Hiukan jo syksyn värejä vilahtaa tuhkapensaan lehdissä. Kaunista, ja kertoo lomieni olevan ohi. Päivittäinen ja viikottainen aika on jaettava harkiten.
Miten usein päivitän omat blogini? Mitkä suosikkiblogeistani luen tänään? Entä kommentointi ja saamiini kommentteihin vastaaminen?
Blogikirjoittaminen on minulle mieluista, joten siitä en aio luopua. Suosikkiblogeistani valtaosa on sellaisia että oikein tosissaan nautin niiden lukemisesta ja koen ne antoisiksi. Muutama esimerkki: Kivi, Media, Millan, Hanne, Bamiella... No niin, siis katsokaa itse blogirullistani ja onko naamatauluni teidän blogeissanne. Siihen lisäksi vielä muutamia joita en ole merkannut näkyviin. Siis ei mitään mahdollisuutta lukea jokaista joka päivä.
Olen tehnyt selkeän periaatepäätöksen luopua kommentteihin vastaamisesta omissa lokeroissani, kaikkiin, tasapuolisesti. Kiitän kaikista ihanista viesteistänne ja pyrin käymään vastavuoroisesti kommentoimassa niitä jotka ovat minun kirjoituksiani kommentoineet ellei ole kovasti työkiirettä.
Erikseen vielä kiitos blogittomille kommentoijilleni!
Minulle on valikoitunut iso liuta erinomaisia lukijoita ja kommentoijia, joita haluan kiittää ja samalla tuoda julki sen että luen kaikki kommentit tarkkaan, ja jopa useaan kertaan. Tässä elämäntaitoblogissani kirjoitan itseäni kiinnostavista asioista ja kommentoijien panos on tervetullut ja tärkeä omille pohdinnoilleni.
Bloggaamisen alkuaikoina osuin kerran blogikirjoitukseen joka oli kiva, päiväkirjamainen merkintä arkielämän kulusta ja lätynpaistosta. Kommenttilaatikossa oli iloisia "Hei, minäkin paistoin tänään lättyjä!", "Meillä syötiin eilen illalla lättyjä vadelmahillon kera" - tyyppisiä viestejä. Hymyilin itsekin, mutta poistuin kommentoimatta, koska se ei ollut minun elementtini.
Mitä tehdä kiusaamiselle, väkivallalle, huonolle käytökselle? Miten päästä hyvään henkiseen tasapainoon ja lähimmäisiä auttamaan? Mitkä ovat parhaita elämänarvoja? Se on minun elementtiäni. Vaikka tokihan lätytkin maistuvat maailmaa parantaessa, eikä vaan, rakkaat blogikaverit? Tuoreita marjoja päälle kesällä, hilloa talvella.
Rita ,sinulle kiitokset hyvistä ja asiaa kirjoittavista blogeistasi,jonne on aina miellyttävää tulla.
ReplyDeleteOlen iloinen , että löysin blogisi..
ReplyDeleteAina lukiessa tärkeitä asioita elämästä, ihmisistä, hyvinvoinnistamme, lähtee jotain meissä liikkeelle...
Mietin kuinka liikunnan saralla...
jos olet oppinut väärän tekniikan esim. tenniksen rystylyönnissä, jotta oppisit oikean lyönnin, sinun on ensin opittava pois tämä vanha virheellinen ja usein se kestää satoja ja satoja yrityksiä...ja sen päälle tyhjään uuteen uusi tekniikka....ja jos et ole läsnä, tietoinen, hyvin helposti saatat taas käyttää äkkinäisessä tilanteessa vanhaa väärrää...
Ehkä näin on osittain henkisessä kasvussammekin?? Miten raapia ne vanhat juuret, pohjat, jotka johtavat pelkoon, negatiivisuuteen itsessämme...
Käyn lukemassa molempia blogejasi melko säännöllisesti. Saat minut usein miettimään asioita uusistaa näkökulmista. Kommentoin niitä kuitenkin harvanlaisesti. Haluaisin olla aktiivisempi.
ReplyDeleteYmmärrän hyvin päätöksesi luopua kommentteihin vastaamisesta. Aika on rajallista (vaikka uusimmassa Tiede-lehdessä on artikkeli "Aikaa ei ole") ja on pakko tehdä valintoja. Itse kunkin.