Hain vanhasta Kops-blogistani yhden kirjoituksen joka tuli mieleeni Elegian kirjoituksesta blogissa
KELLO VIIDEN TEE - SYANIDILLA, KIITOS
LIITOISTA
Onnistuneessa parisuhteessa mies ja naisen täydentävät toisiaan. Kumpikin tuo suhteeseen omat vahvuutensa. Perhe on yhteinen yritys. Ongelmia ratkotaan yhdessä. Kumpikin on tyytyväinen kun saa olla oma itsensä. Vastoinkäymiset yhdistävät, ja lujittavat suhdetta.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt parisuhteiden kahta maailmanlaajuista klassista ongelmaa, hammastahnaa ja WC:n kantta. Olin ollut vasta vähän aikaa ollut naimisissa kun joku alkoi vaahdota siitä miten hänen poikaystävänsä puristelee hammastahnatuubia miten sattuu, ja on ärsyttävää kun tuubi ei ole siisti. Kerroin että meillä ei ole ongelmaa koska kummallakin on oma hammastahna. Voi että se tyyppi tuijotti minua. “Siis teillä on OMAT hammastahnat!” Äänensävy ei suinkaan ollut luokkaa “Sepä hyvä idea” vaan paremminkin päivittelevä. Vaikka sanoin järkisyyn että minä pidin tavallisesta Colgate Fluorista ja mieheni geeliversiosta, ihmettelylle ei tullut loppua. Miten iskostunut olikaan käsitys että parisuhteessa hammastahna on yhteinen. Miten typerää. Meillä oli sellainen peilikaappikin että siinä oli kummallekin oma pieni kaappiosasto peilin molemmin puolin. On vieläkin.
WC:n kantta en myöskään ymmärrä. Jos menen missä tahansa vessaan, toimin sen mukaisesti onko kansi ylhäällä vai alhaalla. Nostan tai lasken sen itse. En minä ole invalidi. Tuntuu olevan vallitseva vaatimus että mies jättää sen naista varten alas. Paitsi Italiassa, jossa äidit nostavat renkaan ylös poikiansa varten, myös aikuisia poikiaan. En tiedä onko totta vai tarua, mutta olen kyllä asunut Italiassa joten olen taipuvainen uskomaan.
Jos pariskuntien yleiset ongelmat ovat tuota tasoa, mitä toivoa liitoilla on? En ihmettele avioerojen määrää, enkä sitä että eroa edeltää vuosien kärsimys, Liiton pitäisi olla kumppanuus. Oikeilla asenteilla, oikealla ajattelutavalla, hyvällä yhteistyöllä ja suunnittelulla onnistuu avioliitto, liikekumppanuus... liitto kuin liitto.
Tuon tekstin kirjoitin vanhassa KOPS-BLOGISSANI 22.12. 2005 ja allekirjoitan edelleenkin.
.
Asiallista tekstiä. Tämän voin allekirjoittaa täysin. Kyllä niitä riitoja varmaan/varmasti jokaisessa suhteessa tulee aina joskus, mutta kannattaako ihan kaikesta kinatakaan... Ei minunkaan mielestäni.
ReplyDeleteTuo vessajuttu on mielenkiintoinen. Tunnustan, että minua joskus ärsyttää, kun rengas on ylhäällä miehen jäljiltä, mutta asiaa voi tosiaan tarkastella toisestakin kulmasta. Ja kuinka suuri vaiva se nyt on laittaa se rengas alas. Ei kovin suuri (vaikka sanottakoon nyt, että pytty ei ole kovin esteettisen näköinen rengas ylhäällä) ;)
Meillä on muuten useita hammastahnatuubeja, koska minun täytyy saada vaihdella. Mies sitten käyttää sitä, mikä osuu ensimmäisenä käteen: hänelle kun on aivan sama.
Piti vielä sanoa, että ihana talo! Voisin muuttaa sinne.
ReplyDeleteHmm... eikös kannata hankkia erilliset kylpyhuoneet / vessat niin kumpikin voi järjestää ne kaikenpuolin mielensä mukaiseksi. Tai vaikka erilliset asunnot... noh tiedänhän minä että suhteen eteen pitää nähdä vaivaa kaikin puolin... muistelin vain yhtä filosofia - olikohan se Sartre - joka saman heiveröisen muistikuvan mukaan halusi jokaisen kohtaamisen olevan sattuma, vapaiden ihmisten valinta siinä hetkessä. En kyllä tiedä mitään mistään, en ainakaan filosofiasta enkä rakkaudesta.
ReplyDeleteOnnellisimmilla avioliitoilla on kaksi vessaa :)
ReplyDeleteMeillä iso perhe ja jokainen saa omat hiutaleensa ja mielileipänsä tai mitä nyt onkaan.
Ystäväni kauhisteli, kun kerroin et pojat käyvät ostoksilla ilman listoja: "Mutta jospa ostavat jotain...?!"
Minun puolestani saavat ostaa mitä haluavat, hehän sen syövät :)
Joskus kun kaupassa olen nähnyt avioparienkin riitelevän, mitä ostavat.. Osta kaksi erilaista.
(Syövätkin urheilijat sellaset määrät, ettei mikään jää vanhaksi :)
ReplyDeleteMitä ne tosimiehen ohjeet naiselle olikaan...? Opettele pistämään pöntön kansi mihin ite tahdot, ymmärrä että melonit on niitä mitä naisilla on edessä... sun muuta.
ReplyDeleteKiitos kommenteeraamisesta, Elegia, Isopeikko, Hannele ja Anonymous!
ReplyDeleteEri perheissä ja eri pariskunnilla erilaiset systeemit ja ongelmat. Aikojen alusta jo varmaan :)
Usein nostan mielessäni hattua miehille kun eivät näytä olevan niin turhan tarkkoja eivätkä ärsyynny, mutta sitten toisaalta naisen mieliksi suostuvat kaikenlaiseen.
Niin, miehet suostuvat kaikenlaiseen naisen mieliksi.. Oletko katsellut sisustusta, miten paljon om miehen miehisiä tavaroita? Hän useassa tapauksessa saa luopua "rumasta" mielitaulustaan..
ReplyDeleteHannele
ReplyDeleteOlisihan se parempi jos miehelläkin olisi kodissa omaa reviiriä eikä vaan rimssujen keskellä joutuisi oleskelemaan :)
Meillä on kummallakin himassa omat työhuoneet ja muutenkin koko koti molemmille suunniteltu.
Oikeilla asenteilla voi onnistua liitto normaalien ihmisten välillä. Unohdat, että joukossamme liikkuu myös paljon tunnevammaisia. Siinä ei silloin auta mikään joustaminen ja sovittelu.
ReplyDeleteSinun onneasi, jos et ole heihin törmännyt, mutta älä yleitä liikaa.
Olen toki törmännyt! Joissakin elämänvaiheissani joutunut moisista kärsimäänkin. Sellaisista joissakin teksteissäni puhunutkin.
ReplyDelete