Vein ystävän lapsille karkkia. Pojat istuivat sohvalla ja tiputtelivat karkkipaperit lattialle. En vienyt toista kertaa.
Lähetin teini-ikäiselle joululahjan. Ei kiitoskirjetta tai korttia. Seuraavina jouluina lähetin pelkän kortin ilman lahjaa.
Kirjoitin myönteistä palautetta päätoimittajalle lehtitilauksen alettua, koska olin niin tyytyväinen lehtivalintaani. Meiliini ei tullut vastausta. En uudista tilausta ensi vuonna.
Noihin ei liity mitään hapanta ilmettä tai hampaiden kiristelyä. Kyseessä on paremminkin periaate. Järkipäätös.
.
Kannattaa nuo järkipäätökset tehdä, mitä sitä.. älä heitä helmiä.
ReplyDeleteTuo lahjojen vastaanottaminenkin on oma taitonsa, itäkin voisi jälkipolvelle opettaa (ylpeä omistani, kun pi9enenä fiksusti ottivat vastaan ei mieleisetkin lahjat.
ReplyDeleteHiljaisuus riittää, ei tarvitse, ei ruokapöydässäkään rääkyä, että "kamalaa!", riittää jäättää hiljaa lautaselle).
Huomenta Hannele
ReplyDeleteJuu, ei helmiä possuille :)
Hyväkäytöksiset lapset ovat aarre. Luulisin. Hyvä käytös on suhteellinen käsite. Tätä pitääkin tuumia lisää...
(voi että, vieläkin tekee kipeetä, kun muistan tytön 6-vuotis synttärin; hän sai vain pehmeitä VAATEpeketteja, kaikilta, suuri pettymys. Kun vieraat lähteneet, vierivät pettymyksen kyyneleet tytöltä...
ReplyDeleteSuuhteellista käytöstä? En minä sellaista heille opettanut, lapset itse keksineet, että ei saa antajaa loukata. Eikä muutenkaan tehdä ketään surulliseksi - ei edes lahjan antajaa)
Lapset oppivat matkimallakin. Olet voinut olla heille malli ja esimerkki tietämättäsi. Toisaalta voi olla että hyvyys ja herkkyys ovat jo joissakin ihmisissä valmiina kun maailmaan putkahtavat :)
ReplyDeleteSuhteellisella tarkoitin sitä että meillä jokaisella on hiukan eri käsitys siitä mikä on hyvää ja huonoa käytöstä.
Tuli mieleeni tuosta että minä olen pakottanut kakuraiset lähettämään kiitoskirjeen mikäli ovat lahjan postitse saaneet (Henkilökohtaisesti saaduista lahjoista he sentään ovat ihan itse kiitelleet), mikähän ihme siinä kirjeen kirjoittamisessa niin hankalaa on? Rasittaako se muutaman rivin kirjoittaminen niin paljon rannetta vai mistä on kyse?
ReplyDeleteHei Johannes
ReplyDelete"Kakuraiset" - hih :)
Hyvä että olet pakottanut. Ei kirjeen tarvitse mitenkään erikoinen olla, kunhan siinä on kiitos ja tieto että paketti tuli perille. Tosi hienoa jos lisäksi sanoo että lahja oli mieluinen tms.
Samaa kysyn harva se päivä kuin sinä tuossa loppulauseessasi. Mikä on että ihmiset eivät vastaa meileihin, lähetä kiitosviestiä kutsujen jälkeen jne?
Hm. Mä olen niitä huonotapasia. Mä olen kirjottanut muutaman kiitoskirjeen joistain lahjoista joskus, mutta pitkin hampain. Tiesin näet, että lahjat ei olleet sydämestä vaan manipulointimielessä annetut, ja olin harmissani että ne oli ylipäätään lähetetty. Sitten lakkasin kiittämästä vaikka niitä tulvi lisää, ja tiesin, että kielet kävi, ettei se nainen edes kiitä vaikka...! Mutta loppuipa onneksi lahjojenkin tulo. Lahja ei aina ole hyvä asia.
ReplyDeleteMutta joo, jos lahja on sydämestä annettu ilman "strings attached" niin kyllä, joo, pitää kiittää, on siitä mitä mieltä vaan.
Mutta kiitoskortit ja muut kortit ja maileihin vastaamiset ja synttärit ja kiitospäivät ja hääpäivät... ne kaikki mä autuaasti unohdan.
Alia
ReplyDeleteTosiaan, sekin näkökulma on asiaan että aina ei haluaisi lahjoja, etenkään sellaisia joihin liittyy taka-ajatus.
"Lahja" onkin aika monitahoinen pohdittava.