Saturday, April 07, 2007

SUKLAAPALKINTO

.


PAKINAPERJANTAI

Aasi saatiin vanhassa tarinassa startattua riiputtamalla porkkanaa kepin päässä. Se lähitavoitteena aasi motivoitui liikkumaan ja kuormaa kantamaan.

"Mikä ettei ihminen motivoisi itsensä jollain houkuttelevalla?" Tiedemies Jupukka Jäpikäinen ideoitsi ja osti suklaata jääkaappiin. Hän suunnitteli reippaan kävelylenkin yhdistettynä muutamaan pikkuhommaan. Suklaa välkehti palkintona kierroksen lopussa. Lenkkivaatteet ylle, roskapussi käteen, UFFin laatikkoon tiputettava pussillinen vaatteita toiseen, jätepaperipino kainaloon. Musiikkia korvalappuihin, ja parasta sovitella sateenvarjo kantohihnasta poikittain kaiken päälle roikkumaan. Ilma tuntui epävakaiselta. Tummia pilviä yhtäällä vaikka sinistä taivasta toisaalla.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, toteaa sananlasku joka lienee yhtä vanha ja viisas kuin aasitemppukin.

Jupukka lähti toimeliaana kierrokselleen, pohdiskeli samalla tieteen viimeisimpiä keksintöjä, tähtitiedettä, hiukkasia, molekyylejä, suklaan olemusta. Puolessa välissä lenkkiä hän huomasi lievästi kastuneensa sateessa kun ei ollut muistanut avata sateenvarjoa. Samoin hän huomasi että roskapussin pahus oli edelleenkin mukana. Hups. UFFin laatikonkin hän oli ehtinyt ohittaa. No, sateenvarjo auki ja sen verran takaisin päin kävelyä että saisi UFFin pussin heitetyksi pönttöön. Ohoh, se ei auennut. Taisi olla täynnä. Ei muuta kuin taas eteenpäin kaikkien kantamusten kanssa. Juu, kaikkien. Jätepaperitkin olivat vielä kainalossa.

Loppumatkasta alkoi tuntua kulkeminen työltä, mutta helpotti sulkea sateenvarjo. Sade oli lakannut jo ties miten pitkä aika sitten. Jätepaperit ja roskat Jupukka kippasi kodin lähellä asianmukaisiin säiliöihin ja avasi ulko-ovensa kukkaruukun alle piilottamallaan vara-avaimella. Varsinainen oli taas unohtunut sisään.

Ah, kylläpä suklaa maistui. Hyvällä omallatunnolla voi syödä. Lenkkiin oli kulunut kaloreita ja itseään sai palkita työstä.

Toivottavasti sitä tarinan aasiakin palkittiin porkkanalla. Sen suorittamasta raskaasta työstä. Aasin omaa aivotyötä sen duuniin ei kai liittynyt. Eipä Jupukkakaan keskittänyt omaa aivotoimintaansa tekeillä olevaan hommaan.

Tarinan opetus?
.

9 comments:

  1. Onneksi maailmassa on osattu keksiä taika-herkku-lääke-lohtu-sulostuttaja, nimeltä suklaa. =)

    ReplyDelete
  2. Hyvin koottu suklaan ominaisuudet tuohon yhdyssanaan, Hallatar :D

    ReplyDelete
  3. Kyllä tuolla lenkillä käytetty ajatus- ja muukin energia ansaitsi suklaan palkinnoksi! Mutta paransiko se muistia:)

    ReplyDelete
  4. Hyvä kysymys Salka!

    Vahingosta viisastuu, pätee usein, mutta päteekö se hajamieliseen tiedemieheen tai aasiin? :D

    ReplyDelete
  5. Kyllä itsensä motivoiminen ja palkitseminen kuuluu arkipäiväiseen elämään. Sitä ei vain aina tule ajatelleeksi. Suklaa voi motivoida lenkillekin, mutta eikö sillon olla sujut kun on lenkkeilty ja vedetään takaisinpäin syömällä suklaata?

    ReplyDelete
  6. Hansu

    Totta puhut, heh, ainakin teoriassa, kun sanot että ollaan sujut; lenkki + suklaa = plus miinus nolla ainakin teoriassa, mutta ihminen on mestari keksimään selityksiä ja oikeutuksia toiminnalleen.

    "Seli, seli, jos söisin suklaan ilman lenkkiä, blaa, blaa..." ja "Seli, seli, kävelemisessä ei kuitenkaan häviä kaloreita, mutta kävely on kuulemma hyvää diabeteksen estoon ja sydämen toiminnalle, otan suklaata jotta saan takaisin energiaa, blaa, blaa...) :D

    ReplyDelete
  7. Eikös suklaa paranna muistiakin? Paljosta vetoa, että seuraavalla lenkillä Jupukkakin muistaa roskansa moisen palkinnon jälkeen.

    ReplyDelete
  8. Heh, Jupukan hajamielisyys on enemmän sääntö kuin poikkeus. Professorit ja tiedemiehet elävät päänsä sisässä vaikka näyttävät olevan seurassamme :)

    ReplyDelete
  9. Suklaalla palkitseminen ei ole itseään ruoskimista, onneksi.

    Ymmärrän Juopukkaa oikein hyvin ;)

    ReplyDelete