.
Aina uudelleen ilmenee väittelyä siitä onko sananvapautta olemassa. Ajatuksenvapautta ei niinkään kyseenalaisteta.
Onko ajattelunvapautta oikeasti olemassa? Jos ajattelen jotain ja sitten sanon sen ääneen, asetan ajatukseni alttiiksi toisinajattelijoiden protesteille, sanojeni vääristelijöille, kaikenmaailman moraalinvartijoille joita ponnahtaa paikalle heti kun mielipiteet sivuavat uskontoa, politiikkaa, maailmankatsomusta tai lähes mitä tahansa. Ajattelunvapaus pätee silloin jos en kerro ajatuksiani. Piilotan ne niiltä jotka yrittävät kieltää ajatteluni.
Entäs sitten kun ihminen yrittää torjua ajatuksia joita päähän väkisin tulvahtaa? Hän haluaa ajatella rakentavasti mutta ajatusten tiellä raikuu mielessä isolla äänellä vastaväitteitä jotka kumoavat hänen omat ajatuksensa. Äänet kuuluvat lapsuudenkodin alkoholisti-isälle, työpaikan pomolle, ahdasuskovaiselle isoäidille, narsistipuolisolle, diktaattorille joka sanelee säännöt koko maassa...
Mitenkäs tilanne jossa ajatukset eivät ole omia vaan muiden istuttamia? Median vaikutusta? Aivopesua? Onko se ajattelun vapautta?
Henkilö joka harjoittaa itsepetosta? Minä puhuu itseä hiljaisemmaksi. Minä puhuu toiselle minälle järkeä, jotta ei päästäisi ajatuksia menemään liian salliville urille.
Nuo olivat ajatuksia joita minulle tuli mieleen muutama päivä sitten jostain kommentissa täällä blogissani. Minun ajatuksilleni on aika tyypillistä että ihmettelen ja kyselen asioita. Mielipiteilleni on tyypillistä että ne ovat kaiken aikaa kehittymässä ja saamassa muotoa. Siinä mielessä ajatukseni risteilevät aika vapaasti.
Ajatuksenvapauden voi käsittää hyvin monella tavalla.
.
Pitkään piti miettiä mitä tarkoittaa moraalinvartija. Lopulta oivalsin. Sehän on se, joka on pistänyt moraalin aitaukseen ja vahtii, että se pysyy siellä, eikä tule häiritsemään kesken kaiken kivan.
ReplyDeleteAjattelu onkin ihan eri juttu. Sitä pitää väkisin poikkeuttaa tutuilta radoilta. Kummasti sitä vaan kertyy ihmiseen (ja peikkoon) valmiita malleja, joiden mukaan ajatellaan ja tulkitaan muiden ajatuksia.
Isopeikko
ReplyDeleteTuo on aika hyvä näkökanta moraalista. Jos sitä pidetään aitauksessa tarpeeksi tehokkaasti, osa meistä ei pääse siihen koskaan edes tutustumaan.
Ajatteluhan on ensimmäinen, jonka vapaus kielletään silloin kun aletaan jakaa ihmiskarjaa eri karsinoihin ja pitää kurissa ja herran nuhteessa. Mutta onneton se ihminen, joka kieltä itse itseltään ajattelun vapauden! Se on hyvin yleistä, nähdäkseni. Sitä vain ei tajua. Ihmiselle opetetaan jo lapsena ne rajat, joissa ajatuksen saa antaa vapaasti temmeltää. Loppuelämä meneekin sitten niitten rajamuurien moukaroimisessa matalammiksi. Edellyttäen, että on edes tajunnut niitten olemassaolon. Tuli tässä mieleen Kazantzakisin Zorbas. Hän sanoi jotain sellaista, että ihminen luulee olevansa vapaa kun hänen liekanarunsa on pitkällä. Hän temmeltää iloisena ja julistaa olevansa vapaa ja niin edelleen. Sitten nuora kiskaistaankin lyhyeksi, ja siinähän ihminen räpistelee vapautensa kanssa.
ReplyDeletePalin Zon,
ReplyDeleteLukiessani kommenttiasi tulin ajatelleeksi ihmissuhteissa vallitsevia pieniä diktatuureja ja sortamisia ja alistamispyrkimyksiä, lievistä räikeisiin tapauksiin. Pyrkyrit ja päsmärit saavat oikein tuulta purheisiinsa kun pääsevät kiinni heikompien niskavilloihin. Vaan hassua sinänsä, on olemassa ihmisiä jotka voivat hyvin vahvempien ihmisten ohjauksessa, eivätkä valita ollenkaan, vaan ovat tyytyväisiä. Hmmm...