Monday, June 08, 2009

Ota Armanin pukuja lahjaksi



Tapahtui kaupan parkkipaikalla Helsingin Käpylässä.

Tuttavamies tuli kaupasta ja meni autolleen joka on italialaista merkkiä. Läheisestä autosta veivattiin sivuikkuna alas ja huudeltiin ystävällisiä iloisia italiankielisiä tervehdyksiä: Hei, sinulla on italialainen auto. Puhutko italiaa? Minä olen italialainen, Roberto on nimeni... Tule juttelemaan. 

No tuttavani, joka osaa aika paljon italiaa, meni istumaan Roberton autoon. Italiano kertoi olleensa Suomessa vaatemessuilla ja alkoi vetää laukuista esiin vaatteita. "Lähden takaisin Italiaan iltalennolla mutta on liikaa painolastia. Lahjoitan sinulle nämä. Tässä on Armanin pukuja. Onko vaimo? Tässä vaimolle vaatteita. Lahjoitan nämä teille..."

... "Pikkupoikani odottaa minua takaisi matkalta. Hän haluaisi Play Stationin." (Viulut alkoivat soida taustalla.) "Jos annat minulle 400 euroa voin ostaa sellaisen hänelle."

No tuttavani sanoi ei kiitos, missä vaiheessa italialaisemme suuttui, ja hyvin pahantuuliseksi muuttui. Huusi perään "cattivo" (=ilkimys), kun tuttavani poistui Toyotasta ja suuntasi kulkunsa omaa italomobiiliaan kohti.

Väistämättä tuli mieleen faijani vanha sanonta vastaavissa tapauksissa: "italialaiset on huijareita ja posetiivinsoittajia kaikki tyynni." - Vaikka en lausuntoa tietenkään allekirjoita. Muistui vaan mieleen.

Myös tuli mieleen sanonta: If it seems too good to be true, it usually is.

8 comments:

  1. Tuohan on nerokas lähestymistapa. Pitääkin joskus kokeilla. Menen heti opettelemaan italiaa...

    ReplyDelete
  2. Minuakin nauratti. :D Ota tästä ilmaiseksi pukuja, mutta anna 400 euroa ;))

    ReplyDelete
  3. ELEGIA: Olen joskus joutunut tuon saman myyntitaktiikan kohteeksi. Lehtimyyjä soittaa ja kertoo että minut palkitaan lahjalla koska olen joskus tilannut lehden. Pitkän puheen jälkeen vasta selviää että lehtitilauslahjaan kuuluu se että teen siihen päälle jatkotilauksen. - Jotenkin ei uskoisi että Suomessa on sallittua myydä lehtiä noin, eri asia tietty epäviralliset kaupantekoyritykset parkkipaikalla.

    En oikein tiedä nauraisinko vai paheksuisinko :) :(

    ReplyDelete
  4. En tiedeä, kuvittelenko vain, mutta minusta nämä kaikenlaiset kaupustelijat ovat lisääntyneet siinä samassa missä kerjäläisetkin. Joskus ihan huokaisen helpotuksesta, jos silmiini osuu kyltti: kerjääminen ja kaupustelu kielletty!

    Vasta eilen yksi epämääräine henkilö pyöri kaupan kassoilla japyysi lainta kännykkää johonkin "vain pikkujuttuun", piti soittaa kuulema jonnekin, että pääsisi pulasta. Joo-joo! Jonkin ajan kuluttua tapasin saman tyypin pummimassa yhtä euroa. :(

    Sittemmin meinasin jo vetäistä herneet, kun asioin putiikissa, jossa myydään ihan kunnon vaatteita, ja kassalla påyörii taas joku tyyppi (oli eri kuin edellä). Tämä taas ehdotti diiliä, että ostaisin hänen lahjakortillaan jotakin ja antaisin sitten lahjakortin vaihtorahat ja puuttuvan osan hänelle. Just-joo! No way, sanoin.

    Eikä vaihtanut kaupan myyjäkään. Lahjakorttia ei muutettu rahaksi, yhtenä syynä jo se, että sitä kautta jono ilmestyisi varmasti kassalle rahanvaihtoon ties mistä syystä jatkuvasti.

    Kerjääminen ja kaupustelu pitäisi olla kyllä edelleenkin selkeästi kielletty. Se häiritsee! :(

    ReplyDelete
  5. KIVI: Parasta katsoa tarkkaan ketä ryhtyy auttamaan jos ketään. En ehdottomasti lainaisi kännykkääni kenellekään, ei ole mikään halpa malli, enkä halua siihen sormenjälkiä :)

    Noita ketkuilijoita, keinottelijoita ja systeemin hyväksikäyttäjiä riittää - sekä puutteenalaisissa ihmisissä että "tavallisissa".

    Aika hyvä määritelmä tuo "epämääräinen henkilö". Sellaisen osaa kiertää kaukaa. Hankalampia tapauksia ovat päältäpäin tavallisen näköiset jotka yhtäkkiä paljastavat todellisen karvansa.

    ReplyDelete
  6. Rita, lehtimyyät naamioivat nykyään asiansa aika hyvin. Ja puhelukin alkaa "mitäs sinne kaupunki-X:ään kuuluu, vettäkö satelee jne." Kai tällä tavoitellaan jotain tuttavallista lähestymistapaa, mutta kännykkäaikana on vähän hölmöä kysellä paikallissäätä numerotiedon perusteella, kun ei ikinä voi tietää, missä kukakin on.

    ReplyDelete
  7. ELEGIA: En ole epäluuloinen luonne mutta puhelun aloittaminen kuvaamallasi tavalla saa minut heti ajattelemaan että jotain yritetään myydä... Ja niinhän se sitten onkin.

    Meillä on kiinteässä puhelimessamme myyntikielto, mutta silti siihen joskus soitellaan ja yritetään saada meitä liittymään johonkin hyväntekeväisyysjärjestöön. On tullut pieni vastenmielisyys koko touhua kohtaan, soittajat ovat joskus röyhkeitä.

    ReplyDelete