kumppanuus. Oikeilla asenteilla, oikealla ajattelutavalla, hyvällä yhteistyöllä ja suunnittelulla onnistuu avioliitto, liikekumppanuus... liitto kuin liitto.

Tuon tekstin kirjoitin vanhassa KOPS-BLOGISSANI 22.12. 2005 ja allekirjoitan edelleenkin.
.

TAPAUS JA REAKTIO

.

Vein ystävän lapsille karkkia. Pojat istuivat sohvalla ja tiputtelivat karkkipaperit lattialle. En vienyt toista kertaa.

Lähetin teini-ikäiselle joululahjan. Ei kiitoskirjetta tai korttia. Seuraavina jouluina lähetin pelkän kortin ilman lahjaa.

Kirjoitin myönteistä palautetta päätoimittajalle lehtitilauksen alettua, koska olin niin tyytyväinen lehtivalintaani. Meiliini ei tullut vastausta. En uudista tilausta ensi vuonna.

Noihin ei liity mitään hapanta ilmettä tai hampaiden kiristelyä. Kyseessä on paremminkin periaate. Järkipäätös.
.

MITÄ MÄ PISTÄN PÄÄLLENI?

.

Vaatekaappia penkomassa kello 11.

VALOKUVATORSTAI

Valokuvatorstaissa kootaan tällä viikolla digitaalista kuvapeittoa. Tarkoituksena on, että osallistujat kuvaavat viipaleen elämästä laukaisemalla kameransa yhtäaikaisesti lauantaina 1.9. kello 11.00.

Iltapäivällä juhlaan. Tokihan vaatteiden valitseminen on jo käynnissä kello 11. Katsokaa nyt tuotakin ensemblea. Laukku on ihan eri värisävyä kuin hame... Niin, ja mitä sitten valitsenkin, sen saattaa joutua silittämään. Hmm, jospa kaapista löytyy jotain silittämättä siistiä.

Juhlan päätarkoitus on kerätä rahaa Perun maanjäristyksen uhreille, joten ei kai tässä nyt ruveta vaatteita valitsemaan tuntikaupalla. Ehkäpä jotain värikästä kun ollaan latinojen fiestaan menossa.

'Fiesta Latina De Solidaridad'

La fiesta se realizará con motivo de recaudar dinero para ayudar a las
víctimas del terremoto en PERÚ.

.