.
Nainen pysäytti minut Helsingin katuvilinässä kesällä, sanoi olevansa Moldaviasta ja kertoi että Suomen viranomaiset olivat evänneet häneltä ja hänen perheeltään turvapaikkaoikeuden. Hänen miehensäkin oli siinä vieressä. Hän kysyi antaisinko vähän rahaa jotta he ja heidän lapsensa saisivat ruokaa.
Lapsia ei näkynyt. Moldaviasta en ole eläessäni kuullut. Nainen ja mies olivat niin vanhoja että heillä tuskin oli pieniä lapsia.
Ihmisyyden ja omien arvojen testi. Voittaako epäluulo vai ihmisyys?
Annoin vähän rahaa ja myötätuntoisia sanoja. Mies kosketti käsivarttani kiitollisena.
Seuraavana päivänä luin Hesarista että keskustassa liikkuu kerjäläisiä jostain Keski-Euroopan maista.
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Olen iloinen siitä että en antanut epäluulon voittaa itseäni. Tein itseni ja omanarvontuntoni kannalta oikean ratkaisun, ja olen vakuuttunut siitä että ne ihmiset tarvitsivat apua. En unohda ilmettä miehen kasvoilla enkä sitä miten hän koski käsivarttani.
Vaikka he olisivat olleet isompiakin huijareita sillä ei ole merkitystä. Tuossa punnittiin minun arvojani ja uskoani elämään, ihmisiin ja ihmisyyteen. Minä läpäisin sen testin.
Jokaisella on itselleen omat testit ja omat vaatimukset. Meillä on kaikilla oma arvomaailma. Tuo kuvastaa minun arvojani.
.
Totta.
ReplyDeleteValitettavan moni kovettaa itsensä maailman myrskyissä. Haaste on tulla lujaksi ja pysyä herkkänä samanaikaisesti. Elämä kyllä heittää meille koepalloja, tilanteita joissa arvomaailmamme ja ajattelumme konkretisoituu.
-gs
Minun arvomaailmani taas sanoo, että kerjääminen on kauhea synti ja häpeä. Se arvomaailma on peräisin lapsuudestani, ja sen istuttivat minuun niin kotini kuin kotikyläni ilmapiiri. Se on siis hyvin lujassa istuva tuntemus, ja piilevänä salakavala. En ole siitä tietoinenkaan, ellei jokin tapahtuma aktivoi sitä. Olisinko minä antanut rahaa niille kerjääville moldavialaiselle? Tuskinpa. Olisin luultavasti ajatellut, tai en ajatellut tietoisesti, vaan tuntenut mielessäni, että siinä on pantu vanhukset kerjäämään ja varsinaiset rahantarvitsijat istuvat tupakalla lähimmällä terassilla. Mutta olisin voinut viedä avuntarvitsijat lähimpään kauppaan ja ostaa heille ruokaa.
ReplyDeleteTaas viisaasti kirjoitettu, Gnothi. Elämä testaa ja Kops testailee itseään ja muita lisää :)
ReplyDeletePalin Zon
Minun mielestäni sinä läpäiset ihmisyystestin ilman mutta jos ajattelet tuota pikatestinä. Olisit auttanut, kunhan olisit varmistanut että apu menee tarvitsijoille. Sehän on fifty fifty mahdollisuus onko kyseessä röyhkeä kerjääminen ja huijaaminen, vai ihan oikeasta lähimmäisen avun tarpeesta nouseva kerjääminen. Ei minulla mitään alkometrin tapaista kerjäläisyysmittaria ollut, joten piti nopeasti tehdä päätös kuunnellako ja auttaa, vai kylmästi sysätä tyypit sivuun ja jyrätä eteenpäin.
Olen ollut joskus tilanteissa joissa olen saanut ventovierailta apua, ja se muisto ja kiitollisuudentunne tekee minut velvolliseksi edes harkitsemaan auttamista silloin kun tilanne tulee eteen.
Jotenkin ihana ajatus sinusta viemässä moldavialaisia ruokakauppaan :)
Minulta tulee jostain ihmeen syystä aina ihmiset(kerjäläiset ja pultsarit+jne.)kysymään rahaa ruokaan. Kun sitä ei yleensä ole etes ihelle niin teen usein sitten niin että vien lähimpään paariin, pizzeriaan tai vast. ja ostan jonkun ruoka-annoksen jonka he itse valitsevat. Ne, jotka olivat aikoneet huijata alkorahat, tusahtavat suuttuneena eivätkä suostu syöminkeihin, ne joilla on oikeasti nälkä lähtevät mukaan. Helppo peli!
ReplyDelete