AVUN TORJUMINEN, Osa 2

.

Piikikkään näköistä

KUN MIES HALUAA AUTTAA NAISTA

Aika usein - korjaan, erittäin usein käy näin: Nainen kertoilee miehelle huoliaan, ärtymyksen aiheitaan, miten pomo oli taas vaikea, tai lapset ryppyilivät. Mies tarjoaa pikaratkaisua tyyliin "sillähän siitä selviät, kun vaan...(teet sitä ja sitä)". Nainen suuttuu, loukkaantuu, tulee tyytymättömäksi. Miksikö?

Naisen tapa päästää höyryjä on puhua. Ongelmanratkaisua hän osaa ja hallitsee siinä missä mieskin. Suuttumus nousee ensinnäkin siitä että tyrkytetään neuvoja ja toiseksi siitä että niin tylysti keskeytetään hyvä höyryjen päästelyprosessi. Puhumalla nainen nimenomaan kartoittaa ratkaisumahdollisuuksia, tai häivyttää koko ongelman tiehensä.

Se mies joka älyää nyökkäillä ja olla hiljaa, pääsee suosioon. Niin tavattoman suureen suosioon.
.

AUTTAMISINTO JA TORJUNTA, Osa 1

.


"TEE JOTAIN TOISTEN HYVÄKSI, VAIKKA KUINKA PIENTÄ - JOTAIN, MISTÄ ET SAA MUUTA PALKKAA KUIN TEKEMISEN ILON."

- Albert Schweitzer -

Hyvä periaate, sopii elämäntavaksi, mutta sitä hidastaa pari ilmiötä, joista kannattaa olla tietoinen, jotta ei auttamisinnossaan erehdy.

1) Autan vanhuksen kadun yli ja saan toisella puolella katua kävelykepistä päähän, kun nähkääs hän ei ollut sinne menossa.

(Parempi kysyä ensin, jotta asia ei selviä vasta kun alkaa päähän sattua.)

2) Toinen osapuoli ottaa avuntarjoamisen loukkauksena. Hän käsittää sen holhoamiseksi, alentumiseksi tai epäluottamuslauseeksi.

(Paras olla erityisen varovainen esimerkiksi itsetunnoltaan heikkojen kanssa. Heidät tunnistaa toisinaan siitä että he vaikuttavat erityisen itsevarmoilta.)

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

KUN NAINEN HALUAA AUTTAA MIESTÄ

Nainen ei aina tajua miehen luontaista tarvetta pystyä itse selviytymään vaikeuksista. Avun tarjoaminen voi aiheuttaa väärinkäsityksen, suuttumuksen ja torjuntaa. Mies kokee että häneen ei luoteta.

Mies ei aina tajua että naisella on luontainen tarve auttaa ja hoivata läheisiään, mihin ei pohjimmiltaan liity muiden väheksyntää.

(Mies - nainen - parisuhde on vahvoilla jos ottaa tuon(kin) huomioon.)
.

ELÄIMET JOULUPATAAN

.

Syöpäyhdistys myy tuommoisia pehmoeläimiä, joka vuosi tulee yksi tai kaksi uutta elukkaa. Olemme tehneet niin että käärimme joulupaperiin ja pistämme Pelastusarmeijan joulupataan niin tulee kaksinkertainen hyvä teko. Kirjoitan korttiin: "Lapselle joka pitää eläimistä". Kuvassa mäyrä ja kettu.

Mieluummin lelueläimet pelastusarmeijan joulupataan kuin oikeat eläimet lihapataan.

Englantilainen ystäväni Carolyn meinasi kauhistua kun ravintolan ruokalistalla luki Alsatian pot (Elsassin pataa). Hän luuli hetken että padassa oli susikoiraa, englanniksi an Alsatian dog.

Viimevuotisia pehmoja



Ja täälläkin näet PARI
.

ILOA

Onnistujien klubin korteista

"Kaikkien ilon saavuttaneiden pitää lahjoittaa sitä myös muille sillä onni syntyi kaksoseksi."

Samaa mieltä? Eri mieltä? Mitä mieltä?

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Jaettu suru on puolitettu suru.

Nauru tarttuu.

Masennus masentaa. 

Positiivisuus kannustaa.

Negatiivisuus lannistaa.

Nauru pidentää ikää.

.

SINÄ OLET VÄÄRÄSSÄ, MINÄ OIKEASSA

.

Sain kirjatilauksen yhteydessä lahjaksi korttipakan, josta tänä aamuna nostin kolmannen kortin. Siinä lukee:

RIIDAT EIVÄT KESTÄISI KAUAN, JOS VAIN TOINEN OSAPUOLI OLISI VÄÄRÄSSÄ.

Pitkänsitkeät erimielisyydet ihmisten välillä jäävät usein pattitilanteeseen siitä syystä että tärkeimmäksi tarpeeksi nousee olla oikeassa ja todistaa että toinen oli väärässä. Siinähän sitten kiista pysyy ja pitkittyy.

Näyttää siltä että kaikkein vaikein taito ihmiselle on myöntää olevansa väärässä. Solmun aukeamiseen ei useinkaan tarvita muuta kuin että me hellitämme oikeassa olemisen vaatimuksestamme.

Jos minä saan tahtoni perille ja toinen myöntää että olin oikeassa, mitä sitten? MInä voitin ja hän hävisi? En tahdo että läheiseni häviävät. Samallahan heille on häviöksi se että ovat minun kavereitani.

Kuka on väärässä ja kuka on oikeassa... Ei sen tarvitse olla niin kovin olennaista.
.

KESKENERÄINEN

.

RUNOTORSTAI

keskeneräinen

duunia tekee Tapio
kädessään lapio
morsiamellaan kapio
häissä koko suku
miehillä yllään puku
elämä alkaa
poljetaan jalkaa
etsitään malkaa
lapsia Kerttu
sekä Perttu
ja niitten serkku
juhlissa herkku
tarhat, koulut, joulut,
perheet, suvut, luvut,
ja sitä rataa
ja niin edespäin
joku kuolee, jättää lesken
elämä jää kesken

tai siirtyy uuteen vaiheeseen
jatkaa toiseen aiheeseen
.

MITÄ KORTIT KERTOVAT

.
Otin toisen kortin pakasta. Mitä se sanoo?

PIENIKIN TEKO ON PAREMPI KUIN SUURENMOISIN AIE.

"Pitäis varmaan jonain päivänä..."
"Sitten kun on aikaa minä..."
"Minun piti aina...mutta nyt se on myöhäistä."

"Nyt minä sen teen!"
"Nyt mennään eikä meinata!"
.

VIUHKA KÄY

-

Tilasin Positiivareiden uuden ONNISTUJAN PIKKUJÄTTILÄISEN, ja sain kaupanpäälle Onnistujan pelikortit.

ASENNE RATKAISEE. AINA.

Otin pakasta yhden kortin. Siinä sanoo:

"Yksi ihminen, joka todella uskoo asiaansa, vastaa yhdeksääkymmentäyhdeksää, jotka ovat kyllä hieman kiinnostuneita."

Ilman mitään röyhistelyä, pröystäilyä tai röyhtäilyä totean kuuluvani niihin jotka uskovat asiaansa. Todisteena hyvä mielekäs elämä ja oma koulutusfirma.

No hyvä on, röyhtäistään nyt kuitenkin hieman. RÖYH!

OPETTAJAN BLOGISSANI päiväkirjaani, kirjoittelua kielten oppimisesta, koulutuksesta, koulukiusaamisesta, opettamisesta ja sen sellaista. Jokelan tragediaa löysästi sivuavia kirjoituksia 9.11. ja 10.11. sekä 11.11.2007. mutta ei varsinaista kannanottoa kauheisiin tapahtumiin eikä Pekka-Eric Auvisen persoonaan. Syvä osanottoni kaikille, etenkin uhrien omaisille ja ampujan vanhemmille.
.

HENKI JA RUUMIS

.

Muunkinlaisia elokuvia on kuin kovaäänisiä, vauhdikkaita erityistehosteleffoja, joissa ammutaan ja aiheutetaan veristä joukkotuhoa ja joiden jäljiltä stuntmanit viettävät pari kuukautta sairaalahoidossa.

Näimme eilen lumoavan elokuvan, yksinkertaisen tarinan, joka toi esiin kysymyksen elämän tarkoituksesta, sitä kuitenkaan kysymättä. Näytelmään HEAVEN CAN WAIT pohjautuvassa mustavalkoisessa filmissä, onnettomuudessa erehdyksessä kuolleelle Joelle etsitään uusi maanpäällinen ruumis. Vanhaan ei enää voi palata, koska se poltettiin. Tarinan edetessä Joe tapaa elämänsä naisen, vaihtaa nahkojaan pariin otteeseen, mutta säilyttää yhteyden naiseen.

En halua kertoa juonta. Kerron vain ytimen, siten kuin sen itse tajusin. Ruumis on vain kuori, aitoa on se mitä on sisässämme. Elokuvan sankari piti erittäin tärkeänä päästä hyväkuntoiseen maalliseen majaan koska hän oli sisimmässään maailmanmestariksi aikova nyrkkeilijä, mutta hän käsitti että henki ja sielu on sitä paljon suurempi asia, ja rakkaus liittyi siihen.

Erinomaista dialogia, huumoria, hiven romantiikkaa, yksinkertaisen viehättävää alkeellista trikkikuvausta, jonka avulla henget liikkuvat fyysisten esteiden läpi.

Ovatko nykyelokuvat kadottaneet sielunsa? Onko kaikki vaan tekniikkaa, tehostetta, meikkiä, meteliä...? Mieluummin etsisin henkeä.
.

UUSI YHTEISÖLLISYYS

.

Lokakuussa ottamani kuva.

Ilmasto on muuttunut. Jotain muutakin on maailmassa muuttunut, ihmisten keskuudessa. Jo jonkin aikaa olen pannut merkille lehtiä lukiessani että eräänlainen uusi avoimuus, talkoohenki, henkinen yhteisöllisyys on astunut vanhojen jakojen tilalle. Lukijat lähettävät kännykällä ottamiaan kuvia lehdissä julkaistaviksi. Mielipidesivuja on ennenkin ollut mutta nyt on lukijoiden osallistuminen vilkkaampaa. Tekstiviestejä lähetellään lehdissä julkaistaviksi.

Myös julkinen sana on toimittajien puolelta tullut enemmän neuvomaan ja palvelemaan, ei ainoastaan tiedottamaan tapahtumista. Lehdissä julkaistaan entistä enemmän käytännön neuvoja kriisitilainteisiin, suruun, koululaisten kotihuoltoon... Niin, no tietenkin myös siitä syystä että tutkimustuloksia ja entistä helppolukuisempia asiantuntijalausuntoja on saatavilla, Nykyään Ilmapiiri on sellainen että "tavallinenkin" ihminen pääsee mukaan paremmin kuin ennen, väittäisin.

Ihmeiden ihme; viime päivinä olen lukenut useamman uutisen mallia "ohikulkija pysäytti rikollisen ja piti tätä paikoillaan poliisien tuloon asti". Eilisen 100lehden mukaan Helsigin Franzeninkadun Siwassa asiakkaat estivät myymälävarkauden. Yksi naisasiakas sai naarmuja kasvoihinsa. Tekijä pääsi karkuun mutta ei saanut saalista.

Samassa lehdessä on uutinen miehestä joka teki tutkintapyynnön kun 18-vuotias nainen väitti tämän raiskanneen hänet. Uutisen ohessa on miehen kuva. Enää ihmiset eivät jää niin helposti uhreiksi kuin ennen. Avoin ilmapiiri sallii tuoda arkojakin asioita päivänvaloon. Ja kyllä niitä tuleekin. Se on tätä uutta yhteisöllisyyttä. Välillä tuntuu että vähempikin riittäisi. Ihan kaikkea ei välittäisi kuulla ja tietää jokaisesta lähimmäisestä ja blogitutusta, eikä altistua kaikelle sanasaasteelle, mutta pitää punnita sitäkin että joskus kannattaa valita kahdesta pahasta pienempi. Jos oikeuden saaminen vaatii sitä että pitää kestää karumpikin tieto, olkoon sitten niin. Siis joskus. Ei aina.
.

TEMPERAMENTISTA

.

Temperamentti merkitsee ihmisen synnynnäisiä taipumuksia reagoida asioihin. Se ei liity älykkyyteen eikä persoonallisuuteen. Ihminen saattaa olla temperamentiltaan esimerkiksi tasainen, räiskyvä, impulsiivinen, helposti mukautuva. Temperamentti ilmaantuu jo hyvin varhain, ja on suhteellisen pysyvä koko elämän ajan. Jokaisella yksilöllä on oma profiilinsa, tietynlaiset omat piirteet, joiden yhdistelmä antaa suuntaa sille miten helppoa tai vaikeaa on tulla toimeen koulussa, työssä, perheessä, sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa.

Mikään temperamenttien yhdistelmä ihmisessä ei sinänsä ole hyvä tai huono. Helppoudet ja vaikeudet riippuvat ajasta, paikasta, ympäristöstä, tilanteista. Joissakin kulttuureissa ujous haittaa, toisissa sitä pidetään hyväksyttävänä. Koulussa sinnikkyyttä arvostetaan, impulsiivisuutta välttämättä ei. Jotkut lapset lähestyvät uutta oppia halukkaasti, toiset haluavat ensin katsoa sivusta. Kumpienkin pitäisi saada toimia oman temperamenttinsa mukaan. Ei ryhdytä moittimaan jompaakumpaa tyyliä. Toivon mukaan opettajalla on koulutusta tunnistaa temperamenttipiirteitä.

Olisipa hienoa jos lasten vanhemmat tietäisivät että temperamentti on synnynnäinen ja miten siihen tulee suhtautua. Hyvä olisi jos meistä jokainen tuntisi itseään ja omaa temperamenttiaan ja osaisi sitä säädellä ja käyttää hyödykseen.

Jotkut temperamenttitutkijat mainitsevat mielialan synnynnäisenä temperamenttipiirteenä. Yhden teorian mukaan synnymme jo valmiiksi hyvän- tai huonotuulisina.

Tuossa kirjassa on valtavasti sulateltavaa, eikä temperamentti ole mitenkään yksinkertainen eikä yksiselitteinen asia. Sen sanon että en ole aikoihin lukenut noin kiinnostavaa tekstiä. Omat sekalaiset tiedot ja ajatukset sekoittuvat ja järjestyvät uuteen uskoon. Edelleenkin sekalaiseen järjestykseen.
.

ILONPILAAJAT

.

Happamia?

Ihmisiä kun olemme meillä on kaikilla kokemusta tästä ilmiöstä: Porukkaa istuu pöydän ääressä työmaaruokalassa, tai seisoskelee pihassa vitsailemassa ja nauramassa. Kaikilla on ihan kauhean hauskaa ja ilo on ylimmillään, kunnes...

se yksi tulee naama vääränä ja hapattaa koko ilmapiirin olemuksellaan tai jollain huonotuulisella tokaisulla.

Olen vahvasti sitä mieltä että kestän tuon jutun tyyneydellä. Kunhan en koskaan ole itse se hapankorppu ilonpilaaja.
.