Olen kyllä monta kertaa ihmetellyt, miksi maa on isän. Miksei äidinmaa? Isänmaakin on perinteisesti ollut miesten asia. Itsenäisyyspäivänä muistetaan sotia. Tosin viime aikoina on myös muistettu kotirintamaa.
Mutta itsenäisyyspäivän juhlissa laulaa aina mieskuoro!
OBEESIA: Joku se nimityksen on joskus isänmaalle antanut mutta emme pääse kyselemään hänen aivoituksiaan. Se on monissa kielissä, joten yhteistä ajattelua tuntuu sisältävän. Minulla sanasta mielikuva missä isät valloittavat ja puolustavat maata ja äidit ovat "taustalla".
Kiinnostava lisätieto tuo mieskuoro :)
Englanniksi maapallosta puhutaan nimellä Mother Earth. Lieneekö ajattelutapa että Äiti Maa ruokkii meidät ja hoitaa meitä?
1) Naisilla ei ollut edes oikeutta omistaa mitään, maasta nyt puhumattakaan. Maa oli aina miesten ja niiden piti siitä pitää huolta ja sitä puolustaa.
2) Miehet metsästivät ja viljelivät maata ja tappelivat sodissa sitä puolustaessaan tai vallatessaan. Äidit olivat kotona kasvattamassa lapsia ja puhumassa niille kaikenlaisia juttuja.
Peikko on nyt tosikko. Tuo on ihan selvä juttu. Sen tosin saa kääntää nurin jos haluaa.
ISOPEIKKO: Kohtalaisen selvältä tuntuu minustakin ja erittäin todennäköiseltä.
Se vaan näissä ihmisiin liittyvissä jutuissa että kummasti vaan tutkimus tuppaa todistamaan todennäköisyysoletuksemme ja luulomme vääriksi, siksi epäilkäämme varmuuden vuoksi vaistojamme :)
Mielenkiintoinen huomio. Entäs sitten Äiti Maa? Se taitaa olla perua jo varhaisemmilta ajoilta kuin mistä peikko puhui. Jo intiaanit tiesivät, että nainen omistaa kaiken ja mies saa olla vain onnellinen naisen valloittavasta seurasta ja äärettömästä viisaudesta. ;-)
ANNIE: Voi sun juttujasi :) Vaikka toisaalta tuossa vitsailussa piilee käytännön totuuttakin. Jos ajattelee ihmisten koteja, ne ovat tavallaan enemmän naisen kuin miehen valtakuntaa ja reviiriä...
On myös isänmaamme ystävälliset äidinkasvot! Vai tekeekö muisti tepposet?
Muistin sukupuolittumista der/die -tyyliin on tutkittukin, ihmiset kuulemma assosioivat (ainakin) äidinkielensä sanat niin, että oikea suku löytyy nopeasti. Minusta nuo ovat aina olleet vaikeita.
Peikko on heti Annien kanssa samaa mieltä. Äiti Maa on "maasta sinä olet tullut" -äiti. Gaia, tai kotoisemmin Kaija, se on se.
Maasta me tulemme koska olemme mitä syömme ja kaikki syötävä tulee tavalla tai toisella maasta. Maahan myös menemme, syötäväksi, joko matosten tai vaikka huiman suurten puiden. (Sama pätee edelleen, olemme mitä syömme, siis syötävää.)
Jos on Äiti Maa, niin onhan myös Isä Taivaan. Eikös?
Isänmaa on valtio tai joku maan tai alueen hallitsemiseen liittyvä asia. Kun tarkoitetaan ruokaa ja toimeentuloa ja itse elämää niin puhutaan Äiti Maasta. Näin minä olen asian itselleni selvittänyt.
Olin taimistolla harjoittelemassa. Siellä hoiti sekä kasvumaata että kasveja aina pienistä mikrotaimista isoihin puihin saakka seitsemän puutarhuria, joista kuusi naista ja yksi ainoa mies. Meitä harjoittelijoita oli kaksi: mies ja nainen. Olen kuullut, että alalle on tulossa enemmän miehiä, joten ehkä joskus puhumme Isä Maasta. Ja kun naiset ovat jo armeijassakin niin voidaan puolustaa Äidinmaata. Sanoista viis, sanoitta siis! T: Kaija
MA-RIIKKA: "Isänmaan ystävälliset äidinkasvot" - heh, tulee mieleen koulun äidinkielen tunnit aiheesta "epäonnistunutta kuvakieltä" :D
Der/die/das - juu, olisi kiva saada apua :)
ARJAANNELI: Aikamoinen suunnannäyttäjä meillä ihmisillä tämä meidän turvallisuushakuisuutemme :)
PEIKKO: Paljon tuli juttelustasi ajateltavaa, kaikkea taivaan ja maan väliltä :)
KAIJA: Eikun sanat ovat erittäin tärkeitä! Kuten nuo sinun sanasi nyt kommentissasi... Ne ohjaavat ajattelua. Niillä voi aivopestäkin, mikä mielleyhtymä minulle tuli isänmaasta ja armeijasta.
No joo, ihan oikeasti sanat ovat tosi mielenkiintoisia. Kun rupeaa pohtimaan, että mistä joku on saanut alkunsa ja että mitä joku sana oikeastaan tarkoittaa. Joskus sanoja käytetään huolimattomasti ja tulee mieleen, että mitähän tuollakin itseasiassa tarkoitetaan.
Sananpohdinta on yhteinen harrastuksemme vanhan isäni kanssa. Hän on mestari siinä. Sanoilla siis!
KAIJA: Olen aina tykännyt sanoista. Niitä on kiva miettiä. Kun ammatissani opetan vieraita kieliä ja viestintää, törmään jatkuvasti siihen tosiasiaan että ihmiset käsittävät sanoja eri tavoin. Kuitenkin jollain sattumakaupalla tunnumme ymmärtävän toisiamme edes vähän sinne päin:D
Edellisessä kommentissasi oleva periaate "sanoista viis" on myös hyvä monissa tapauksissa. Ei kannata tarttua epäonnistuneisiin sanoihin jos tajuaa mitä niillä tarkoitetaan :)
Olen kyllä monta kertaa ihmetellyt, miksi maa on isän. Miksei äidinmaa? Isänmaakin on perinteisesti ollut miesten asia. Itsenäisyyspäivänä muistetaan sotia. Tosin viime aikoina on myös muistettu kotirintamaa.
ReplyDeleteMutta itsenäisyyspäivän juhlissa laulaa aina mieskuoro!
OBEESIA: Joku se nimityksen on joskus isänmaalle antanut mutta emme pääse kyselemään hänen aivoituksiaan. Se on monissa kielissä, joten yhteistä ajattelua tuntuu sisältävän. Minulla sanasta mielikuva missä isät valloittavat ja puolustavat maata ja äidit ovat "taustalla".
ReplyDeleteKiinnostava lisätieto tuo mieskuoro :)
Englanniksi maapallosta puhutaan nimellä Mother Earth. Lieneekö ajattelutapa että Äiti Maa ruokkii meidät ja hoitaa meitä?
Ennen, silloin kun kieli syntyi...
ReplyDelete1) Naisilla ei ollut edes oikeutta omistaa mitään, maasta nyt puhumattakaan. Maa oli aina miesten ja niiden piti siitä pitää huolta ja sitä puolustaa.
2) Miehet metsästivät ja viljelivät maata ja tappelivat sodissa sitä puolustaessaan tai vallatessaan. Äidit olivat kotona kasvattamassa lapsia ja puhumassa niille kaikenlaisia juttuja.
Peikko on nyt tosikko. Tuo on ihan selvä juttu. Sen tosin saa kääntää nurin jos haluaa.
ISOPEIKKO: Kohtalaisen selvältä tuntuu minustakin ja erittäin todennäköiseltä.
ReplyDeleteSe vaan näissä ihmisiin liittyvissä jutuissa että kummasti vaan tutkimus tuppaa todistamaan todennäköisyysoletuksemme ja luulomme vääriksi, siksi epäilkäämme varmuuden vuoksi vaistojamme :)
Mielenkiintoinen huomio. Entäs sitten Äiti Maa? Se taitaa olla perua jo varhaisemmilta ajoilta kuin mistä peikko puhui. Jo intiaanit tiesivät, että nainen omistaa kaiken ja mies saa olla vain onnellinen naisen valloittavasta seurasta ja äärettömästä viisaudesta. ;-)
ReplyDeleteANNIE: Voi sun juttujasi :) Vaikka toisaalta tuossa vitsailussa piilee käytännön totuuttakin. Jos ajattelee ihmisten koteja, ne ovat tavallaan enemmän naisen kuin miehen valtakuntaa ja reviiriä...
ReplyDeleteOn myös isänmaamme ystävälliset äidinkasvot! Vai tekeekö muisti tepposet?
ReplyDeleteMuistin sukupuolittumista der/die -tyyliin on tutkittukin, ihmiset kuulemma assosioivat (ainakin) äidinkielensä sanat niin, että oikea suku löytyy nopeasti. Minusta nuo ovat aina olleet vaikeita.
Minussa nuo sanat saavat aikaiseksi turvallisuuden tunteen.
ReplyDeleteTuttua ja lempeetä...
Peikko on heti Annien kanssa samaa mieltä. Äiti Maa on "maasta sinä olet tullut" -äiti. Gaia, tai kotoisemmin Kaija, se on se.
ReplyDeleteMaasta me tulemme koska olemme mitä syömme ja kaikki syötävä tulee tavalla tai toisella maasta. Maahan myös menemme, syötäväksi, joko matosten tai vaikka huiman suurten puiden. (Sama pätee edelleen, olemme mitä syömme, siis syötävää.)
Jos on Äiti Maa, niin onhan myös Isä Taivaan. Eikös?
Isänmaa on valtio tai joku maan tai alueen hallitsemiseen liittyvä asia. Kun tarkoitetaan ruokaa ja toimeentuloa ja itse elämää niin puhutaan Äiti Maasta. Näin minä olen asian itselleni selvittänyt.
ReplyDeleteOlin taimistolla harjoittelemassa. Siellä hoiti sekä kasvumaata että kasveja aina pienistä mikrotaimista isoihin puihin saakka seitsemän puutarhuria, joista kuusi naista ja yksi ainoa mies.
Meitä harjoittelijoita oli kaksi: mies ja nainen. Olen kuullut, että alalle on tulossa enemmän miehiä, joten ehkä joskus puhumme Isä Maasta. Ja kun naiset ovat jo armeijassakin niin voidaan puolustaa Äidinmaata.
Sanoista viis, sanoitta siis!
T: Kaija
MA-RIIKKA: "Isänmaan ystävälliset äidinkasvot" - heh, tulee mieleen koulun äidinkielen tunnit aiheesta "epäonnistunutta kuvakieltä" :D
ReplyDeleteDer/die/das - juu, olisi kiva saada apua :)
ARJAANNELI: Aikamoinen suunnannäyttäjä meillä ihmisillä tämä meidän turvallisuushakuisuutemme :)
PEIKKO: Paljon tuli juttelustasi ajateltavaa, kaikkea taivaan ja maan väliltä :)
KAIJA: Eikun sanat ovat erittäin tärkeitä! Kuten nuo sinun sanasi nyt kommentissasi... Ne ohjaavat ajattelua. Niillä voi aivopestäkin, mikä mielleyhtymä minulle tuli isänmaasta ja armeijasta.
No joo, ihan oikeasti sanat ovat tosi mielenkiintoisia. Kun rupeaa pohtimaan, että mistä joku on saanut alkunsa ja että mitä joku sana oikeastaan tarkoittaa. Joskus sanoja käytetään huolimattomasti ja tulee mieleen, että mitähän tuollakin itseasiassa tarkoitetaan.
ReplyDeleteSananpohdinta on yhteinen harrastuksemme vanhan isäni kanssa. Hän on mestari siinä.
Sanoilla siis!
T: Kaija
KAIJA: Olen aina tykännyt sanoista. Niitä on kiva miettiä. Kun ammatissani opetan vieraita kieliä ja viestintää, törmään jatkuvasti siihen tosiasiaan että ihmiset käsittävät sanoja eri tavoin. Kuitenkin jollain sattumakaupalla tunnumme ymmärtävän toisiamme edes vähän sinne päin:D
ReplyDeleteEdellisessä kommentissasi oleva periaate "sanoista viis" on myös hyvä monissa tapauksissa. Ei kannata tarttua epäonnistuneisiin sanoihin jos tajuaa mitä niillä tarkoitetaan :)