Ihmisen onni koostuu pienistä asioista. Mieluisista arkirutiineista, kuten aamukahvi ja sanomalehti, ystävistä, työnteosta, ansaituista palkinnoista.
Arpajaisvoitto on kiva yllätys, mutta omalla työllä ansaittu raha tuntuu paremmalta. Työstä saamani palkka, itse siemenestä kasvatettamani ruiskaunokki, Ystävyyden siemen jonka olen idättänyt ja jota olen vaalinut...
Lahjoja on mukava saada, mutta vielä mukavampi antaa. Vastavuoroisuus on parasta.
Kokeeko sellainen ihminen onnea joka ei anna eikä ansaitse? En tarkoita vain rahaa.
Ansaittu raha, ansaittu lepohetki, ansaittu ystävällisyys ja ystävyys.
Ja sitten on rakkaus. Koira rakastaa ehdoitta. Se tuo sanomalehden ja tohvelit.
Minulla ei ole koiraa mutta menenpä lukemaan eilisen lehteä. Olen taas päivän myöhässä, mutta se on hyvä, koska Puoliso lukee tämänaamuista. Life is good.
Jännä miten tuo onni ja onnellisuus muuttuu ajan myötä...
ReplyDeletenykyään tunnen itseni onnelliseksi kun saan vain olla, hiljaisuudessa, luonnossa..päivällä, illalla, yöllä tai aamulla...
kun saan mennä hikisenä, lenkin jälkeen saunaan...ja sen jälkeen nukkumaan puhtaiden,ulkoilmalta, mäntymetsältä tuoksuvien lakanoiden väliin ja herätä omana aikanani..
yksinkertaisia, luonnonläheisiä..
HANNE: Kiva kommenttikirjoitus taas sinulta :)
ReplyDeleteOn tosiaan niin että onni ja onnellisuus muuttuu kun me muutumme ja tilanteemme muuttuvat.
Olen aina ollut siinä suhteessa hassu, tai onnekas, että iloitsen tavallisista, pienistä asioista, tuollaisista mitä sinäkin kuvailet.
Elämän parhaita asioita ei saa rahalla ostetuksi.
Ehdoitta rakastaminen tai rakastetuksi tuleminen on harvinaista mutta parasta mitä omalle kohdalleni on ilmaantunut.
ReplyDeleteAikoinaan annoin melkein jokaiselle vastaantulijalle paljon mutten saanut mitään takaisin.
Nykyään nautiskelen elämästä myös itsekkäästi ilman huonoa omatuntoa.
Antoisan syvällinen postaus sinulta!
Tuo Median lause on hyvinkin tuttua:
ReplyDelete"Aikoinaan annoin melkein jokaiselle vastaantulijalle paljon mutten saanut mitään takaisin"
Tuon takia on yhä vaikeampaa antautua vietäväksi.
Kyynisyys pukkaa viheliäistä päätään jokaiseen pieneenkin tilanteeseen, ja lällättää:
Suotta tuohonkin rupeat! Huonosti siinnä kumminkin käy!
Uups... tulipa synkiää tekstiä, vaikken synkäksi itseäni tunnekkaan.
Tuon ehdoitta rakastamisen kyllä olen ajatellut opetella.
Ja rakastamisen ilman sääntöjä.
Uskon kyllä vakaasti siihen, että tavalla tai toisella hyväään vastataan hyvällä.
Ennemmin tai myöhemmin.
Hei! Onni voi tosiaan tulla monesta asiasta. Minulla on ollut onni kun sain tilaisuuden osallistua Farmarinäyttelytyöhön. Nyt olen sitten VÄSYNYT, vasynyt, väsynyt, hyvin flunssainen ja jalkoja kirvistää. Yhden päivän lepäsin ja huomenna aloitan leipätyöni. Se oli tämän kesän loma se. Kadunko? En sitten alkuunkaan.
ReplyDeleteLäheiseni ovat jotakuinkin ylpeitä ja kannustavia siitä mitä tein ja lisäksi, sain valtavan määrän ihania kokemuksia ja ystäviä ja tuttavia. Olen siis onnellisempi ja rikkaampi kuin koskaan.
Tämä oli nyt tämmöinen itsekäs kertomus yhdenlaisesta onnellisuudesta.
Marjaisaa loppukesää!
T: Kaija
Kiitos ihanista kommenteista! Pahoitteluni että en saa enää vastatuksi jokaiselle erikseen työkauden alettua, mutta kaiken luen takuulla :)
ReplyDelete