Jokainen tietää mikä on parasta hänelle itselleen. Mutta eikö olekin niin että hyvin usein se tieto hämärtyy? Stressissä ei järki toimi. Ahdistuneena lamaantuu. Jos käy huonosti tulee kriisi. Jos käy hyvin siitä tulee herätys.
Tiedämme mikä on meille parasta. Sitä pitää aktiivisesti ajatella ja tavoitella.
Kaikkea saa haluta.
ReplyDeleteEn ole ihan varma siitä että tiedämme mikä meille on parasta.Olen nähnyt ihmisiä ,joiden omasta mielestään näin on, mutta vain heidän omasta mielestään....
ReplyDeleteTuo on kyllä totta, mitä kirjoitit.
ReplyDeleteJoskus joutuu painostuksen kohteeksi ja taipuu toisen tahtoon, vaikka se ei ole itselle hyväksi.
Joskus stressatessaan alkaa hössöttämään, joka pahentaa. Sitten kun rauhallisesti keskittyy ja hengittää ja pysähtyy miettimään, niin tilanteeseen saa uutta näkökulmaa. Ei stressaa niin paljon.
Allekirjoitan tämän täysin!
ReplyDeleteISOPEIKKO: Minussa on tieto siitä mitä saan haluta ja tieto siitä mitä en saa haluta. Sisäinen tieto, mutta tiedostanko sen?
ReplyDeleteYAELIAN: Syvemmin asiaa ajatelleiden mielestä meissä on se tieto sisässämme, mutta kaikki eivät osaa katsoa sisäänsä. Kiire, hössöttäminen, ahdistus jne estävät. Ehkä ylpeyskin. Tai kateus.
YVIOON: Jos joutuu taipumaan toisten tahtoon siinä juuri selvästi huomaa että se ei ole itselle hyväksi.
Stressi huonontaa arviointikykyä. Kannattaa yrittää epästressaantua ennen kuin tekee päätöksiä.
ARJAANNELI: Niin minäkin, ja yritän pitää tämän mielessä ja muistuttaa itseäni siitä. Ei helppoa.
mitä saa haluta?
ReplyDeleteO_o
ILL: Liittyen postaukseni ajatukseen että jokainen tietää mikä on hänelle parasta: Minulla on yksityisiä henkilökohtaisia sääntöjä ja kieltoja itselleni, omatunto, moraalinen koodisto jne. En anna itselleni lupaa haluta vahingollisia asioita, en salli itseni haluta tehdä väärin, suuntaan haluni terveelliseen, tervehdyttävään, hyvää tuottavaan... Tasapainon vuoksi annan itselleni välillä luvan haluta hemmotella itseäni ja luopua liiallisesta uhrautuvaisuudesta und so weiter. --- En ole ajatellut tätä asiaa kovin pitkälle, eli tämä on sekava selitys, mutta jotain tuon suuntaista tuli mieleeni Isonpeikon jätettyä kommenttinsa :)
ReplyDeleteTiedän hyvin, että ylenpalttinen ahmiminen ja makean syöminen on pahasta minulle. Enkä halua vahingoittaa itseäni. Mutta kun nälissäni menen kauppaan niin huonosti käy. Possuja pussissa palaan kotiin ja syön yhden jo autossa tullessani.
ReplyDeleteMielenterveysateria on paikallaan joskus mutta ei liian usein!
T: Kaija
KAIJA: Ah, possut on niiin hyviä :) Possu pussissa on tavallaan sika säkissä. Ollaan ostettu sokeasti eikä ajateltu seurauksia.
ReplyDelete"Mielenterveysateria" - sepä mielenkiintoisesti sanottu! Tulee paljon ajatuksia mieleen... Ihminen lohduttaa itseään ruulla, se on tosi yleistä. Minulla on niin että jos joskus harvoin olen ahdistunut, harmissani, suruissani, huolestunut jne. en voi syödä mitään. Taitaisin olla hoikka tyttö jos minulla olisi murheita :)
joo tajusin pointin. :) en nyt jaksa alkaa vääntää tästä itseni kanssa.
ReplyDeletemielenkuohussa ei pitäisi syödä mitään, koska ruoka ravitsee tunnereaktiota (näin sanoo joogakirjani) ja vahvistaa sitä. tiedä häntä, mutta minusta ruuasta pitäisi osata myös nauttia eikä vaan mättää naamaan tunteettomasti mitä sattuu.
tieto siitä mikä on itselle parasta hämärtyy, kun on _toisia_ jotka luulevat tietävänsä paremmin mikä on meille parasta. siihen alistuminen on niiden mielestä hyväksyttävää, jopa ainoa oikea tapa. mutta pitemmän päälle se aiheuttaa pahojakin ongelmia omassa päässä sekä niiden toisten kanssa kanssakäymisessä.
(postaan tämän toisenkin kerran koska en tiedä menikö eka perille koska blogger väitti olevansa toimintakyvytön kun painoin lähetä-nappia. O.o jos eka tuli perille niin tämän voi poistaa.)
ILL: Hyvä että postasit uudelleen; se tuli vain kerran.
ReplyDeleteJoo, uskon että ruoka ravitsee ja vahvistaa tunnereaktiota, vaikka en ole aikaisemmin kuullut asiaa noin esitettynä. Ihminen tottuu helposti asioihin ja toistaa samaa käyttäytymistä. Tässä yhteydessä tulee mieleen myös riippuvuus.
Vaikka on hyvä saada mielipiteitä ja näkökohtia muilta on toden teolla vihonviimeistä jos tilanne kääntyy semmoiseksi että joku sanelee meille mikä on meille hyväksi ja pahaksi. Ei normaali tasapainoinen aikuinen kaipaa tyranniaa ja diktatuuria, eikä neuvojen tyrkyttämistä.
Ne aikuiset on sitten asia erikseen jotka on lapsuudenkodissa niin alistettu että pitävät sitä normaalina. Ne raukat siirtyvät ojasta allikkoon kun menevät parisuhteeseen.