Syöpäyhdistys myi tuollaisia kuuttikaksosia vuonna 2006. Laitoimme joitakin vuosien varrella kertyneitä pehmoja joulupapaperiin ja lahjoitimme Pelastusarmeijan kautta vähävaraisille lapsille. Nuo kaksi kuuttia jäivät viimeisissä joulurutistuksissa paketista mutta tulee se joulu kai ensi vuonnakin.
Italiassa lapset odottelevat Loppiaista ja loppiaislahjoja.
Ja kun oikein ajattelee, lahjattomia lapsia ei olekaan, sanoivat naapurit sitten mitä tahansa :)
.
Sisareni ei pysty kirpputoreilla käydessään vastustamaan tietynlaisia pehmo-eläimiä -nalleja etupäässä. Hän sanoo, ettei kerta kaikkiaan pysty jättämään jotakin nallea sinne, koska sen katse ihan pyytää mukaan ottamista:) Itse olen aiemmin suuntautunut apina-ostoksiin.
ReplyDeleteNäissä sinunkin possuissa ja valitsemissasi eläimissä on aina se inhimillinen, hellyttävä "jokin".
Entä lahjomattomia?
ReplyDeleteLeonoora
ReplyDeleteHehehe, "apina-ostoksiin" - Olipa kiva nauraa :D
Helanes
Hyvä kysymys. Toivottavasti sinua vähän lahjottiin jouluna:)
Onpas kuitin näköisiä kuutteja ;D Näin joulun jälkeen...
ReplyDeleteJa minä tahtoisin vanhan Nallukkani takaisin, se on häviksissä. Kerran jo löysin sen pienempänä versiona, exä hukkasi sen....nyyh!
Kuitin näköisiä kuutteja - hah hah! Verratonta. Onkohan meillä kuitti tallessa? Tai Nallessa. (Aasinsilta seuraavaan)
ReplyDeleteSurullista kertomaa Nallesta. Voin kuvitella englanniksi karmistuttavan version: "My ex axed it." Sahanpurut vaan lensivät kun ex heilautti kirvestä... Eiiii"