ROSKAAMINEN JA SIIVOAMINEN

.

Lueskelin Hesarista Nuorten postia. Joku oli kirjoittanut siitä miten karkkipapereita ja muita roskia näkyy katujen varsilla. Hän mietti asiaa tähän tapaan: Kun moni ihminen luulee voivansa heittää roskia maahan, ympäristössä on yllättävän paljon roskia. Ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä jotka joutuvat keräämään kaikki karkkipaperit ja tölkit.

Minulle tuli tuosta viimeisestä virkeestä muisto mieleen. Kesätöissäni huonesiivoojana tamperelaisessa hotellissa näin huoneen suomalaisen lentoemännän jäljiltä. Muut siivoojat kertoivat että sama lentoemo yöpyy silloin tällöin ja huone näytti aina sellaiselta kuin sen näin. Käytettyjä kasvopapereita oli pitkin lattiaa, sekä huoneessa että kylpyhuoneessa.

Mistähän ihminen saa päähänsä heittää roskat käsistään maahan ja olettaa että joku siivoaa ne?

Vein kerran karkkeja ystäväperheen kahdelle pojalle, muistaakseni 12 ja 14-vuotiaille siihen aikaan. Järkytyin mielessäni kun pojat istuivat sohvalla ja muina miehinä pudottelivat karkkipaperit olohuoneen lattialle, mistä heidän äitinsä ne poimi. En vienyt toista kertaa karkkia.

Yksi vastaus kysymykseen "Miksi ihminen roskastaa?" on tämä: "Koska hän voi." ja toinen: "Koska kukaan ei kiellä."

HUONOA KÄYTÖSTÄ. SIKAMAISTA. TYHMÄÄ. ITSEKÄSTÄ. RÖYHKEÄÄ. YHTEISVASTUUTONTA. TÄYSIN VEEMÄISTÄ.
.

UM ETWAS ZU TUN

.

Terveellinen kala-ruoka. Iranilaisen ystäväni Iffetin valmistama.

Juttelin sukulaisen kanssa puhelimessa. Hän oli terveyskeskuslääkäriin tyytymätön . Lääkäri ei ollut sanonut juuta eikä jaata eikä ottanut kantaa lainkaan potilaaseen jolla oli seurantakäynti aivohalvauksen jälkeen. Tällä oli kaikki paperit mukana ja kaipasi apua ja neuvoja muistihäiriöihin, astmaansa ja muuhun. Käynnistä jäi tyhjää käteen ja kummastunut olo.

Minulla ei ole paljon kokemusta lääkärissä käynnistä. Vältän viimeiseen asti. Yhden kerran eläessäni olen joutunut flunssan takia tilaamaan ajan kun kuume ja kumma olo ei ottanut hellittääkseen. Menin yksityiselle Mehiläiseen, missä lääkäri teki vähän jäykän ja kylmän vaikutuksen. Hän totesi että ei voi määrätä antibiootteja koska ne eivät tehoaisi virukseen. Piti odottaa että paranee itsestään tai kehittyy bakteeriperäiseksi. Oudoksuin sitä puolisarkastista kuivaa äänensävyä ja tapaa millä hän torjui reseptin pyytämisen vaikka en ollut pyytänytkään. Hän totesi "voisinhan tietenkin kirjoittaa reseptin um etwas zu tun - periaatteella, mutta siitä ei olisi vastaavaa hyötyä".

Lähdin kotiin helpottuneena saatuani lausunnon, ja yskänlääkereseptinkin, mutta ikuisesti jäi vaivaamaan että tyyppi käytteli saksan kieltä ikään kuin kaikki potilaat osaisivat saksaa.

Jospa se oli sama periaate kuin vasaran pudottamisessa varpaille. Varpaaseen sattuu rutosti ja potilas unohtaa muut vaivansa. Potilasta jää askarruttamaan saksan kieli eikä muista flunssaansa.
.

Z-LEHTI

.


Suomen ainoa seksuaalisille vähemmistöille ja transihmisille suunnattu lehti, Z-LEHTI, jatkaa ilmestymistään saatuaan uuden kustantajan. Lehti ilmestyy tällä viikolla.

Tässä lehden nettisivut. Ystäväni Anna Kortesalmi kirjoittaa siellä. Muistan hänen sanoneen lehdestä että sen päätavoite on tehdä itsensä jonakin päivänä tarpeettomaksi.

Z-LEHTI
,

VITSAILUA

.


Manne pisti hihat heilumaan. Ripusti nimittäin paidan pyykkinarulle.

Hurjan hauska vitsi, mutta vain jos Manne kertoo sen itse.

"Noo, eikös matto lähde käyntiin?" Kerrostalonaapuri kysyi Ahmedilta joka hakkasi pakkasaamuna mattoa kun naapuri oli töihin lähdössä.

Sekin tosi kiva vitsi, mutta ehkä pitää olla Ahmedin itsensä kertoma.

Tälle vanhalle vitsille on naurettu monet kerrat: Tanska ei ole mikään kieli. Se on kurkkutauti. Hah hah. Huulta voi heittää estoitta vaikka olisi tanskalainen samassa porukassa. Hän nauraa suomalaisten ja ruotsalaisten kanssa jutulle makeasti.

Minulle tuli mieleen että jostain syystä en uskaltaisi kertoa samaa vitsiä siten että korvaisin tanskan kielen arabian kielellä.

Kuvittelenko vai onko ilmapiiri muuttunut ahdistavammaksi, ja jotenkin puristavaksi? Olemmeko kadottamassa suhteellisuudentajumme? Miksi noita vitsejä ei enää oteta vastaan siinä hengessä että ne kerrottiin ystävällismielisellä huumorilla ja lämmöllä?
.

VIIDELLÄ MARKALLA

.

Se oli aikaa vähän ennen juuröjä, markan aikakautta. Oli pienellä kiepauksella ystäväni Päivin kanssa ja hän sai kukkakaupan kohdalla päähänsä että ostaa minulle taskun pohjalta käteen osuneella viidellä markalla nimipäiväkukan. Helmikuun 17.

Astuimme siis sisään kukkakauppaan. Päivi kysyi reippaaseen tapaansa minkä kukan saisi viidellä markalla kun hänellä ei ollut sen enempää mukana. Rouva kukkakauppias reagoi lievästi sanottuna oudosti. Hänen repliikkinsa oli: "Tulppaanit maksavat 6 markkaa."

Noo, Päivi rautalangasta vääntämään ja äänen volyymiä isommalle kääntämään: "MINULLA ON VAIN 5 MARKKAA. MINKÄ KUKAN SILLÄ SAA?"

Rouva kukkakauppiaamme taisi olla Hämeestä kotoisin. Muulla en osaa selittää hänen vastaustaan: "Orvokit maksavat 6 markkaa."

Joku rehu minulla oli kädessäni kun sieltä ulos tulimme, mutta miten viestintä VOI OLLA noin vaikeaa?

.

TERVE NAURU

.


Ystävien seurassa tulee hyvä mieli. Ilo kuplii. Voi nauraa melkein mille tahansa. Nauroimme tuolle muoviluurangolle ja sille ajatukselle että se on afrikkalaisen luuranko. Tai tupakoitsijan luuranko. Nauroimme kippurassa matolla.

Mistään ei tullut ilonpilaajaa pitkin nenänvarttaan meitä katsomaan. Ovikello ei soinut. Ei ilmestynyt ketään moralisoimaan että pilkkasimme kuolemaa. Paikalle ei ilmestynyt tiukkapipoa tuomitsemaan meitä rasisteiksi.

Olimme ystävien keskuudessa. Tiesimme itse että naurumme ei ollut väärää, kiellettyä, epätervettä.

Ilo antaa elinvoimaa. Nauru pidentää ikää. Nauru elähdyttää. Se antaa positiivista latausta. Terve, hyvä nauru.

Hah hah, musta luuranko :)
.

ON AITOJA JA ON AITOJA

.


Naapurin krookuksia. Ei maksa mitään.
.

BUDDHAN VIISAUTTA

.


THE FUTURE: Speak of tomorrow and the devil laughs. (Japanese saying)
TULEVAISUUS: Jos puhut huomisesta paholainen nauraa. (Japanilainen sanonta)

TOMORROW: There is no tomorrow. Whatever you want to do, you must do it today.
HUOMINEN: Huomista ei ole. Mitä sitten haluatkin tehdä, sinun on tehtävä se tänään.
.

JANKUTI JANKUTI

.

Kasvu edistyy. Sinivuokot alkavat kukkia. Lämpimänä aurinkoisena päivä tapahtuu eniten.

Samaa vauhtia ei aina ilmene ihmisissä. Minulla on aina ollut ilo tutustua erilaisiin työyhteisöihin ja olla tekemisissä monenkirjavien ihmisten ja ryhmien kanssa. Muistan yhdestä asiakaspalveluduunista erään työntekijän jolla oli tapana jankuttaa ihan koko päivä samaa asiaa pääsemättä siitä mihinkään. Jos hänelle osui aamulla epäkohtelias asiakas, ja hän meni pois tolaltaan, ei sitä tolaa löytynyt lafkan sulkemiseen mennessäkään. Kaikki työtoverit joutuivat kuulemaan tuntikausia miten pöyristyttävä kokemus hänen osakseen oli tullut. Huh, tokene jo! Joku tolkku se pitää talkkunan syönnissäkin olla.

Korvat pyöreinä kuuntelin aikanaan yhtä toista yksilöä joka jankkasi ja tankkasi alkuun päästyään sitä miten eräs kolmas osapuoli aina jankutti samaa. Niin, niin, siis häntä ärsytti muiden jankutus, ja siitä hän sitten jankutti ja jankutti ja jankutti.

Entäs sitten kun joutuu kuuntelemaan humalaista joka änkyttää ja jankuttaa? Minua haki kerran tanssimaan muuan herrahenkilö. Huoliteltu ulkoasu, ettei ollut peräti smokki tai frakki, ainakin solmion tilalla semmoinen kissarusetti, mikä lie propelli. Herra oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta ja juttu juuttui jotenkin kerran käyntiin päästyään yhteen ainoaan lauseeseen jota hän toisteli kuin viallinen äänite. Se oli "hei mut miks sä et vois lähtee mun kanssa Ruotsin risteilylle?"...

Tiedätte kai kun lasten kanssa lähtee automatkalle ja pääsee tuskin kotikadulta kääntymään niin jo kuuluu takapenkiltä: "Koska me ollaan perillä?"

Ajan voi todella käyttää paremmikin kuin jankuttajien seurassa.
.

KONE SINITAIVAALLA

.

Oi mikä sinitaivas tänään! Oli kamera mukana ja dokumentoin teillekin lentävän koneen.
.

ONNELLINEN VAI ONNETON LAPSUUS

.

Ben Furman EI KOSKAAN LIIAN MYÖHÄISTÄ SAADA ONNELLINEN LAPSUUS

Olisipa kaikilla lapsilla elämässään tasapainoinen aikuinen tai mieluummin kaksi. Kaikilla ei ole niin hyvä onni käynyt.

Furmanin teos kertoo siitä mitä oikea ajattelutapa voi saada ihmisessä aikaan. Jos arvostaa sitä miten on selviytynyt elämän vaikeuksista, näkee vaikeudet koettelemuksina ja haasteina, saa olemukseensa voimavaroja. Ihminen joka uskoo ansaitsevansa hyvän tulevaisuuden, tavoittelee sellaista.

Ajatukset voi jälkikäteen pistää uuteen uskoon. Saman periaatteen muuten tiesivät jo muinaiset spartalaiset.

Ajattelutavasta riippuen, meillä kaikilla on tainnut olla joko hyvä tai huono lapsuus. Minä olen sataprosenttisesti sitä mieltä että vaikeudet ovat kasvattaneet minua ihmisenä.
.

LATTEUKSIA

.

En tahdo toistella samoja latteuksia kuin kaikki kansa. Otan omat latteudet käyttöön.

Pannukakkuja ja lättyjä
lahnaa ja kampelaa
pizzaa
matto, tasakatto
sitikka ja sen alle jäänyt käärme
lättäjalkainen jalankulkija
hääkakku ja silinteri

"Mutta eihän hääk..." LÄTS!
(Leka heilahtaapi)
"Eikä silint.... MUKS!
(Istuin sen lyttyyn)
.

ELÄMÄN RASISMIA

.

Olenko minä rasisti?

Jos rasismi tarkoittaa syrjintää, ja jos syrjintä tarkoittaa sitä että valitsen tiettyjä ihmisiä elämääni ja karsin toisia pois, niin kyllä, kyllä minä siinä tapauksessa olen rasisti.

Joidenkin ihmisten seura on toisinaan pakollista. Sukulaiset, työtoverit ja niin edelleen.

Silloin kun on valinnanvaraa, hakeudun tiettyjen henkilöiden seuraan, mutta vältän toisia. Joissakin elämän vaiheissa olen jopa kokonaan katkaissut välit joihinkin. Valitsen ihmisiä elämääni sen perusteella onko heistä minulle hyötyä ja iloa, sen perusteella voinko itse olla heille avuksi ja hyödyksi. Karsin pois negatiivisia, haitallisia ihmissuhteita, joista tulee huono olo. Toisinaan lyöttäydyn yhteen ihmisien kanssa jotta voimme yhdistää voimamme ja tehdä yhteistyötä.

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereella. Vältinkö kadulla tapaamieni romanien seuraa? Kyllä, koska heillä oli tapana tulla röyhkeästi pummaamaan rahaa ja puhumaan tyhmiä. He olivat häirikköjä. Jos he olisivat olleet mukavia, olisin hakeutunut heidän seuraansa. Vältin kaikkia häiriköitä, en ainoastaan mustalais-sellaisia. Jos se on rasismia niin sitten olen rasisti. Pitää muuten lisätä listaan humalaisetkin. Eihän niitä kukaan selvin päin kestä.

Kun oleskelin Lontoossa missä oli tarjolla monenmaalaista seuraa ja kirjaimellisesti valinnanvaraa, valitsin juttukavereiksi useinkin tiettyjä kansallisuuksia. Vaikuttaapa tosiaan rasismilta. Puhuin mielelläni italialaisten ja espanjalaisten kanssa jotta sain kieliharjoittelua, samoin ranskalaisten kanssa. Samassa hotellissa oli työtovereina erimaalaisia. Valitsin ruokalassa kenen pöytään menen jotta sain puhua minulle mieluisien ihmisien ja tiettyjen kielten puhujien kanssa.

Onhan tämä ihmisen elo eräänlaista syrjintää ja suosimista päivästä päivään. Turha sitä on kieltämään ruveta. Valitsen huolella ne blogitkin joita seuraan. Jätän raa'an rasistisesti minua kiinnostamattomat aiheet, rääväsuiset, kyyniset, piruilevat ja ruttuturpaiset tekstit. Valitsen eloisat, valoisat, asiallista asiaa sisältävät, itseäni kiinnostavat raikkaat ja rapeat blogit.
.

ILMAPIIRI TYÖPAIKALLA

.

Olipa hyvää mämmiä, mutta nyt pitää alkaa suuntautua työviikkoon.

Mitenkähän pitkälle pitää paikkansa luuloni että noin kolmasosa ihmisiä on eteenpäin pyrkiviä optimisteja jotka kiinnittävät päivittäin huomionsa siihen mitä on tehtävissä ja sitten tekevät sen, ja vastaavasti kaksi kolmasosaa väestä ei osaa ajatella niin päin vaan tarpoo elämäänsä selittäen mikä kaikki on pielessä ja että hommat eivät kuitenkaan onnistu.

Jos työryhmässä on yksikin vahvasti negatiivinen ajattelija kaikille muille tulee vähän lyijynraskautta jäseniin hänen läsnä ollessaan. Kun ryhmässä on kaksi sellaista minua alkaa lievästi sanottuna harmittaa. Haluan pelastautua paikalta muualle, mutta huonohan siitä on lähteä jos sattuu olemaan sen ryhmän johtaja.

Millaisia tuloksia ihminen odottaa jos hän päästelee suustaan tämänkaltaisia lausuntoja:"Ei se ole ennenkään onnistunut. Miksi se onnistuisi nyt?" "Pieleen se kuitenkin menee." "No kokeillaan nyt mutta tuskin siitä mitään tulee." "Tämä on vaikeaa."

Ihminen joka innostuu työstään on enemmän poikkeus kuin sääntö. Sitä joka innostuu katsotaankin joskus vähän oudosti. Innostus ei tunnu tarttuvan niin helposti kuin innottomuus ja hapannaamaisuus.

Muistan yhden tapauksen työpaikalta. Olimme kaikki naisia, minkä mainitsen vaikka sillä ei olekaan mitään asian kanssa tekemistä. Carita oli tullut aamulla töihin ja ilmoittanut: "Minä olen sitten pahalla päällä". Vielä iltapäivälläkin Taina ja Leena puuskahtelivat minulle ja toisilleen: "Että ihminen tulee töihin ja ilmoittaa heti kättelyssä olevansa pahalla päällä! Pöyristyttävää!"

Kyllä sen pitäisi olla jokaisen asia ponnistella ilmapiirin hyväksi. Sen verran pitäisi olla hyviä käytöstapoja, huomaavaisuutta ja järkeä että edes teeskentelisi asiallisuutta ja ystävällisyyttä. Samalla vaivalla voisi teeskennellä ryhtyvänsä innokkaasti ja optimistisesti käsiksi työtehtäviin. Ennen pitkää huomaisi oikeasti olevansa innokas ja optimistinen ja työt luistaisivat ihan eri tavalla kuin ennen.
.

YMMÄRRYSYRITYS KANNATTAA

.

Haluan jälleen kerran miettiä yhtä yleisesti väärinymmärrettyä sanaa. Se sana on "ymmärtää". Samalla haluan pohtia hyvää keskustelua.

Kun joku sanoo että auttaa jos "yrittää ymmärtää" vieraita kulttuureja, islaminuskoa, afrikkalaisia jne, kohta on osalla jengiä talikot käsissä ja suuttumuksen puna poskilla kun luulevat että taas hyysäillään ja sinisilmäisesti suvaitaan.

Ymmärtää ei tarkoita samaa kuin hyväksyä, silittää päätä ja suvaita kaikki. Ymmärtäminen merkitsee käsittämistä, sitä että katsotaan asioita monelta puolelta, hankitaan tietoa, katsotaan juttuja muistakin kuvakulmista kuin siitä mihin on totuttu, kyseenalaistetaan yleiset väittämät. Pistetään harmistuminen sivuun ja punnitaan rauhassa ongelmien eri puolia ja ratkaisumahdollisuuksia.

Ei ole huono ohje yrittää ymmärtää eli tajuta esimerkiksi rikollista. Jos käsittää rikollisen mielen mekaniikan voi pystyä ehkäisemään lisärikokset. Historiasta voi oppia valtavasti. Se että yrittää ymmärtää esim. Hitleriä ja käsittää mitä tapahtui kun pikkupojasta kasvoi mahtava hirviö, voi estää historiaa toistamasta itseään. Tutkimukset osoittavat että psykopaatteja tulee kahdesta kasvatuksen ääripäästä; liian sallivasta ja liian ankarasta. Hitler oli esimerkki jälkimmäisestä. Hän sai itse kokea nahoissaan Hitlerin, eli oman isänsä, julmuuden lapsuudessaan.

Nykyaika ja nyky-yhteiskunta suosivat entistä suurempaa avoimmuutta ja vaikeistakin asioista puhumista. Kannattaa opetella puhumaan, vaihtamaan ajatuksia ja opetella olemaan ärsyyntymättä eriävistä mielipiteistä. Jos lähtee teilaamaan muiden sanomisia ja nimittelemään, sillä luodaan huono ilmapiiri.

Keskustelu katkeaa alkuunsa jos päästää itsensä älähtämään heti kun kalikka kalahtaa. Muut eivät välitä jatkaa juttua sellaisen seurassa jolla poskilihakset kiristyvät heti kun joku ärsykesana heitetään ilmoille. Sana voi olla "ymmärtää", "monikulttuurisuus", "suomalaisuus", "natsismi", "suvaitsevaisuus" - Joillekin riittää puoli sanaa kun jo täydentävät itse oletetun lopun ja alkavat vaahdota. Näitä vaahtopäitä löytyy erinäisten blogien kommenttilaatikoista ja lähes aina ne ovat anonyymejä. Kaikkein vihaisimmat anonyymit kommentit lienevät pelon aikaansaamia. Vihaisuuden takaa nimittäin löytyy tavallisesti joko pelkoa, turhautumista tai tuskaa.

Aina löytyy niitä jotka reagoivat aroista asioista puhumiseen heittämällä kiven ja yrittämällä vaientaa sen joka puhuu tai kirjoittaa. Leimasin alkaa viuhua; nimitellään milloin miksikin. Se ei vie tilannetta ja keskustelua eteenpäin. Sen sijaan avoimmuus ja salliva ilmapiiri vievät.

Hyvä keskustelu on nautinto ja siitä voi oppia paljon, samoin väittelystä, mutta riitely ja ärtyminen tekevät kaikesta typerää. Jos halutaan tuloksia ja aikaansaannoksia, suuttuminen ei ole viisasta. Kukaan ei halua asioida räyhääjien kanssa, väitän. Ainakin minä olen elämän aikana kääntänyt selkäni "ystäville" jotka ärsyyntyvät keskustelussa,, vääntelevät sanojani ja selittävät haluavansa "avata silmiäni". Sehän se vasta silmäni avaakin. Kiitos ja näkemiin. Katsotaan ymmärtääkö yskän kun en ole enää tavattavissa.

Hakeudun mieluummin sellaisten ihmisten seuraan jotka osaavat jutella avoimesti ja antaa tilaa sellaisillekin ajatuksille jotka eivät istu heidän senhetkiseen ajatteluunsa.
.

SUKLAAPALKINTO

.


PAKINAPERJANTAI

Aasi saatiin vanhassa tarinassa startattua riiputtamalla porkkanaa kepin päässä. Se lähitavoitteena aasi motivoitui liikkumaan ja kuormaa kantamaan.

"Mikä ettei ihminen motivoisi itsensä jollain houkuttelevalla?" Tiedemies Jupukka Jäpikäinen ideoitsi ja osti suklaata jääkaappiin. Hän suunnitteli reippaan kävelylenkin yhdistettynä muutamaan pikkuhommaan. Suklaa välkehti palkintona kierroksen lopussa. Lenkkivaatteet ylle, roskapussi käteen, UFFin laatikkoon tiputettava pussillinen vaatteita toiseen, jätepaperipino kainaloon. Musiikkia korvalappuihin, ja parasta sovitella sateenvarjo kantohihnasta poikittain kaiken päälle roikkumaan. Ilma tuntui epävakaiselta. Tummia pilviä yhtäällä vaikka sinistä taivasta toisaalla.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, toteaa sananlasku joka lienee yhtä vanha ja viisas kuin aasitemppukin.

Jupukka lähti toimeliaana kierrokselleen, pohdiskeli samalla tieteen viimeisimpiä keksintöjä, tähtitiedettä, hiukkasia, molekyylejä, suklaan olemusta. Puolessa välissä lenkkiä hän huomasi lievästi kastuneensa sateessa kun ei ollut muistanut avata sateenvarjoa. Samoin hän huomasi että roskapussin pahus oli edelleenkin mukana. Hups. UFFin laatikonkin hän oli ehtinyt ohittaa. No, sateenvarjo auki ja sen verran takaisin päin kävelyä että saisi UFFin pussin heitetyksi pönttöön. Ohoh, se ei auennut. Taisi olla täynnä. Ei muuta kuin taas eteenpäin kaikkien kantamusten kanssa. Juu, kaikkien. Jätepaperitkin olivat vielä kainalossa.

Loppumatkasta alkoi tuntua kulkeminen työltä, mutta helpotti sulkea sateenvarjo. Sade oli lakannut jo ties miten pitkä aika sitten. Jätepaperit ja roskat Jupukka kippasi kodin lähellä asianmukaisiin säiliöihin ja avasi ulko-ovensa kukkaruukun alle piilottamallaan vara-avaimella. Varsinainen oli taas unohtunut sisään.

Ah, kylläpä suklaa maistui. Hyvällä omallatunnolla voi syödä. Lenkkiin oli kulunut kaloreita ja itseään sai palkita työstä.

Toivottavasti sitä tarinan aasiakin palkittiin porkkanalla. Sen suorittamasta raskaasta työstä. Aasin omaa aivotyötä sen duuniin ei kai liittynyt. Eipä Jupukkakaan keskittänyt omaa aivotoimintaansa tekeillä olevaan hommaan.

Tarinan opetus?
.

AMMATEISTA

.

Pitkäperjantaita kaikille! Jos on töistä lomaa, voi pahimpaan ikävään lueskella hyvin kerrottua tarinaa yhdestä työyhteisöstä.

VIRTASKA kertoilee mukaansatempaavasti omasta etenemisestään firmassa ja vaiheistaan alaisten ja johdon välissä. Yhteistyö ihmisten kanssa ei ole mitenkään suoraviivaista puuhaa. Pitkästymään siinä puuhassa ei taida joutua. Palkitsevat tapaukset ja ajanjaksot vaihtelevat turhauttavien kanssa.

TOISEEN BLOGIINI linkitin tänään yhden kiinnostavasti tarinoivan poliisin blogin. Meitä kaikkia tarvitaan yhteiskunnassa. Turhia ammatteja ei olekaan. Vai onko?
.

ASIAKASPALVELUA

.

Aina kiinnostavaa tehdä havaintoja hyvästä ja huonosta asiakaspalvelusta.

Ostimme eilen kukkamyymälästä kodin koristusta ja juutuimmekin yllättäen siellä kassalle. Pankkikortti teki temput ja kassatyttö joutui soittamaan kokeneemman työntekijän paikalle. Odottelimme siinä voimatta tehdä mitään kun tyttö pisti aitanauhan sen merkiksi että muiden asiakkaiden ei kannata tulla sille kassalle.

Henkilö tuli sitten, keski-ikäinen nainen, en tiedä kesken mitä omaa hommaansa oli joutunut porhaltamaan paikalle. Hän oli hyvin asiallinen, tuntui huolestuneelta viivytyksemme vuoksi, ajatteli varmaan että hermostumme. Emmehän me. Hän haki apunäppäimistön jostain mutta siitä ei ollut apua. Kaikenlaista operaatiota hän yritteli näyttöjen edessä. Lopulta hän pyysi meitä siirtymään kanssaan vapaalle kassalle ja löi kaikki ostoksemme uudelleen siihen. Olipa helpotus että se onnistui. Aika kauan meiltä meni edestakaisin seisoskeluun.

Tässä kohdassa tuli kiva yllätys. Henkilömme sanoi "hetki niin haen teille tulppaanikimpun" ja pyörähti vielä yhdessä paikassa, vaikka oli jo pyörähdellyt niin että paikan tuuletus sai hänestä lisäytyä. Sain käteeni nipun kauniita keltaisia tulppaaneja, jotka luonnollisesti kotona kuvasin ja teillekin dokumentoin. Olkaa hyvät.
.

MIKÄ MUISTO? EN MINÄ MUISTA

.


Katsoin dokumentin muistinsa menettäneestä Douglas Brucesta eilispäivän kuluessa kahvi- ja lounastauoillani. Toisaalta ohjelma on tuoreessa muuistissa, toisaalta jo alkanut unohtua.

Mitä itse tekisin jos huomaisin menettäneeni muistini? Paras näkökulma mielestäni olisi rakentaa uusi elämä kuin sen olisi saanut lahjaksi, samalla toivoen että muisti palaa jossain vaiheessa.

Dokkarin mukaan Douglasin ensimmäiset muistikuvat olivat harhailu New Yorkin maanalaisessa ja kaduilla. Hän meni poliisilaitokselle kertomaan että ei tiennyt kuka oli. Repusta löytyneiden tavaroiden avulla päästiin kahden ihmisen jäljille jotka tiesivät kuka hän oli ja juttu lähti siitä keriytymään auki. Selvisi että 35-vuotias päähenkilömme oli hyvin menestynyt entinen pörssivälittäjä joka oli ryhtynyt valokuvaajaksi. Hän palasi juurilleen Eurooppaan muistinmenetyksensä tapahduttua ja tutustui isäänsä, siskoihinsa ja entisiin ystäviinsä.

Vanhan kuvamateriaalin ja suvun ja ystävien lausuntojen perusteella Douglasin persoonallisuus ja käytös olivat muuttuneet. Entisestä itsevarmasta, kivasta, mutta sarkastisesta röyhkimyksestä oli tullut mietteliäs, filosofinen kaveri, joka koki elämää kuin ensimmäistä kertaa valtavien tunnekokemusten vallassa. Luonnon kauneus teki häneen valtavan vaikutuksen.

Dokumentin lopussa todettiin että muisti ei ollut palannut vielä kahden vuodenkaan jälkeen. Douglas oli siihen mennessä kohdannut elämänsä rakkauden, australialaisen naisen joka myös esiintyy dokkarissa. Yhä vähemmän tuntui kiinnostavan saada muisti takaisin. Tunsin eläytyväni siihen moodiin. Miksi katsoa taaksepäin?
.

MUISTI JA MUISTOT MENIVÄT

.
Nauhoitin eli otin narulle dokumenttiohjelman miehestä joka menetti muistinsa 35-vuotiaana. Katsoin sen verran alkua että voin todeta äärettömän kiehtovaksi mysteeriksi. Jonkin verran häiritsee tieto siitä että huijauksen mahdollisuus on olemassa, mutta ei kovin paljon. Muisti ja ihmisaivot ovat ikuinen mysteeri johon en usko kyllästyväni.

Muistia on kolmea eri lajia, joten filmi ei niinsanotusti katkea jos yhtä muistia pätkäistään.

Mitä teet jos New Yorkin kadulla huomaat että et tiedä nimeäsi, mistä olet tulossa ja minne olet menossa?

Minä tiedän minne olen menossa. Katsomaan lisää tuota dokkaria...
.