.
Toisessa blogissani jatkuu keskustelu monikulttuurisuudesta. Nykyään toistellaan vimmalla että monikulttuurisuus ei ole onnistunut missään. Se on kätevä argumentti esimerkiksi siihen että ei haluta Suomeen lisää maahanmuuttajia. Paljon asiallisempi lausunto kuin esimerkiksi "En halua tänne vieraita kulttuureja". Järkisyyllä voi naamioida tunnesyyn.
Mitä MONIKULTTUURISUUS MERKITSEE? Kovin eri tavoin ihmiset tuntuvat sitä tulkitsevan, ja kovin kirjavaa keskustelua käydään. Se joka hyväksyy vieraita kulttuureja leimataan hyysääjäksi, naiiviksi tai tyhmäksi toisinajattelevien repliikeissä. Se joka on huolissaan erilaisten arvojen tunkeutumisesta tänne, saa ehkä leimakseen rasistin, ennakkoluuloisen tai pelkurin nimikkeen. Asiallisia. rakentavia puheenvuorojakin on runsaasti, ja lisää kaivataan.
Ja tietenkin, niinkuin kaikessa ihmisten välisessä kommunikoinnissa, rivien väleistä luetaan huomattavasti enemmän kuin riveiltä. Ne jotka ovat kauan lukeneet minun kirjoituksiani ovat ehkä huomanneet että tyylini ei ole ottaa kantaa ja tarjota omia mielipiteitäni asioihin, vaan tarkastella asioitten eri puolia. Uudemmat tulokkaat lukevat kärkkäästi mielipiteitäni rivien väleistä vaikka niitä ei siellä ole, ja muuttelevat sanomisiani kiinnostavin tavoin. Ei se minua häiritse, joten siitä vaan. Korjailen aina kun jaksan ja katson tarpeelliseksi.
Aiheita on mahdollista kommentoida Kopsissa ja toisessa blogissani. Kommentit ovat tervetulleita.
RITA
.
Parhaat jutut on aina rivien väleissä, sanaväleissä, tauoissa, kirjainten koloissa, sanavalinnoissa, aihevalinnoissa, lauserakenteissa, virkkeiden muodossa. Sanat itse ovat vain pieni osa viestintää, kirjallistakin. Kysypäs vaikka Ritalta.
ReplyDeletePeikkoseni
ReplyDeleteMuuten samaa mieltä, mutta sikäli eriä mieltä että eivät parhaat jutut AINA ole muualla kuin sanoissa. En ole ainoastaan viestinnän ammattilainen vaan myös kieltenope, ja kieltenopena rakastan sanojakin. Annan esimerkin: Tykkään aivan kauheasti äännellä espanjan kielen sanaa "locura" eli hulluus (sopii Kopsille, hohohoo), koska se on niin nautinnollinen yksitäryisellä R:llä joka hivenen D:tä muistuttaapi.
Rita voi sitten kertoa lisää siitä että sanassa on merkityksen lisäksi ääntäminen, assosiaatio ja ties mitä tillbehööriä :)
Aina onkin yleistys. "Aina mää sanon jotain väärin." Ei koskaan samoin. "Ei koskaan mikään onnistu." Onkin ehkä parempi korjata sanomisiaan ja lisätä sinne sana joskus. Siis "aina joskus."
ReplyDeletePeikko on tosin pelkkä amatööri sanantaitossa ja virkemittelössä. Poskensoitto onnistuu hieman paremmin, aina joskus. Useasti onkin peikko saanut mukavasti kimahtavan läimäyksen poskelleen. Samalla on korvakin jäänyt soimaan pitkäksi aikaa.
Pikkuhiljaa tässö oppi kaikenlaista. Nytkin pitää oikein miettiä mitä on sanassa olevat tarvikkeet...
Ai, mä luulin että Aina on joku nainen. Ups, nyt Peikko luulee että vinoilen tai ryhdyn poskisolistiksi :D
ReplyDeleteMeikäläinen sai suunsoitosta jo pienenä sellaiset korvapuustit että korva lensi lattiaan. Jos tässä kilpailemaan aletaan :)
Peikkoko amatööri virkemittelössä... mmm. mittelö... pirtelö... nam... taidan mennä pirtelölle!
Sit muuten vielä: Mietin tänään pitkään ja hartaasti aihetta "yleistykset". Monilla on se kuva että yleistykset ovat huono asia. Eivät ne aina ole. Ihan tosi, ei tämä ollut huulenheittoa eikä posken soittoa.
Yleistykset ovat kahvoja isoille asioille. Mietipäs vaikka usein kuultua huudahdusta "Miehet!"
ReplyDeleteJa mietipä miten monella äänensävyllä voi sanoa Miehet!
ReplyDeleteAina on kaikkinainen ja Pikku Hilja on elämänkokemusnainen.
ReplyDeleteHih, kun pikku Hiljaa huudettiin pienenä syömään niin sehän taisi kuulostaa samalta kuin (ole) Hiljaaa! Hilja ei sitten tiennyt oliko se kutsu mutta lähti kuitenkin pikku hiljaa valumaan keittiötä kohti :D
ReplyDelete