Minulla on hyvä elämä. Ei, vaan loistava. Etenkin nyt 2000-luvulla olen sen yhä tietoisemmin alkanut käsittää. Kahdeksan vuotta sitten valaistuin kun luin Optimistin käsikirjan, tajusin saaneeni syntymälahjaksi valoisan luonteen, ja sain opastusta täsmälliseen menettelyyn jolla parhaiten luovia elämässä.
Pienoisella ällistyksellä luen kirjaa The Secret, Salaisuus. Kirjassa selitetään seikat jotka tekevät ihmisen elämästä joko hyvän tai huonon. Ällistyksellä, koska toteutan ja elän juuri niitä asioita jotka takaavat onnistumisen.
Kyseessä on vetovoiman laki. Saamme elämässä sen mitä tilaamme. Hyvät ajatukset vetävät puoleensa lisää samanlaisia. Se mitä omasta olemuksestani lähetän maailmalle palaa samankaltaisena luokseni, jopa moninkertaisena. Maailmankaikkeudelta voi pyytää ja tilata mitä tahansa. Jos uskoo että kaikki on roskaa, sitten saa sitä samaa roskaa päivä toisensa jälkeen.
Miksi ihmeessä niin monet jättävät tilaamatta hyvän elämän ja pitävät kiinni siitä että kaikki on muka huonosti?
Kerron lisää myöhemmin. Kommentteihin en millään saa vastattua, mutta kiitän että olette kommentoineet!
Oletkos miettinyt koskaan sitä, millaisen syyllisyyden taakan tuo ajatus kasaa sellaisten ihmisten harteille, jotka esimerkiksi sairastavat masennusta tai ovat perineet sen pessimistisen luonteenlaadun. Tuolla logiikallahan jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Olenko siis psyykkisestikin kelvoton ihminen, kun mieleni ja ruumiini sairastaa ja elämä tuntuu synkältä?
ReplyDeleteLukisitko tekstini uudestaan?
ReplyDeletePositiivisuuteen ei voi pakottaa itseään. Yritin sitä ja epäonnistuessani masennuin pahemmin kuin ennen tuota pakkopositiivisuutta.
ReplyDeleteItse asiassa samainen kirja oli "syypää" minun putoamiseeni :/
Ajattelumallini lähti kuitenkin muuttumaan sen uuden romahduksen myötä parempaan suuntaan, vaikka kävin lähempänä pohjaa kuin koskaan aiemmin. Nyt kun alan olla voitolla masennuksesta, myönteinen suhtautuminen on paljon helpompaa.
Pakkopositiivisuutta en kuitenkaan voisi suositella yhdellekään pahasti masentuneelle.
Piti tulla katsomaan, kun Millanilla oli linkki ja mielenkiintoinen postaus. Minua ärsytti vuosi pari sitten Salaisuus-buumi, ja kun selailin tuota kirjaa, raivostuin, mutta välillä taas uskon että nuo jutut toimivatkin. Väkisin ei tosin mitään saada aikaan, ihmisellä pitää olla oma halu muuttaa asioita ja uskoa parempaan.
ReplyDeleteJa minä kyllä uskon että jokainen on itse vastuussa olostaan ja onnestaan. Kuka sitten ellemme me itse?
Voisin olla jonkinlainen klassinen esimerkki siitä, miten pessimistinä en ole uskonut mihinkään ja niinpä olen joutunut kamalaan kierteeseen missä kaikki menee pieleen... Tällä hetkellä tavoitteenani on taas päästä positiiviseen kierteeseen ja onnistua! Merkkejä on jo ilmassa. =)
Luin uudestaan ja olen edelleen samaa mieltä itse asiasta, mutta varsinaisesti tulin sanomaan, että pidin siitä, kun kävit kertomassa suoraan, että sinulle tuli kommentistani paha mieli. Semmoista en tahdo sinulle tuottaa :(
ReplyDeleteTästä lähtien lupaan konmmentoida vain silloin, kun olen samaa mieltä. Onhan minulla itsellänikin blogini sivupalkissa varoitus siitä, että vain myötäsukaiset kommentit ovat suotavia, Ymmärrän rektiosi hyvin.Ei ole kivaa tuntea itsensä väärin tulkituksi. Toivottavasti päiväsi on jo muuttunut paremmaksi.
Voi jösses, mikä kirjoitusvirhe.Nyt tää punastelee täällä, mutta ei deletoi (siis reaktiosi..:)
ReplyDelete"Rektio" :D
ReplyDeleteSaa olla eri mieltä, ihan mielellään, mutta ongelma oli toisaalta se että minä en ollut sanonut asioita joista hurjistuit ja kolmaalta kun kerroin omasta elämänkatsomuksestani tuntui kuin päälleni olisi heitetty lokaa. Vähemmästäkin tulee rektioita :D
Kiitos kommenteista, Ipi ja Ofelia!
Hei, rektio tarkoittaa sitä, että jokin sana vaatii toisen sanan määrämuotoon, esim. pitää "jostakin", Minä pidän rockn'rollista", ei esim. minä pidän rockn'rollille.
ReplyDeleteHei,
ReplyDeleteMinä ymmärrän kyllä, että positiivisuuden vaatimus voi olla joillekin taakka. Ehkä se positiivisuus-termin ymmärtäminenkin on aika erilaista eri ihmisillä. Olen itse mielestäni positiivinen ihminen ja oikein onnellinen elämässäni. Tähtään onneen ja nautin isoista sekä pienistä asioistani.
Minulla on kuitenkin kokemusta siitä, miten kasvetaan "pollyannaksi". Se liittyy siihen, että ikinä ei saisi valittaa ja vanhemmat sanovat lapsilleen vähättelevästi, että eihän sinulla OIKEASTI ole mikään huonosti, kun kaikki on niiiin hyvin. Sillä positiivisuuden vaatimuksella ikäänkuin pyyhitään pois kaikki, mikä voisi pelottaa tai suututtaa, mikä voisi aiheuttaa huonoa käytöstä, kiittämättömyyttä tai ylpistymistä. Se on se, kun on vihainen jostain ja siihen toinen sitten aloittaa "niin, mutta hyväähän se vain tarkoitti..." ja yrittää pyyhkiä pois sen _negatiivisen_ tunteen, joka voisi aiheuttaa vaikka riidan.
Tämä kai on enemmän jonkin isomman asian pelkoa kuin positiivisuutta, mutta se on niin helppo sellaiseksi naamioida :)
Secret -elokuva on vaikuttanut hyvin myönteisesti minun ja läheisteni elämään.
ReplyDeleteVoisiko olla että negatiivisesti reagoiva ihminen ei sillä hetkellä jaksa muistaa olevansa ihan hyvä ihmiseksi? Ei tunne olevansa arvostuksen, hyväksynnän, rakkauden arvoinen? Tärkeimpänä oman terveen rakkauden.
Mielestäni hyvin monet tekemämme valinnat ovat lopulta valintoja kahden tunteen välillä: Rakkaus vai viha. Pelko on eräs vihan seuraus.
Minua on auttanut ajatus että valitsenpa miten vaan, valitsen itse (samalla) tavan oppia kulkemaan elämänpolkuani.
Jokainen keksii oman Secretinsä jos on keksiäkseen :)
ReplyDeleteElokuvaa en ole vielä nähnyt. Pitäisikin katsoa netistä. Siellä on osa elokuvasta, löysin sen kerran mutta en ehtinyt katsoa... Laitetaas muistilappu heti!
Tutkimusten mukaan ihmisten valintoja ohjaa erittäin suuressa määrin pelko. Usein jätetään valitsematta uusi suunta tai muutos koska pelätään.