.
Onko mitään mielenkiintoisempaa kuin ihmisten käyttäytyminen? Kerrostalossa asuessa kuljin ekan kerroksen kautta kolmanteen - en tiennyt muitakaan tapoja - joka tapauksessa yhden ekan kerroksen naapurin ovi oli usein auki ja pölynimuri eteisen lattialla. Muutaman vuoden luulin että hän siivosi ahkerasti kunnes jossain vaiheessa selvisi että pölynimurille ei ollut joko keksitty muuta paikkaa tai sitten hän ei jaksanut siirtää sitä. Ystävystyin tuon rouvan kanssa jo heti kun muutimme taloon ja olimme tekemisissä toistemme kanssa sen viisi vuotta minkä talossa asuimme. En siihen aikaan vielä tiennyt paljonkaan masennuksesta, mutta tajusin pikku hiljaa että kyseessä oli masennuksesta kärsivä henkilö. Jälkikäteen tajusin senkin että hänellä ei luultavasti riittänyt energiaa ajatella kodin siivoamista tai imurin paikkaa.
Tämä ei ole mikään surullinen tarina. Hän löysi myöhemmin paikkansa elämässä eikä tuo ollut mitään kemiallista tai ennalta määrättyä masennusta vaan elämäntaidottomuutta ja kynnysmattomaista käytöstä johon tuli parannus kun hän lopetti ruikuttamisen ja lopulta otti itseään niskasta kiinni.
Niin ärsyttävää se hänen alituinen itsetehty masennuksensa oli että mielenterveystoimiston virkailijakin oli hänelle tiuskaissut. Puolet kerrostalon naapureista inhosi häntä ja toinen puoli hyysäsi. Aluksi kuuluin viimeksi mainittuihin, myöhemmin aloin tuntea itseni petetyksi kun hän ei yrittänytkään kohentaa oloaan vaan pyrki aina rypemään. Röh. Olin helpottunut kun muutimme pois. Sen jälkeen hankin hänelle vielä asunnon ja työpaikan, joista hän ei edes kiittänyt.
Pölynimuria muistelen vieläkin huvittuneena. Mukavaa tietää että hänelle kävi myöhemmin hyvin ja hän piristyi. Ennen eroamistamme pidin hänelle puhuttelun aiheesta "Älä anna ihmisten kävellä päälläsi". Ehkä hän otti sen onkeensa. Olisipa kiva tavata ja heittää hetulaa pölynimurista. Hehehe.
.
Tuota, Kummisedällä on myös hyvin koulutettu pölynimuri. Jos se otetaan siivouskaapissa olkkarin puolelle ja sille sanoo: "Paikka!", se voipi hyvinkin olla 2 vkoa aivan samassa asennossa. Tottelevainen pölkkäri. Joka sitten sille päälle sattuessa ja inspiraation iskiessä puhdistaa lattian nopsakasti! Kivoja nuo pölkkärit...
ReplyDeleteEn muista mistä lehdestä luin artikkelin joitakin vuosia sitten psykiatrista, en edes enää saa hatarasta päästäni ulos minkä maalainen hän oli, mutta hän käsittääkseni käytti työssään suoraa puhetta, sanoi potilaalle suoraan kipeitäkin asioita, ei siis hyssytellyt, tai hyysäillyt. Ja oli jokseenkin saanut hyviä tuloksia aikaan.
ReplyDeleteJoihinkin tuo metodi voi sopiakin, mutta täytyy kyllä omata aikamoista ihmistuntemusta ensin. Tunnettua kai on ainakin se, ettei harhaisen potilaan mielikuvia tarvitse olla uskovinaan, miksi sitten peitellä ja kaunistella sairaalle muitakaan tosiasioita. Rehti rehellisyys ei mielestäni ole kiellettyä missään ihmissuhteessa. Vähättely ja loukkaaminen ovat asioita erikseen.
Mutta vaikeaahan se aina on, olipa kyseessä millainen ihmissuhde tahansa, tukea ja kannustaa toista oikealla tavalla, varsinkin jos ei tunne toista, hänen historiaansa kovin hyvin.
Joskus käy niin kuin vanha vertaus ilmaisee, auttamisesta saa "pahan palkakseen." Tarkoittanee pahan mielen, vaiko peräti - että auttajasta tehdäänkin syntipukki?
Yes, Polgara
ReplyDeletePölkkärit ovat kivoja kapistuksia. Niitä osaavat sekä wiisaat että pölkkypäät käyttää tai jättää käyttämättä. Emme mainitse kumpiin kuulumme.
Leonoora
Muistelen lukeneeni vastaavaa Optimistin käsikirjasta. Terapeutti tms. alkoi sanoa potilaille suoraan ja tuloksia syntyi. TV:n Dr Phil korostaa myös avoimmuutta ja sitä että ei tarvitse hävetä, vaan kaikesta pitää voida puhua. Puhua hyvässä ilmapiirissä ilman syyttelyä. Eilen juuri ajattelin että Kopsin pitäisi kirjoittaa tuosta.
Toinen kiinnostava ihmisen pyskologian ilmiö on että auttajalle tuppaa joskus käymään niin että joutuu syytetyksi. Kirjoittelen siitäkin vielä varmaan jossain vaiheessa. Nimimerkki "Senkin olen kokenut omissa nahoissa"
Moni jo keski-iän ylittänyt mies katselee kuuntelee tohtori Philiä ja saattaa sanoa vaimolleen, jonka kanssa on tallustanut yhdessä neljäkinkymmentä vuotta: olisipa tohtori Phil ollut neuvomassa minua silloin kun liittomme oli uusi ja tuore. Monta mutkaa olisi suoristunut ajoissa. "Asiat" alkoivat mennä vinoon, kun ei tajunnut eikä ymmärtänyt ottaa hiertäviä kiviä irti kengästä. Ei halunnut niitä edes katsoa – saati kurkata toisen kenkiin, mikä siellä hankaa.
ReplyDeletePaju
ReplyDeleteHyvin puhuttu. Minäkin olen usein sanonut sitä samaa mitä Phil että avioliittoon pitäisi olla pakollinen koulu tai edes jotain kursseja ennen kuin päästetään naimisiin. Samaten lastenkasvatukseen.