Wednesday, October 25, 2006

KOHTUUS

.


Luin kohtuullisuutta ja kohtuuttomuutta käsitelevän kirjan. Tässä mitä siitä jäi aivooni, takaraivooni. Arkiversio taloustieteestä.

Ekonomia tulee kreikan sanoista talo (oikos) ja hoito.
Taloudenhoito on pohjimmiltaan talonhoitoa.

Talouskasvu, tuotanto bla bla bla... Ei taloa ole tarkoitus loputtomiin laajentaa ja tuotantoa lisätä. Kohtuus, sopiva mitta, rajat ja silleesti. Ei firmojakaan tarvitsisi kaiken aikaa uudistaa ja pullistaa. Työntekijät ovat ihmisiä. Tappotahti tuo mukanaan pohjaanpalamista eli burn-outia.

Otetaanpa iisisti. Pystymmekö asettamaan rajoja vai määrääkö joku muu elämäämme? Onko meillä työssä ja kotona ylikuormitusta, tavaranpaljoutta, kohtuuttomuutta? Liikaa leluja ja harrastuksia? Mitä sanotte?
.

6 comments:

  1. Jotenkin mielenkiintoista, että kaikki puhuvat siitä, miten olemme niin ahneita ja kiireisiä ja kuinka vähemmällä voisi olla onnellisempi, mutta silti asiat jäävät niin helposti puheen tasolle. Omassakin elämässäni haalin sitä tavaraa, vaikka ennestään jo kaapit pursuilee.

    Työelämän tahdille olen sentään pistänyt jo hieman kapuloita rattaisiin ja miettinyt, mitä sitä oikeasti tahtoo :)

    ReplyDelete
  2. Mari Koo,

    Tosi on ja elämän fakta että puheen tasolle jää moni asia. Toinen positiivisempi fakta on että joskus minun puheeni innostaa jonkun muun toimimaan vaikka en itse toiminutkaan.

    Nyt lähden postittamaan yhden kiitoskortin. Eilen juuri kopautin itseäni sen kirjoittamaan jotta ei jäisi pelkän ajattelun tasolle. Hyvät aikomukseni eivät paina mitään sen ihmisen kannalta jota aion kiittää. Teko vasta painaa. Nyt postilaatikolle! Kohta kortti kopsahtaa luukusta - Kops!

    Ai niin, piti vielä sanoa että sinulla on blogi jolla on takuulla vaikutusta ihmisiin. Tulen lukemaan lisää myöhemmin - eikä tämä ole pelkkää puhetta )

    ReplyDelete
  3. Yksinkertainen vastaus: ON! Jota osaltani yritän hyvittää kuluttamalla mahd. vähän (köyhä), lusmuilemalla töissä, jos mahd. (laiska, mutta helvetin hyvä duunari) ja olemalla niin paljon yksin kuin mahdollista. Lukemalla kirjaa, nettailemalla ja boikotoimalla TV:tä... Olikohan tässäkään nyt taas mitään järkeä minun kommenteerata! ;D

    ReplyDelete
  4. Oi, kiitos kehuista! Toki toivon, että ihmiset edes hetken ajattelisivat, kun asioista tarpeeksi kirjoittaa.

    Kulutusjuhlassahan meitä on useampikin kirjoittaja, minä olen se päällepäsmäri ja yliaktiivi :)

    ReplyDelete
  5. Polgara, kiitos, paljon on järkeä kommentissasi. Kävin blogiasi katsomassa, minua nauratti ihan tavattomasti pari hyvää sanavalintaa, melkein putosin tuolilta...

    Kävi ihan juuri Mari Koon blogissa. Hyvää asiaa tavarasta ja kirppareista olit postannut.

    ReplyDelete
  6. Osittainen tosiasia on se etta monet, ehka useimmat ihmiset juoksevat onnen perassa, tietamatta etta onni voisi heidan saavuttaa jos he vaan istahtaisivat hetkeksi ajattelemaan miksi he juoksevat.

    Miksi minulla pitaa olla kaksi jaakaappia vaan siksi etta naapurilla on, jos oma kuitenkin aina on tyhja?

    ReplyDelete