Haluan jälleen kerran miettiä yhtä yleisesti väärinymmärrettyä sanaa. Se sana on "ymmärtää". Samalla haluan pohtia hyvää keskustelua.
Kun joku sanoo että auttaa jos "yrittää ymmärtää" vieraita kulttuureja, islaminuskoa, afrikkalaisia jne, kohta on osalla jengiä talikot käsissä ja suuttumuksen puna poskilla kun luulevat että taas hyysäillään ja sinisilmäisesti suvaitaan.
Ymmärtää ei tarkoita samaa kuin hyväksyä, silittää päätä ja suvaita kaikki. Ymmärtäminen merkitsee käsittämistä, sitä että katsotaan asioita monelta puolelta, hankitaan tietoa, katsotaan juttuja muistakin kuvakulmista kuin siitä mihin on totuttu, kyseenalaistetaan yleiset väittämät. Pistetään harmistuminen sivuun ja punnitaan rauhassa ongelmien eri puolia ja ratkaisumahdollisuuksia.
Ei ole huono ohje yrittää ymmärtää eli tajuta esimerkiksi rikollista. Jos käsittää rikollisen mielen mekaniikan voi pystyä ehkäisemään lisärikokset. Historiasta voi oppia valtavasti. Se että yrittää ymmärtää esim. Hitleriä ja käsittää mitä tapahtui kun pikkupojasta kasvoi mahtava hirviö, voi estää historiaa toistamasta itseään. Tutkimukset osoittavat että psykopaatteja tulee kahdesta kasvatuksen ääripäästä; liian sallivasta ja liian ankarasta. Hitler oli esimerkki jälkimmäisestä. Hän sai itse kokea nahoissaan Hitlerin, eli oman isänsä, julmuuden lapsuudessaan.
Nykyaika ja nyky-yhteiskunta suosivat entistä suurempaa avoimmuutta ja vaikeistakin asioista puhumista. Kannattaa opetella puhumaan, vaihtamaan ajatuksia ja opetella olemaan ärsyyntymättä eriävistä mielipiteistä. Jos lähtee teilaamaan muiden sanomisia ja nimittelemään, sillä luodaan huono ilmapiiri.
Keskustelu katkeaa alkuunsa jos päästää itsensä älähtämään heti kun kalikka kalahtaa. Muut eivät välitä jatkaa juttua sellaisen seurassa jolla poskilihakset kiristyvät heti kun joku ärsykesana heitetään ilmoille. Sana voi olla "ymmärtää", "monikulttuurisuus", "suomalaisuus", "natsismi", "suvaitsevaisuus" - Joillekin riittää puoli sanaa kun jo täydentävät itse oletetun lopun ja alkavat vaahdota. Näitä vaahtopäitä löytyy erinäisten blogien kommenttilaatikoista ja lähes aina ne ovat anonyymejä. Kaikkein vihaisimmat anonyymit kommentit lienevät pelon aikaansaamia. Vihaisuuden takaa nimittäin löytyy tavallisesti joko pelkoa, turhautumista tai tuskaa.
Aina löytyy niitä jotka reagoivat aroista asioista puhumiseen heittämällä kiven ja yrittämällä vaientaa sen joka puhuu tai kirjoittaa. Leimasin alkaa viuhua; nimitellään milloin miksikin. Se ei vie tilannetta ja keskustelua eteenpäin. Sen sijaan avoimmuus ja salliva ilmapiiri vievät.
Hyvä keskustelu on nautinto ja siitä voi oppia paljon, samoin väittelystä, mutta riitely ja ärtyminen tekevät kaikesta typerää. Jos halutaan tuloksia ja aikaansaannoksia, suuttuminen ei ole viisasta. Kukaan ei halua asioida räyhääjien kanssa, väitän. Ainakin minä olen elämän aikana kääntänyt selkäni "ystäville" jotka ärsyyntyvät keskustelussa,, vääntelevät sanojani ja selittävät haluavansa "avata silmiäni". Sehän se vasta silmäni avaakin. Kiitos ja näkemiin. Katsotaan ymmärtääkö yskän kun en ole enää tavattavissa.
Hakeudun mieluummin sellaisten ihmisten seuraan jotka osaavat jutella avoimesti ja antaa tilaa sellaisillekin ajatuksille jotka eivät istu heidän senhetkiseen ajatteluunsa.
.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asia. Kuvaamasi tilanteet ovat tuttuja.
ReplyDeleteJoskus olen usein ollut myös tilanteessa, että ymmärrysyritykseni tulkitaan väärin toisella tavalla.
Joudun varomaan osoittaessani mielenkiintoa toisen elämänkulkua ja mielipiteitä kohtaan. Kun haluaisin vain ymmärtää miksi toinen toimii ja ajattelee eri tavalla kuin minä ja vastoin minun arvojani. Silloin toinen useinkin olettaa, että hyväksyn hänen elämäntapansa ja mielipiteensä ja roikkuu kuin takiainen uudessa ystävässään. Sama on eri ihmisryhmien kanssa. Kuulut hyvin äkkiä joukkoon, johon itseasiassa et halua kuulua.
On inhottavaa olla inhottava ja tyly tai kieltää oma tiedonhalunsa vain pitääkseen jonkun tai jotkut hieman etäämpänä.
Pikkuliina
ReplyDeleteTuosta kertomastasi tulee kyllä mieleen joitakin tapauksia kun on tullut väärinkäsityksiä ja sitten on pitänyt karttaa tiettyjä tahoja :) Eräs henkilö oikein intoutui selittäessään minulle miten haitallista liika tunteilu ja hempeily on ja käsitin häntä kuunnellessani että olin tekemisissä tunnevammaisen henkilön kanssa. Teki pahaa kuunnellä hänen puhettaan esimerkiksi lastenkasvatuksesta. Vain tilapäinen tuttavuus mutta jäi pitkäksi aikaa huono olo. Minkäänlainen mielipiteiden vaihto ei olisi saanut aikaan kuin riitaa. Ainoaksi toimintatavaksi jäi olla muka kiinnostunut ja häipyä heti tilaisuuden tullen. Hänelle jäi varmaankin käsitys että oli löytänyt hengenheimolaisen. Mikä onni että ei tarvinnut uudelleen häntä tavata. Huh.
Itse varmaankin olen tunnevammainen, kun uskon, että liika "tunteilu" ja "hempeily" ON haitallista. Omilla tunteillaan ja välittämisellään voi perustella niin paljon.
ReplyDeleteYmmärtäminen, kuten sanoit, ei tarkoita automaattista hyväksymistä. Itse pyrin ymmärtämään toisia kulttuureja, mutta mitä enemmän luen ja koen, sitä vähemmän kannatan ns. "suvaitsevaisuutta" ja "monikulttuurisuutta".
Islam ilmeisesti kiinnostaa kovin sinuakin, Rita?
Tervehdys Urogallus
ReplyDeleteOlen täysin samaa mieltä siinä että LIIKA hempeily ja lässytys on haitallista. Myös LIIKA tunteettomuus on pahasta. Tunteet kuuluvat ihmisen olemukseen ja systeemiin. Ei niitä kannattaisi ihan käyttämättöminäkään pitää. Ruostuvat vielä :)
Kyllä islam jonkinverran kiinnostaa. Siihenhän vasta tunteella suhtaudutaankin, ja se tunne on pelko. Millaistahan muuten olisi jos ovella kävisi
jehovantodistajien lisäksi islamintodistajia ? Siitäpä Suomi sekoiaisi :D
Voin ymmärtää hyväksymättä. Joskus hyväksyn ymmärtämättä itseänikään. Välillä kieltäydyn hyväksymästä vaikka ymmärränkin. Syitä en tiedä, en ymmärrä.
ReplyDeleteIsopeikko
ReplyDeleteTuo olikin yksi kirjoitukseni pohjalla oleva lähtöideani että ihminen voi ymmärtää hyväksymättäkin.
Hyvän lisän annat kun huomautat että voi hyväksyä vaikka ei itseäänkään ymmärtäisi.
Minäkin kieltäydyn monia asioita hyväksymästä, vaikka ymmärtäisinkin.
Pitää keksiä myöhemmin noista esimerkkejä jotta ei jää höpötykseksi :)
Niinpä, ymmärtää voi vaikka ei hyväksykään. Satuinpa avaamaan eilen telkun kun siellä keskusteltiin monikulttuurisuudesta, mukana oli Erkki Tuomioja ja islamin uskoisia ihmisiä sekä toimittaja Liisa Liimatainen.
ReplyDeleteMieleeni tuli kuinka monikulttuurisia maita ovat vaikkapa USA, Indonesia (keskustelijana oli indonesialainen poliitikko muun muassa) ja monet muut maat ja kohtuullisen rauhassa he kuitenkin ovat pystyneet elämään keskenään.
Suurimpana syynä suvaitsemattomuuteen eri uskonnollisten piirien kesken lienee pelko ja tietämättömyys toisista. Lienee niin, että Suomessakin kriittisimmin suhtautuvat vaikkapa islamilaisiin ihmiset he jotka pelkäävät menettävänsä vaikkapa työpaikkansa heille tai ovat jo työttömiä ja muuten syrjäytyneitä. Hyvin toimeentulevien on helppo hyväksyä erilaiset ihmiset, koska "monikulttuuriset" eivät uhkaa heidän asemaansa.
Eli jos pystytään luomaan hyvinvointia syrjäytyneillekin heistäkin tulee suvaitsevaisia, jotain tällaista! :)
Lisäksi keskustelun islamiuskoisetkin halusivat uudistuksia = uskonpuhdistuksia uskoonsa, eräänlaista uudistamista nykyoloihin. Lisäksi islamia tahallisesti tulkitaan väärin kunkin imaanin omien pyrkimysten tueksi. Vaikka niinhän tehdään ilmeisesti kaikissa uskonnoissa. Uskonnnoissa on paljon hyvää, mutta niiden tulkinta on mitä milloinkin.
Tänään muuten tulee elokuva "Mies vailla menneisyyttä" TV 1 20.50.
Onpas ollut talvinen pääsiäinen, niin toivottavasti pääsiäinen on ollut sellainen kuin halusit!
Selvyyden vuoksi edelliseen, pilkutus olisi hieman TAAS selventänyt kommenttiani! Pahoillani, se impulsiivisuuteni taas!:|
ReplyDeleteLisäisin vielä, että on inhottavaa keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ikään kuin asettuu valmiiksi toisten yläpuolelle hyökkäysasemiin, suorastaan aivan turhaa edes yrittää.
Oikeastaan ajattelenkin niin, että todellinen älykäs ja viisas ihminen ei korosta itseään vaan osaa asettua kuulijansa tasolle! Sellaisia ihmisiä voi jo ihailla ja kunnioitaan.
Suurkiitos kommentoinnista, Komposti, ja extra-ISO KIITOS kun kerroit että tuo leffa tulee tänään... Menen ihan heti ajastamaan sen... (Poistuvien juoksuaskelien kopinaa)
ReplyDeleteTuo Kompostin toteamus siitä, että pelko johtuisi tietämättömyydestä, ei mielestäni pidä paikkaansa. Tai ainakin se on raakaa yksinkertaistamista.
ReplyDeleteMiksi muuten maissa, joissa on paljon maahanmuuttajia on myös paljon maahanmuuttoa vastustavia? Eivätkö ennakkoluulot ole karisseet todellisuuden edessä?
Muuten olen myös sitä mieltä, että Indonesian vetäminen esiin onnistuneena ja rauhallisena monikulttuurisena valtiona on lievästi sanoen onneton yritys. Et ole kuullut koskaan Acehista ja Itä-Timorista, kristittyjen ja hindujen vainoista ym.?
USA taas on ollut viime aikoihin asti monokulttuurinen valtio. Eri rotujen ja uskontojen määrän ei saa antaa hämätä: pohjimmiltaan USA oli ja on eurooppalaisten kristittyjen (ja vieläpä lähinnä pohjoiseurooppalaisten protestanttien) projekti. Viime aikoina asian on alkanut muuttua - se seuraako muutoksesta hyvää vai pahaa on toinen asia. Itse olen varsin pessimistinen.
Itse olen sitä mieltä, että Euroopan kansallisvaltioiden ylhäältä päin tapahtuva monikulttuuristaminen on todella vaarallinen projekti. En tarkoita, että siitä VÄLTTÄMÄTTÄ seuraisi sisällissotia, uskonsotia tms. muuta kamalaa.
Mutta se on tarpeetonta, epäoikeudenmukaista ja siitä VOI seurata tilanne joka ei enää hymyilytä Buddhaakaan.
Urogallus
ReplyDeleteIhmisen psykologiaan kuuluu olennaisena osana se että arastelemme ja pelkäämme vierasta ja tuntematonsa. Se on fakta.
Pelko poistuu silloin kun tutustuu tuntemattomiin ihmisiin ja asioihin ja hyväksyy ne, ja luonnollisesti harmistus, vastustus jne astuvat kuvaan jos ei hyväksy eikä pidä näkemästään ja kokemastaan.
Se koskee uutta koulua, uudelle paikkakunnalle muuttamista, ulkomaalaisiin tutustumista jne. Kun suomalainen joutuu tekemisiin vaikka somalin kanssa, se voi olla hankalaa puolin ja toisin. Jos tilanne on pakotettu eikä vapaaehtoinen, osapuolia ei edes huvita yrittää. Tästä on paljolti kyse monikulttuurisuusongelmissa. Toivon totisesti että Suomi ja suomalaiset saavat hommaan jotain käytännön järkeä mukaan, eivätkä päättäjät toimi samalla periaatteella kuin vanhemmat jotka pistävät lapset "selvittämään kaikki pikku kahnaukset keskenään hiekkalaatikolla".
Toki, urogallus Indonesia oli tuossa mielessä huono esimerkki, mutta eivät monikulttuurisuusongelmat liene johtuvan kuitenkaan eri uskonnoista vaan muista ongelmista. Yleensä siitä, että köyhien ja rikkaiden raja on kovin suuri. Jos sosiaaliset ongelmat saataisiin ratkaistua niin, että yhä useammilla olisi hyvä olla ei olisi vaikeaa hyväksyä maahanmuuttajia ja ihmetellä heidän erilaisuuttaan jopa siinä määrin, että heitä alkaisi vihata jostain syystä.
ReplyDeleteJos maahanmuuttajille löytyy uudessa maassa työtä heidän on helppo sopeutua uuteen kotimaahan ja heidät hyväksytään tasavertaisina kansalaisina. Tilanteissa, joissa maissa joihin he muuttavat on jo ennestään ongelmia, köyhyyttä ja työttömyyttä tulee varmasti helposti rasismia esiin.
Kyllähän USA:ssa on erittäin kirjavaa väkeä, 2001 vuoden jälkeen terrorismin pelko on aiheuttanut sen, että kaikkia arabeihin ja islamiin viittaavaa epäillään aivan samoin kuin Hitlerin Saksassa vaikkapa juutalaisia.
Minusta erilaisuus rikastuttaa mitä tahansa kulttuuria. Mitäpäs on seurannut serkusavioliitoista vaikkapa Suomessa, eikä kovinkaan kauan sitten?
Jännä juttu nämä serkusavioliitot. Milloin niitä on Suomessa esiintynyt? Tarkoittanet ilmeisesti syrjäseuduilla valinnanvaran vähäisyydestä johtuneita serkusavioliittoja? Olisiko linkkejä, olen nimittäin kiinnostunut näistä jutuista?
ReplyDeleteSinänsähän Euroopassa sisäsiittoisuus ja serkusavioliitot ovat olleet harvinaisia, jos vertaa esim. Afrikkaan tai erityisesti Lähi-itään. Tribalismi suosii avioliittoja laajennetun perheen kesken, ja olen lukenut, että paikoin yli puolet avioliitoista olisi täysserkkujen välillä. Tulokset ovat ikäviä, jos tuollaista jatketaan kymmeniä sukupolvia peräkkäin.
Monikulttuurisuutta jostain syystä pidetään edistysaskeleena. Minun mielestäni tribalismin lietsominen valtion toimesta on niin typerää kuin olla voi. Ei kiintiöitä sukupuolen tai etnisyyden perusteella, yksilöitä pitää rangaista tai palkita oman käytöksensä perusteella, uskontojen (muidenkin siis kuin kristinuskon!) arvostelu tulee olla sallittua, ei poliittista korrektiutta, siirtolaisten tulee tulla maahan ensisijaisesti yksilöinä, ei etnisen ryhmänsä edustajina jne.
Tällaista minä kannatan. Ja minä sentään olen nykymääritelmien mukaan rasisti.:)
No jopas urogallus olet elänyt lintukodossa, jossain päin Suomea! Minä tunnen paljonkin serkusavioliittoja, ei sen vuoksi ettei muita olisi ollut tarjolla vaan koska serkukset ovat kait oikeasti rakastaneet toisiaan! Ilmeisesti se oli sallittua eikä vaaroja ymmärretty, ainakin joskus 1900-luvun alkupuolella se lienee ollut yleistä Suomessakin. 1910-luvullakin vielä, ehkä myöhemminkin, kuninkaallisissa piireissähän se lienee ollut yleistä. Tietyt sukurasitteiset taudithan sitten saivat "tuulta purjeisiinsa".
ReplyDeleteMistähän lie johtuu, että jotkut ihmiset ovat kovin ennakkoluuloisia erilaisia ihmisiä kohtaan, olisiko jopa geeneissä. Aivan äskettäin katsoin PRISMA:n ohjelman jossa todisteltiin, että vanhempien kokemuksilla on vaikutusta tulevien lapsien perimään! Eli olisiko suvussasi tapahtunut jotain erityistä ja kenties siksi olet kenties tavallista rasistimpi!
Nyt siirryn katsomaan Mies vailla menneisyyttä!
Lukaisin kiireisesti urogalleuksen viimeisimmän postauksen. Voisitko selittää tarkemmin tuon tribalismi termin, jotain heimoutumiseen liittyvääkö se on tai nationalismia?
ReplyDeleteSinänsähän urogalleus et vaikuttaisi rasistilta? Noinhan ihmisiä pitää arvostella yksilöinä kukin tekojensa mukaan. Hyväksynet monikulttuuristen ihmisten maahamme tulo silloin kun heidän henkensä on uhattuna omassa maassaan! Toisaalta suomalaisia on runsain joukoin muuttanut Amerikkaan, Ruotsiin, Australiaan, Kanadaan paremman elintason perässä. Suomeen on tullut paljon venäläisiä emigrantteja vallankumouksen aikoihin 1917 vuoden tietämillä.
Ihmiset ovat aina liikkuneet ja etsineet elinmahdollisuuksia mistä milloinkin.
Jospa voisimme hieman samaistua heidänkin "housuihinsa" ja kenties sitä kautta ymmärtää enemmän heitäkin.
Mistä löydän Urogalluksen blogin? Lukisin mielelläni.
ReplyDeleteMinä olin hieman huono keskustelija! Yhtenä puolustuksenani oli ajanpuute, huitelin pikaisia viestejä, lukien pikaisesti, ymmärtäen osin väärin...
ReplyDeleteEli hyvä keskustelu vaatii aikaa ja "kuuntelua". :|
Niin, en oikeastaan tunne serkusavioliittolaisia, mutta olenpa törmännyt sellaisiin sukututkimussivuilla. Omassakin suvussani sellaista löytyy.
Rita,
ReplyDeleteminulla ei vielä ole blogia. En ole saanut aikaiseksi, mutta suunnitelmissa on...
Komposti,
sanoin itseäni rasistiksi, koska pidän täysin mahdollisena, että ihmisrotujen välillä on (myös henkisissä ominaisuuksissa)keskimääräisiä perinnöllisiä eroja. Tiukimman nykyisen määritelmän mukaan tämä tekee minusta rasistin. Lisäksi EN pidä kaikkia kulttuureja (enkä myöskään uskontoja) samanarvoisina.
Myönnän että rasistiksi julistautumalla halusin provosoida.
Tribalismi-sanaa käytin ehkä turhan huolettomasti. Tarkoitan sillä kahta erillistä asiaa: ensiksikin sitä, että vähemmistön jäsenet valtion sisällä kokevat itsensä ensisijaisesti oman sisäryhmänsä jäseniksi ja vasta toissijaisesti (jos sittenkään)kansalaisiksi. Toiseksi tarkoitin sillä laajennettujen perheiden pohjalle rakentunutta yhteiskuntamallia.
Ensinmainittu on sitä, mihin monikulttuurinen politiikka kannustaa vähemmistöjen jäseniä. Tämä ei ole suuri ongelma historiallisten vähemmistöjen kuten saamelaisten ja suomenruotsalaisten tapauksessa. En vain ymmärrä, miksi siirtolaisia pitäisi kannustaa pysymään erottuvana vähemmistönä ennemmin kuin muuttumaan osaksi valtavirtaa.
Siirtolaisten motiivien ymmärtäminen ei ole minulle ollenkaan hankalaa. Kuitenkin uskon, että laajamittainen siirtolaisuus Lähi-idästä ja
Afrikasta Eurooppaan ei ole oidemmän päälle hyvä asia sen enempää Euroopan kuin maailmankaan kannalta. Ilmiön ymmärtäminen ei siis tarkoita automaattisesti sen sallimista saati kannustamista.
Suomalaisia on toki lähtenyt aiemmin siirtolaisiksi, suuressa mitassa tosin vain Ruotsiin sotien jälkeen. Kuitenkin suomalaisten siirtolaisuus kohdistui lähes täysin samaan kultturipiiriin kuuluviin maihin (esim. Ruotsi, USA, Australia ja Kanada). Silti Ruotsinkin tapauksessa siirtolaisuus oli kaikkea muuta kuin kivutonta ja ongelmatonta. Tämä siis tilanteessa, jossa siirtolaisuuden kohdemaassa oli käytännössä täystyöllisyys ja kulttuurien erot olivat hyvin pienet.
Eli lyhyesti loppuun: mielestäni monikulttuurisuuskokeilussa voi mennä liian moni asia liian pahasti pieleen. Riskit mahdollisesti saavutettaviin etuihin nähden ovat niin suuret, että niitä éi kannata ottaa.
Urogalluksella pitäisi ehdottomasti olla oma blogi. Kun on tietoa ja ajatuksia niitä pitää antaa muillekin.
ReplyDeleteKuten esimerkiksi Komposti jo tekeekin :) Erittäin hyvä blogi.