Lukeminen on kivaa. Saa uusia ajatuksia. Kuten nyt alennusmyynnistä ostamastani Sisaruuskirjasta:
"Lasten keskuudessa isän huomio on perinteisesti kadehdittavampaa kuin äidin. samoin kuin isän kiukku on pelottavampaa kuin äidin. Äidin huomio on jokapäiväistä, tavallista. Isän huomio on monilla lapsilla niin harvinaista että siihen suhtaudutaan vastaanottavaisesti, olipa se sitten positiivista tai negatiivista."
On se noin. Täytyy todeta paikkansapitävyys kun omaa lapsuutta mietin. Enpä olisi tuota ajatusta tullut ajatelleeksi omasta takaa.
.
Kaikilla maailmassa onnistuneilla naisilla on ollut isän huomio.
ReplyDeleteMielenkiintoinen teoria :) Pidän siitä. Mutta ei voi pitää paikkaansa. Muutenhan isättömät eivät voisi onnistua.
ReplyDeleteEi vain teoriaa, joku tuosta ottanut selvää ja kirjankin kirjoittanut, kyllä joku niistä kirjoista kohta voi tulla mieleen..
ReplyDelete(Isättömyydestä; Mika Waltarin elämäkerta, isä kuoli kun hän 2-vuotia, äiti hänet kasvatti ja vaikutti, mutta ei mainita edes nimellä)
ReplyDeleteOnko siis käänteisesti niin että yksikään nainen jolla ei ole ollut isänsä huomiota, ei ole onnistunut elämässä? Ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
ReplyDeleteSitäpaitsi suurin vaikuttaja lapselle on samaa sukupuolta oleva vanhempi. Äiti on tyttärelle suurin vaikuttaja, ja isä "vasta" kakkonen.
Vaikka ei siihenkään tutkimukseen sokeasti kannata luottaa.
Olisiko niin että siinä kirjassa johon viittaat, kaikilla tutkituilla oli ollut isän huomio sekä menestystä, ja he kaikki pitivät isäsuhdettaan suurena syynä menestykseensä?
Varmasti voitaisiin kirjoittaa kirja myös onnistuneista naisista joilla ei ole ollut isää elämässään ja siitä huolimatta he ovat onnistuneet.
That's my theory and I'm sticking to it :)
Tiedän useita naisia, joilla ei ole ollut isää, isä on ollut välinpitämätön tai muuten poissa ja näiden tyttäret ovat menestyneet enemmän kuin hyvin elämässään. Mutta tiedän myös tyttäriä, jotka ovat olleet ns. isin tyttöjä, heillä on ollut havaintojeni mukaan erittäin hyvä itsetunto ja he ovat kovin älykkäitä. Nuo ominaisuudet eivät kuitenkaan takaa välttämättä menestyneisyyttä.
ReplyDeleteKirjailijana menestymiseen onneksi auttaa minän heikkous, jota jotkut teoriat pitävät motiivina kirjoittamiseen. Vai olisiko se niin, että liian vahva ego jarruttaa yhteyttä ihmisen muihin puoliin?
Tuosta sisaruudesta vielä: lukaisin kirjaa eilen ja yritin taas kerran etsiä keskimmäisen lapsen syndroomaa, josta tuntuu olevan kovin vähän tutkimusta. M inua se kiinnostaa eniten, egoistisesti ehkä siksi, että olen itse keskimmäinen tyttö sisarussarjassamme. Hah. hah. Joskus puhutaan esim. näkymättömästä lapsesta ja keskimmäinenhän jää vanhemmilta useimmiten varjoon esikoisen ja kuopuksen väliin.
Melko lohduttavaa lukea, että keskimmäisestä lapsesta kehittyvät diplomaattiset kyvyt, hän on joustava ja menestyy esim. näillä taidoillaan. Hän on usein myös vastuunkantaja - kuten esikoinen ja kuopuskin, yllätys, yllätys!, riippuen tietysti kunkin perheen dynamiikasta.
Jotenkin osaan olla todella kiitollinen jopa näistä elämän pelikorteista, jotka sain: vaikealta tuntuvan äiti-tytär - suhteen, vetäytyvän ja henkisesti poissaolevan isän ja päälle päätteeksi keskimmäisen tyttären osan.
Olen menestynyt elämässäni riittävästi. ja jatkoakin voi olla vielä tulossa. :-)
Maailmassa onnistuneilla naisilla on ollut isän huomio.
ReplyDeleteJos äiti niin tärkeä, miksi ei elämänkerroissa äitiä edes mainita??? Se minua otti päähän ja hämmästytti... Mika Waltari vain yksi esimerkki, kun nyt sattumalta varmasti sen tekstin muistan.
ReplyDeleteHannele: No, okei. Olen siis epäonnistunut elämässäni, kun isä ei huomioinut. :-D
ReplyDeleteEi se mitään. En koe itseäni mitenkään epäonnistuneeksi, päinvastoin. :-)
M, en kirjoittanut, et isättömät naiset olosivat epäonnistuneet:)
ReplyDeleteEnkä lähtenyt pitempään selittelemään pitkää juttua...
Varför har det inte funnits någon kvinnlig Shakespeare eller Beethoven?
Marie e Curiers pappa som var lärare i dessa ämnen undervisade Marie i fysik och mattematik på nätterna.
ReplyDeleteMaken Pierrs pappa, en pensionerad forskare själv, flyttade in hos Pierre och Marie och tog över barnuppfostran av deras dotter tills de var klara med sitt arbete. Och hon fick också Nobelpris.
Indira Gandhi hade sin pappa som inspiratör, mentor och förebild..
ReplyDeleteKiitos kun pidätte keskustelua yllä, Hannele ja M!
ReplyDeleteIhmistä motivoi yksi jos toinenkin asia elämässä. Vaikea tarkalleen tietää mikä on syytä ja seurausta mistäkin, mikä on synnynnäistä, kasvatuksen tulosta, omaa ansiota... Luontainen temperamentti, persoonallisuuden kehitys, luonne, vaikuttajat, kiinnostuksen kohteet, optimismi, pessimismi...
Olemme me vaan aikamoisia koosteita :)
Isänkin tärkeyttä yritän vetää esille - ja nenälle siitä :|
ReplyDeleteVielä yksi kommentti minulta tähän: kyllä isä on tyttölapselle tärkeä ilman muuta. Minmullekin oli. Vaikka isässäni oli puutteita, kuten useimmissa inhimillisissä olennoissa, hän oli kuitenkin taiteellinen, musikaalinen, hengellinen, lempeä ja keskusteleva. En saanut häneltä mitään erityishuomiota, mutta otin kai itse sen, mitä häneltä tarvitsin. Hänen aikalaisensa pitävät minua joskus hyvinkin samankaltaisena ihmisenä.
ReplyDeleteSuomen krijallisuudesta ihmettelen aina esim. Eeva-Liisa Manneria, jonak äiti kuoli synnytykseen, isä oli alkoholisoitunut ja lapsi joutui näin orpona yli 70-vuotiaiden isovanhempiensa hoitoon. Silti hänestä tuli yksi kirjallisuutemme suurista nimistä.
Noista Shakespeareista ja Beethoeveista sen verran, ettei kai heidän aikansa juuri mentoroinut naisia suuriksi taiteilijoiksi? Milläs sitten elää, jos ei ollut miestä. Itsensä toteuttaminen ei kai ole ollut niin vain mahdollista. Wirginia Woolfin aikoihin naisilla ei ollut pääsyä edes kirjastoihin jne.
Olisi kyllä aivan mahtavaa, jos vaikka jo tämän vuosisadan taide- tai kirjallisuusinstituutio tunnustaisi ja suuri yleisö myös, jonkin naisen nerojen kastiin. Mistäs me heitä saadaan, jos kukaan ei heitä kannusta. Kyllähän siihen kannustukseen luulisi äidinkin kelpaavan ja toisen naisten. Naisilla on vaan perinteisesti ollut aina niin paljon muuta tekemistä jo elannon eteen.
Hannele, sinähän voisit tehdä jotakin todella suurta, koska olet saanut paremmat eväät kuin moni muu tyttö. Mitä se voisi olla?
Niin, miten ne naiset esille? Japanissa vieläkin äidit jäävät töistä kotiin, auttamaan omia lapsiaan läksyjen kanssa. Enää ei onneksi pakosta, kun naimisissakin olevat naiset saavat tehdä töitä.
ReplyDeleteMutta isän merkistystä ei aina olla ajateltu.