Monday, May 12, 2008

NIINHÄN SITÄ LUULISI



Kovasti Tuija hehkutti: "Minusta on kaikkein kivointa kun ihmiset vaan tupsahtavat meille ilmoittamatta ja pistetään ex tempore - vierailu pystyyn. Ei tarvitse soittaa, sen kun tulette silloin kun teille sopii. Suorastaan rakastan yllätysvierailuja."

Meikäläisen järjestelmälliselle, suunnitelmalliselle luonteellenihan tuo ei sovi, mutta ajattelin että jos kerran tässä on henkilö jolle suunnitelmien teko ei istu, yritetään kopromissi löytää. Tehtiin sitten niin että kerran soitettiin ja sanottiin että mielellämme lähtisimme sinne päin ajelemaan ja kyseisen perheen kanssa seurustelemaan... 

Torjuvalla äänellä toisessa päässä selitettiin että juuri ovat mökille lähdössä herra jestas sentään.

Se siitä sitten. Kuka meistä on hölmö? Vai kaikki?

4 comments:

  1. Jollei puhelimia olisi niin ihan hyvin voisi mennä soittamaan ovikelloa. Niinkuin ennenvanhaan. Käännyttiin sitten ympäri jollei kukaan avannut ovea.

    ReplyDelete
  2. Lapsina niitä ovikelloja kilkuteltiin tuon tuostakin. Kumma että meidän äidit eivät tulleet hulluiksi :)

    En olisi tarinani esimerkkitapauksessa halunnut moista kokeilla koska mainitsemani perhe asui yli puolen tunnin ajomatkan päässä meistä.

    ReplyDelete
  3. Jos menee kävellen niin matka on vielä paljon pidempi.

    ReplyDelete
  4. Ja hidastuu talvella kaulaa myöten lumihangessa tarpoessa.

    ReplyDelete