Katsoin dokumentin muistinsa menettäneestä Douglas Brucesta eilispäivän kuluessa kahvi- ja lounastauoillani. Toisaalta ohjelma on tuoreessa muuistissa, toisaalta jo alkanut unohtua.
Mitä itse tekisin jos huomaisin menettäneeni muistini? Paras näkökulma mielestäni olisi rakentaa uusi elämä kuin sen olisi saanut lahjaksi, samalla toivoen että muisti palaa jossain vaiheessa.
Dokkarin mukaan Douglasin ensimmäiset muistikuvat olivat harhailu New Yorkin maanalaisessa ja kaduilla. Hän meni poliisilaitokselle kertomaan että ei tiennyt kuka oli. Repusta löytyneiden tavaroiden avulla päästiin kahden ihmisen jäljille jotka tiesivät kuka hän oli ja juttu lähti siitä keriytymään auki. Selvisi että 35-vuotias päähenkilömme oli hyvin menestynyt entinen pörssivälittäjä joka oli ryhtynyt valokuvaajaksi. Hän palasi juurilleen Eurooppaan muistinmenetyksensä tapahduttua ja tutustui isäänsä, siskoihinsa ja entisiin ystäviinsä.
Vanhan kuvamateriaalin ja suvun ja ystävien lausuntojen perusteella Douglasin persoonallisuus ja käytös olivat muuttuneet. Entisestä itsevarmasta, kivasta, mutta sarkastisesta röyhkimyksestä oli tullut mietteliäs, filosofinen kaveri, joka koki elämää kuin ensimmäistä kertaa valtavien tunnekokemusten vallassa. Luonnon kauneus teki häneen valtavan vaikutuksen.
Dokumentin lopussa todettiin että muisti ei ollut palannut vielä kahden vuodenkaan jälkeen. Douglas oli siihen mennessä kohdannut elämänsä rakkauden, australialaisen naisen joka myös esiintyy dokkarissa. Yhä vähemmän tuntui kiinnostavan saada muisti takaisin. Tunsin eläytyväni siihen moodiin. Miksi katsoa taaksepäin?
.
Joo. Mies vailla menneisyyttä (2002) on myös tämän Kaurismäen menestysteoksen nimi.
ReplyDeleteKiitos tiedosta, M,
ReplyDeleteYritänpä aktiivisesti törmätä mainittuun Kaurismäkeen :) Uskon muistavani.
Mielenkiintoinen asetelma, aloittaa alusta ilman muistia, mutta kuitenkinn aikuisena, monilla aikuisen taidoilla varustettuna. On siis manhdollista saada uusi elämä, alkaa alusta lähtien kehityyä erilaiseksi.
ReplyDeleteMielenkiintoinen asetelma, aloittaa alusta ilman muistia, mutta kuitenkinn aikuisena, monilla aikuisen taidoilla varustettuna. On siis manhdollista saada uusi elämä, alkaa alusta lähtien kehityyä erilaiseksi.
ReplyDeleteNiin, Katriina, ja kun oikein ajattelee niin mikä meitä estää aloittamasta elämää jollain uudella katsomuksella ja asenteella jo tänään? Muistia ei tarvitse pyyhkiä jos onnistuu kyseenalaistamaan kaiken opitun ja koetun :) Pidänpä itselleni herätyskokouksen - kops!
ReplyDeleteMerkattakoon aikakirjoihin: Kävin täällä kun laskurin luku oli 7777. Siitä outo juttu että kävin myös kun se oli 6666...
ReplyDeleteVarsin mielenkiintoinen muistinmenetystä kuvaava kirja on Umberto Eco:n Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä on myös katsomisen arvoinen, hänen minimalisminsa on koskettavan kiehtovaa.
ReplyDeleteHei Komposti
ReplyDeleteKiitos vinkistä. Voivikin opiskella muistinmenetystä käsittelevät kirjat ja leffat niin olisi varustautunut jos muisti menee... Ai niin mutta eihän sitten muistaisi lukemaansa :D
Vaikka tämä on näin vanhanen juttu jo niin en voi olla kirjoittamatta.
ReplyDeleteTutustuin yhteen n.90 vuotiaaseen talven aikana. Hänen näkönsä oli huonontunut viime vuosina, eikä hän siitä syystä voinut luottaa lukutaitonsa varaan. Siispä hän joutui painamaan muistiinsa sen mitä toisen sanoivat. Hän oli uudelleen oppinut muistamaan mm. pitkiä puhelinnumeroita.
Joten jos muuten pysyy terveenä niin toivoa on vielä vuosikymmeniä eteenpäin.
Kiitti tästä kommentista, Pikkuliina! Ihmisessä on runsaasti varajärjestelmiä. Jos yksi pettää, otetaan toinen käyttöön.
ReplyDeleteTuossa Umberto Eco:n kirjassa muistamista auttoivat vanhat muistiinpanot, mainokset, julisteet, sarjakuvat, kuvat... PopuLaari blogissa on vähän samanlaisia kuvamuistumia kuin tuossa Eco:n kirjassakin.
ReplyDeleteOkei, kiitti vinkistä:)
ReplyDelete