UPS MITEN TÄSSÄ NÄIN KÄVI

Ystävä tulee huomenna kyläilemään. Olen varannut jääkaappiin ja hedelmäkoriin yhtä sun toista mukavaa meille. Erityisherkuksi ostin salmiakkisuklaan, mutta kuinkas kävikään? Muistin sen lounaan jälkeen, taitoin ihan vaan yhden rivin palasia jälkkäriksi - kohta toisen - ja hupsista, kaikki oli kadonnut! Voi porsaksen posket sentään mikä itsehillinnän puute. Äh. 

Onko kenellekään muulle käynyt näin?  

LAIMENTAMINEN

Oluen laimentaminen... Siinäpä idea. 

Muistan erään kerran tapaamaani nuoren miehen joka piti alkoholiriippuvuutensa kurissa juomalla ainoastaan ykkösolutta.  Sitä hän haki baarissa tiskiltä itselleen kaksi tuoppia kerralla. 

Sitten oli toinen tuttavuus joka selitteli että tokihan hän vodkan laimentaa ennen juomista. Hän laimentaa sen ginillä. (Vai oliko se päinvastoin?) Laimennus on tietenkin tehtävä vähempiprosenttisella alkoholilla. Muutenhan se on väkevöittämistä. 

Väkijuomat ovat kai olutta vaarallisempia. Noin äkkiä ajatellen.  

Miksi paloviinan nimessä on palo? Brännvin? Pitää kysyä puistokemisteiltä.

SARJASSAMME TOKAISUJA JA TÖRÄYKSIÄ

Mitä hemmetin käytöstä se on että tullaan kyläilemään, ja kynnykseltä julistetaan itsetietoisen näköisinä, vartalon asento ja muu kehon kieli ylemmyyttä huokuen: "Kyllä huomaa että teillä ei ole lapsia!"

Mikä idiootti! Viimeinen kerta kun hänet meille kutsutaan ja vartavasten siivotaan ja tarjoiluja suunnitellaan  jotta naikkosella olisi mukavaa. Painukoon hemmettiin! Ei tarvitse odottaa että uudelleen kutsuttaisiin.

Eikä muuten ole kutsuttu. En edes muista kuka tuo älykääpiö oli menneisyydessämme. Hiivatin torvi.

SELITTÄMÄTÖN TENHOVOIMA

En edes tiedä mikä tuo lelu on. Sillä oli selittämätön lumovoima kaikkiin luonani vierailleisiin 5-vuotiaisiin pikkuherroihin. Kukin poimi sen aina lelulaatikosta käteensä ja heti ensimmäisestä kerrasta lähtien osasi avata ja sulkea sen ketterästi keskittyen. Heistä jokainen yritti hartaasti pyytää esinettä omakseen, mutta sanoin että en halua antaa sitä yhdelle, jotta kaikki saavat siitä vuorollaan nauttia. 

Edelleenkään ei tietoa mikä se on, eikä kovin paljon kiinnosta, mutta pikkuheppujen silmät loistivat kun kapinetta pääsivät availemaan ja käsittelemään. 

IHMEVEKOTIN

Esittelen allaolevan kuvan ihmevekottimen toisessa blogissani. 

Se säästää aikaa ja hermoja keittiössä. Mainos lupailee että palovammojakaan ei tule, eli turvallisuus on taattu.

TIEDÄTTEKÖ MIKÄ TÄMÄ ON?

Tiedättekö tai arvaatteko mikä kuvassa olevan esineen käyttötarkoitus on?

KELMIT KURIIN

Tuttavien lapsen pyörä vietiin koulun pyöräparkista ja vorot tallentuivat valvontavideolle. Nauhalla ei ikävä kyllä näkynyt nimiä ja osoitteita, joten mistäs poliisit lähtisivät kelmejä jäljittämään?

Sama juttu nyt Tampereella missä muumipatsas on joutunut vandalismin kohteeksi.

Ne valvontanauhat pitäisi esittää televisiossa. Eiköhän alkaisi henkilöllisyydet selvitä! Käsiraudat ranteisiin ja junassa Siperiaan.

YÖLLINEN VÄKI VOIMAILEE

Leskenlehti kertoo kevään tulosta. Maa ja ilma lämpenevät.

Katsoin aamulla ulos ikkunasta. Tienristeyksessä tököttävät kolme jätepaperisäiliötä oli kaadettu. "Nyt taitaa olla viikonloppu", tiedottivat aivoni ja muistista todensin että lauantaihan nyt on, ja huhtikuu. Ilmat lämpenevät. Yöllinen väkikin ulkoilee ja urheilee enemmän kuin talvella. Vaikka lämmittäähän sisäinen villapaita silloinkin, ja näyttämisen ja uhoamisen tarve on purettava silloin kun se yllättää. Minkähänlaisia näytöksiä olisi ollut tarjolla huhtikuisessa yössä? Meteliä en ainakaan kuullut. Jätepaperiastiat kumoon, mutta hyvä että ei mummot.

Puoleenpäivään mennessä oli vasta yksi säiliö nostettu pystyyn. Minulle ne ovat liian painavia. Ympäristöteko jää tekemättä, mutta keksin päivän hyvän työn aiheita muualta. 

KESKUSTELUJEN PALONARKUUS JA VALONARKUUS

Suurtakaan ihmistuntemusta ei tarvita sen tosiasian oppimiseksi että kaikkein eniten yksilö hakee hyväksyntää ja kaikkein eniten kammoksuu paheksuntaa ja hyljeksintää.

Siinä selitystä tupakointikeskustelun leimahtavuudelle. 

Keskustelussa tupakoimaton on jäänyt helposti alakynteen ja tullut haukutuksi myös siitä syystä että on protestin ja suuttumuksen paikka jos tupakoijaa yritetään määräillä. Itsemääräämisoikeutta uhataan kun vihjataankin siihen suuntaan että pitäisi alistua muiden tahtoon. 

Rennossa, alunperin vaarattomassa juttelutilanteessa piilee vaara. On muutama kerta nähty mitä tapahtuu kun yksi porukasta kokee vapautensa uhatuksi kun olettaa joutuvansa paheksutuksi. Tämä on tupakkakeskustelujen ydintä.  

Jos mitään ratkaisuja asiaan toivotaan pitäisi ensin hälventää tieltä sekä kaikki syyttelevät asenteet että puolustuskannalla olo. Tähän on mielestäni tullut tervetullutta parannusta pari viimeisen vuoden aikana. 

Avoimuuden aika sallii yhä paremmin palonarkojen ja myös valonarkojen aiheiden käsittelyä. Pois paheksunta. Pois häpeily. Asiat pöydälle ja päivänvaloon. Eiköhän ratkaisuja ja parannuksia ala löytyä ja kaikilla on vapaampi ja parempi olo.  

TURPARULLAT AUKEAVAT

Mistä tuo savu nousee? Polttaako joku pilvee? Ei pahus, se onkin oikeeta pilvee...

Pitkälle on päästy niistä tupakoinnin alkuajoista kun uskottiin että savukkeet ovat terveellisiä ja katsottiin että ne antavat maailmanmiehen tai tyylikkään naisen leiman. 

Pitkälle on päästy niistä ajoista kun ei uskallettu sanoa mitään tupakoinnin vastaista ilman että tupakoitsijat alkoivat loukkaantuneina huutaa, haukkua ja elämöidä. Kymmenisen vuotta sitten oltiin niin herkkänahkaisia että sain mulkoilua ja rääpivällä äänellä esitetyn "no niin, nyt muka sitten jo sinne asti tupakkatilan savu häiritsee" kun tulin flunssan jäljiltä yskien työpaikan aulaan jonka toisella puolella tupakointikammio sijaitsi. 

Jengi istuskeli siellä lasiseinän takana savua tupruttelemassa, ilmastointilaite katossa, mutta kuitenkin ovi raollaan jotta ilma kiertäisi. Eivät omasta mielestään muita savuttaneet. Itse olivat testanneet ja väittivät että ei tunnu mitään savun hajua käytävässä. - Aivan kuin heidän hajuaistillaan olisi asian voinut todeta. Joku työpaikan astmaatikoista oli ystävällisesti pyytänyt että ovi suljettaisiin. Ovessa jopa luki isoin kirjaimin PIDÄ TUPAKOINTITILAN OVI SULJETTUNA. Ei vaikutusta. Aina se jätettiin raolleen. Ja iso paheksunta oletetusta paheksunnasta. 

Pitkän aikaa vallitsi valtakunnassa käytäntö että tupakoimattomilla piti olla turpa rullalla kun tupakoitsijat ottivat esiin syöpäkääryleensä. Ei saanut katsoakaan siihen suuntaan.

Yksi monista parannuksista tupakka-asian kehittymisessä on se että turparullat on saatu auki ja asiallista keskustelua voidaan käydä. Suuttumusta ja puolustusreaktioita tulee satunnaisesti edelleen jos väärässä paikassa suunsa avaa, mutta keskustelu on monilla foorumeilla mahdollista. 

Iso parannus on sekin että on saatu lakeja jotka kieltävät tupakoinnin yhteisissä tiloissa. Hirveä harmi vaan että tupakointi on siirtynyt paikkoihin jotka edelleenkin haittaavat tupakoimattomia. Julkisten rakennusten ovipielet ja kerrostalojen parvekkeet. 

Lehdessä oli eilen uutinen että kukkurainen tupakantumppiämpäri oli sytyttänyt kerrostalon parvekkeella sohvapalon. Mitenkähän monta tulipaloa on saanut alkunsa vuoteessa tupakoinnista? Tupakoinnissa leikitään tulella.

Nyt on kai kehitteillä joku savuke joka ei haittaa tupakoitsijoita eikä sivullisia. Saa nähdä tuleeko siitä kaikkia tyydyttävä ratkaisu. 

Tupakkateollisuus tietenkin pitää kaikin voimin bisnestä yllä ja laajentaa markkinointia kehitysmaihin. Siinä savua puhalletaan valistumattomien suuntaan. Moraalin ja etiikan saa nykyään mainita. Ennenhän kivahdettiin herkästi: "Älä ryhdy moralisoimaan!"

Omalta osaltani olen tyytyväinen että aikanaan lopetin tupakanpolton parin vuoden tupruttelun ja köhimisen jälkeen. Tyytyväinen myös siihen että en enää asu kerrostalossa eikä tarvitse rynnätä sulkemaan parvekkeen ovea kun alemman kerroksen väki menee röökille.

Pari sukulaistani tulee kuolemaan ennen aikojaan tupakoinnin seurauksena. Surullinen ajatus, mutta siihen minä en voi vaikuttaa. Toisten puolesta ei pääse tekemään tupakoimattomuuspäätöstä, vaikka olisi miten jalot vaikuttimet.

VOROT VÄIJYIVÄT

Pari luokkatoveriani interreilasi lukioaikana ja saapui Italiaan. He köyttivät kaikki tavaransa naruilla itseihinsä jotta niitä ei varastettaisi sillä aikaa kun he nukkuivat Milanon rautatieaseman lattialla.

Viimeisen päälle valveutuneita voroja väijyskeli ja käyskenteli ympäristössä, koskapa meikäläiset havaitsivat herätessään että narut oli katkottu ja kamerat ja muutamat muut kamat tiessään.

(Tapahtui oikeasti.)

HURRAA VALVONTAKAMERAT!

Ystäväperheen pojan pyörä varastettiin koulun pyöräparkista. Vahtimestarilta saivat valvontanauhan mistä näkyy kaksi kelmiä ensin pälyilemässä ympärilleen ja sitten nostamassa takapyörää ilmaan jotta saivat kuljetettua lukitun fillarin pois.

Halvatun varkaat! Hurraa valvontakamerat!

MUUTOSKO MUKA VAIKEAA?

Ostimme kevätsiivousta ajatellen välineitä. Palkkasimme kotisiivoojan, mistä toisessa blogissani ennen pääsiäistä tarinoin. Hyvin pyyhkii. Tai pyyhkisi ellei siivooja olisi sairaana. Aina toistellaan että "muutos on vaikeaa", mutta se ei pidä sitten alkuunkaan paikkaansa tässä siivousasiassa. Ei alkuunkaan! Otimme siivoojan, hän kävi kerran, olimme tyytyväisiä, TOTUIMME HETKESSÄ siihen että ei tarvitse itse niin kovasti vaivautua... Sitten kun siivooja - sen ainokaisen ensimmäisen käyntikertansa jälkeen - sai flunssan eikä viime viikolla tullutkaan, herra ja rouva Kops imuroivat ja pyyhkivät pölyjä peräti vaivalloisesti ja vastahakoisesti. Tuleeko hän tällä viikolla vai ei? Miten me nyt totumme takaisin vanhaan rutiiniin ellei tule?

Muutoksen mukanaan tuomiin etuihin on helppo tottua. Ylellisyyteen on helppo tottua. Elleivät sitten jotkut estot tule omatunnon tapaan olkapäälle pikkupiruina kuiskimaan ja vihjailemaan väärästä mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Tai kateelliset naapurit. Pöh. Ei ole meillä vitsauksena. Odottelemme innokkaina siivoojaa palaavaksi sairaslomalta. Herra Kops haaveilee uudesta silitettyjen t-paitojen pinosta ja minä imuroiduista sohvista.