Syö ohiammuttua sorsaa

Arkiterapeutti Kops vastaa Elegian heittämään meemihaasteeseen, mutta ei ehkä ihan oikeaoppisesti ohjeita noudattaen. Kymmentä o:lla alkavaa sanaa pyydetään ja selityksiä siihen miksi valitut sanat ovat merkityksekkäitä.  

Arkiterapia, elämäntaidot, arkipsykologia mielessäni, listaan o-sanoja:

Oidipuskomplekseista ei täällä puhuta, eikä otsalohkoleikkauksia suositella.

Meillä kaikilla on elämässä ongelmia. Usein kaipaamme ohjausta, opastusta.

Whisky on the rocks ei ole mikään ratkaisu ongelmiin.  Optimismi auttaa.

Olitpa orpo, oireileva tai vaikka orava mikään ei Kopsia oudoksuta.

Huonoon oloon auttaa oksentaminen. Henkisen huonon olon saa oksennettua puhumalla.

Onttoon oloon ja sisäiseen tyhjyyteen on oivallinen täyttymyksen keino: Auta muita. Ole hyvä eläimille. Älä tapa. Syö ohiammuttua sorsaa. 

Kävitte kai Ottomatilla? Sitten vaan kassan kautta. Opastettu terapiakatselmus on ohi. Jos haluatte oman meemin, kertokaa minkä kirjaimen otatte ja ottakaa ohjat käsiinne! Kutsukaa Kops katsomaan operaation tuloksia. Odotan kutsua.

Voi vattu kun vatuttaa

Sananvapaus ja sanojen käytön vastuullisuus. 

Miten vapaasti voi kiroilla, manailla, sadatella, maustaa puhettaan? Onko tiettyjen sanojen käyttö tapa vai tarve? Imagojuttu? Käyntikortti?

Blogikaveri Olematon on kotona julistanut lapsille säännön että vessassa saa puhua vessajuttuja jos muut eivät kuule. Ihan hyvä sääntö. Perheensisäinen. Kasvatuksesta se lähtee.

Yhdessä tuttavaperheessäni sovittiin että tarvittaessa saa sanoa "patka" ja "voi patka". Kun perheen poika sanoi ensimmäisen kirosanansa, hänen äitinsä ilmoitti pesevänsä suun saippualla jos sana vielä tulee ilmoille. Hetkistä myöhemmin hän joutui toteuttamaan uhkauksensa. Taisi tepsiä. En ole kuullut pojan sanovan kertaakaan kirosanaa. Nyt 16-vuotias. 

Voihan siinä vielä käydä niin että kapinaiässä pato murtuu ja luukut aukeavat. Ärräpäät vyöryvät. Riippuu ehdollistumisen vahvuudesta. Tai kaveripiiristä. Omasta arvomaailmasta. Ehkä tottumuksesta.

Samainen poika oli 4-vuotias kun perheen ollessa ravintolassa tai baarissa joku mies oli kysynyt minkäs ikäinen pikkumies oli. Kun kuuli että 4, totesi: "Onpas helvetin isokokoinen 4-vuotias!" 

Pieninä jo lapset joutuvat sen ristiriidan eteen että kotona sanellaan säännöt jotka eivät ulkomaailmassa pädekään. Miksi minä en saa kiroilla kun muutkin saavat?

Lapsiperheissä käteviksi kompromisseiksi koettuja: Voi persikka! Voi perhonen! 

Itse en käytä säännöllisesti voimasanoja, mutta isoihin tunteisiin joskus tarvitsen, joko tuomaan helpotusta suutahtamiseen, tai tehostukseksi ja vakuudeksi puheeseen. Toisinaan eräänlaiseksi nautinnoksi. Kielet ovat ammattini. Sillä voin tarvittaessa perustella sanaston itselleni. Useimmiten ei tarvetta ole.

Vuonna 1999 keksin käyttää adjektiivia "veemäinen" ystävän kanssa meilatessa, samaten ilmausta "voi vee". Sittemmin huomasin ilmausten levinneen verkkoon. Ollako ylpeä vai ei? - No, kai sitä huonompiakin asioita on levitetty. Jos tuolla on rohkaistu manaamista, ei hyvä, mutta jos sillä on hillitty vahvempaa käyttöä niin ookoo. 

Myös olen keksinyt "voi vattu kun vatuttaa". Ollako siitä ylpeä vai ei? Kyllä ja ei.

Jos paljon käyttää vahvoja sanoja ne heikkenevät omissa korvissa mitättömiksi. Olisi hyvä ajatella miltä ne kuulostavat muiden korvissa. Ruokakaupassa on lapsia, naisia, vanhuksia, uskovaisia. Korvia joka puolella. Perheessä lapset kuulevat kaiken mitä vanhemmat sanovat.

Nauroin kerran ihan kippurassa kun luin yhdestä blogista "Tsiisus soikoon!" mutta en katsonut itselleni sopivaksi lähteä sitä netissä levittämään. Se olisi epäkunnioittava uskontoa ja uskovaisia kohtaan. En tiedä ketkä ja kutka blogiani lukevat, mutta ainakin lukijoissani on toisinaan tuttuja lapsia ja nuoria.

Ylipäätään kaikesta mitä suustani tai kynästäni (näppäimistöstäni) päästän saatan joutua jollakin tavalla vastuulliseksi. Sanoilla voin inspiroida, tehdä vaikutuksen, loukata, järkyttää, lohduttaa, sulostuttaa tai pilata ilmapiiriä. 

Mieluiten olisin hyvä vaikuttaja ja miellyttävän ilmapiirin tuoja, mutta sitä ei voi viimeisen päälle itse säädellä. Viestinnässä kun on aina lähettäjä ja vastaanottaja. Ei minulla ja kuulijalla/lukijalla ole sama arvomaailma eikä sama käsitys asioista. Jokainen lukee aina rivien välistä vähintään saman verran tekstiä kuin tässä on näytillä, ja ne rivien välien tekstit tulevat hänen päästään, eivät minun päästäni. 

Ajatusten vapaus ja sananvapaus. Ovathan ne hyviä asioita. Aika usein.

Kopsille sopiva ehdokas

 

Haluan äänestää naista, jotta varmemmin saadaan lasten, perheiden, ihmissuhteiden asioita käsittelyyn. Miehiä on politiikassa joka tapauksessa, ja heitä tarvitaan, mutta en usko että ovat koko olemuksellaan mukana esimerkiksi lastenhoidossa ja kasvatuksessa. No ainakaan en jaksa ryhtyä semmoista etsimään.

Etsimäni ehdokkaan pitää olla kypsässä iässä ja omata sekä elämänkokemusta että työkokemusta. Mielellään keski-ikäinen ja hyvässä työvireessä, erittäin mielellään kasvatuksen tai psykologian alalta.

Jopa osui Arkiterapeutti Kopsin silmiin sopiva ehdokas. Ei tarvinnut kauan Vihreiden rivejä skannata. Nainen, 55-vuotias, PSYKOLOGI, työskentelee Laakson sairaalan psykiatrisella osastolla, elämänkokemus perhearjesta on hänen vahvuutensa, kohtaa päivittäin "terveydenhuollon, hyvinvoinnin ja sairastamisen haasteita, joihin on hoitamisen lisäksi etsittävä vastauksia muualtakin yhteiskunnasta." Riitta Skoglund, numero 224. 

Kops saattaa hyvinkin kopistella äänestyskopissa sunnuntaina. 

Skunkki tulee, äkkiä pakoon

Kuulin hyvän vertauksen amerikkalaisen suusta. En tiedä mikä vastaisi sitä Suomen oloissa mutta varmaan jotain vastaavaa voisi keksiä. Ehkäpä kommentaattorit ehdottavat jotain? 

Kun negatiivinen ihminen astuu huoneeseen muille tulee samanlainen reaktio kuin jos skunkki tupsahtaisi paikalle. Jäykistyminen, välitön halu pelastautua joltain epämiellyttävältä, tunne että kohta alkaa ilmapiiri saastua ja happamuusaste nousta. 

En tahdo olla skunkki tuossa merkityksessä. Mieluummin vaikka majava, jolla on rakentava vaikutus, hehe.

Ratkaiskoot ongelmat keskenään

Miksi niin monet avioliitot ja muut parisuhteet kariutuvat? Onko pakko alistua siihen?

Mitä jos siihen olisikin hyvä yksinkertainen, pitkän linjan ratkaisu, joka siirtyisi sukupolvelta toiselle perimätietona, sosiaalistamisen kautta? 

Ongelmat parisuhteessa lähtevät siitä että ihmisellä on odotuksia jotka eivät toteudukaan. On tietynlainen ennakkotoive ja muottiajattelu siitä millainen liiton tulee olla, mutta eihän se niin mene. Pettymys ja turhautuminen iskevät.

Ensimmäiset kosketukset suhteisiin toisten ihmisten saadaan pikkulapsina. Leikkitoverin kanssa tulee kinaa siitä miten homman pitäisi sujua. Sitten juostaan äidin tai isän luokse valittamaan että "se ei leiki mun kanssa" tai "se otti just sen lelun minkä mä halusin". 

Jos ratkaiskoot ongelmat keskenään - ajattelutavan sijaan, joka on valitettavan yleinen, äiti ja isä osaisivatkin opettaa viestintää, neuvottelutaitoja, kuuntelemista, toiseen ihmiseen eläytymistä, aina kulloisenkin ikävaiheen mukaisesti, kouluunmeno ja murrosikä sujuisivat helpommin, ja aikuisuuden kynnyksellä olisi jo pärjäilykeinot työelämään, seurustelusuhteeseen ja sitten avioliittoon.

Viestintä on kaiken a ja o ihmissuhteissa. Kuka opettaisi sen ensin äideille ja isille? Ratkaiskoot ongelmat keskenään - periaate ilman koulutusta ei tilastojen mukaan näytä purevan.

Reilun kaupan tempaus

Reilun kaupan viikot alkavat kohta. Viikot 43 ja 44. Maailman suurin kahvitauko - tempaus tiistaina 21.10. "Maailma muuttuu ostos kerrallaan."

Teenjuojat voivat osallistua juomalla reilun kaupan teetä. Ostin kahta erilaista. "Tansanialainen, luonnonmukaisella viljelymenetelmällä  viljelty musta tee" sanoo Pirkka-pakkauksen kyljessä. Toinen on Nordqvist Reilu luomuinen. Sitä olin maistanut jo ennenkin. Pirkka oli uusi kokemus, erittäin miellyttävä.

Älä syö kuin nälkään mutta älä päästä itseäsi nälkäiseksi

Ihmedieeteillähän ei laihdu, eikä millään vippaskonsteilla. Monet ylipainoiset tietävät sen tuskallisen tarkkaan kun ovat kokeilleet kaikkea mahdollista. 

Ne jotka onnistuvat pudottamaan painoa ja pysymään saavutetussa tilassa tekevät sen tempun vain kerran ja sillä selvä. Elämäntapojen muutos joka jää pysyväksi tavaksi. Ravinto ja liikunta. Ei helppoa aluksi, mutta pitkän päälle kyllä.

Tässä pari ohjetta jotka äkkkiä tuntuvat ristiriitaisilta mutta ihan ymmärrettäviltä niille jotka ovat onnistuneet painonpudotuksessa. 

- Pidä huoli siitä että sinulla ei ole nälkä.

- Älä syö ellei sinulla ole nälkä.

Noiden selittäminen on aikamoista tulkkaamista. 

"Niin, siis syö vasta kun sinulla on nälkä, älä huviksesi."

"Joo mutta juurihan sinä sanoit että ei saa päästää itseään nälkäiseksi."

"Öh, sanoin tietenkin, mutta tarkoitin että - ööö - jos on liian nälkä, sitten syö kaapit tyhjiksi. Äh millä tämän voisi selittää paremmin?" 

Kai se pitää kokea itse.

Maahanmuuttoasiaa Uutissyöte-blogissa

En ole kirjoittanut maahanmuuttoasioista mitään pitkään aikaan täällä netissä, vaikka oikeassa elämässä toimin monin tavoin siltojen rakentajana maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. 

Blogimaailmassa minua alkoi jossain vaiheessa tympiä tulokseton köydenveto maahanmuuttoa vastustavien kanssa "keskustellessa". Ajatustenvaihto heidän taholtaan kun näytti useimmiten merkitsevän että kaikkien maahanmuuttoa puolustavien olisi pitänyt vaihtaa ajatuksensa maahanmuuttoa vastustaviksi. Joko tai. Kaikki tai ei mitään. Ei välimaastoa. Tunteet pannaan julistettuja. Järki kunniaan. Rikostilastot ja muut "kiistattomat todisteet esiin".

Uutissyöte-blogi on linkittänyt runsaasti kirjoituksia mamu-asiasta, joten sinne vaan kaikki joita väestön kirjavuus kiinnostaa, viehättää, kauhistaa tai muuten vaan mietityttää. Maahanmuutto jatkuu ja kehittyy Suomessa. -kin.

 

Neuvoja murkkuikäisille

Nappasin alennusmyynnistä Richard Carlsonin oppaan teini-ikäisille. Kirjoittaja on minulle entuudestaan tuttu monista kirjoistaan joiden pääsanoma on että ei pidä hikeentyä pikkuasioista, ja että suurin osa tavallisen elämän asioista on pikkuasioita. 

Yritän muistaa hänen ohjeensa ja olla tuskaantumatta tekstiin, joka on paikoin kuin suomeksi kirjoitettua englantia. Pitää sopeutua. Don't sweat the small stuff. And it is all small stuff. Minulla ei ole tätä teosta englanniksi. Luen sen suomeksi ja sillä hyvä.

Selailen uutta kirjaani ja silmiini osuu luku Älä kätke tuskaasi. "Puhu siitä muiden kanssa. Avautuminen auttaa sinua löytämään omat voimasi ja toipumaan tilanteesta nopeammin. Toisten ihmisten läsnäolo tuo yleensä lohtua. Toiset ihmiset voivat olla suuri tuki ja voiman lähde. Joskus ihmiset haluavat pitää tuskan sisällään koska eivät halua olla taakaksi ystävälleen tai perheenjäsenille. Mutta eivät toiset ihmiset näe tuskaasi taakkana. Ajattele kuinka valmis olisit itse auttamaan hyvää ystävääsi, vanhempiasi tai sisaruksiasi. Olen varma että olisit heti valmis kuunteleman heitä."

Kuunteleminen ja aito välittäminen. Ei ihminen useinkaan paljon muuta tarvitse läheisiltään.

Kirja puhuttelee ja neuvoo nuoria, mutta on oivallista luettavaa vanhemmillekin, ja meille joiden ystävillä on murkkuikäisiä lapsia tai opiskelijoita. Nuo ystävät tarvitsevat välillä viileän järkevän keskustelukumppanin kun omat hermot uhkaavat pettää.

Mikä niitä aina jurppii?

Se on fakta että kun ihminen turhautuu se suuttuu. Meidän lukion psykan kirjassa oli esimerkkinä turhautumisesta ihminen joka saapuu kotiovelleen ja huomaa kadottaneensa avaimensa. Hän ei pääse sisään, vaan turhautuu. Siitä seuraa suuttumus. 

Minun mielestäni aikuisten ihmisten välisessä kanssakäymisessä turhautuminen pitäisi kätkeä, ja säilyttää käytöstavat. Ellei haluamaani tavaraa ole kaupassa, en suinkaan ala rähjätä ja vaatia että myyjän on sitä minulle hankittava. Olen kuullut että jotkut kiukkuavat elleivät saa mitä haluavat. Tuommoisiin kiukkupaukkuihin törmää toisinaan. 

Asuimme kerrostalossa ja olin jonnekin lähdössä pyörällä. Raahasin fillarin meidän kellarihuoneesta rappusia ylös oven eteen ja valmistauduin siitä ampaisemaan liikkeelle, vaan yhtäkkiä muistin kassini, jonka olin epähuomiossa jättänyt kellariin. No äkkiäkös sen sieltä kipaisee. Pyörä jalkansa varaan siihen oven eteen, suih alas rappuja ja viuh takaisin. 

Ajatusta nopeammin pääsin takaisin ja eikös siinä sitten kakkoskerroksen vanhus ollut naama rusetilla kiskomassa pyörillä kulkevaa kelkkaansa parvekkeen alta. Minun pyöräni oli sen edessä tukkien koko tienoon, kuinkas muuten. Selityksen sanaa tarjosin mutta se kaikui kuuroille korville. Eihän hyvää suuttumusta kannata tuhlata. Jupinaa, ärinää, purinaa ja muuta hapannaamaista sadatusta jäi ilmaan taakseni kun viiletin pois paikalta. Hemmetin kurttunaamat kun pilaavat ilman. Ei tuossa olisi tarvinnut yhtään suuttua. 

Tuossakaan. Jotkut keksivät äksyilyn syyn ihan mistä tahansa. Nuoret ärsyttää. Vanhat jurppii. Liikenne kiusaa. Politiikka on tympeää. Hinnankorotukset nyppii ja otsasuoni hyppii. Kaikki jurppii.

Opittua käyttäytymistä. Ken haluaa, voi sen poisoppia. Kyllä kannattaisi koska hyvällä tuulella on ihana olla. Aina on rauha mielessä, ja mielenrauha tallella.

Intoa ja kuntoa

Liikkumattomuus on nykyisten tutkimusten mukaan terveydelle yhtä suuri riskitekijä kuin tupakointi. 

Liikunta vähentää monien sairauksien riskiä. Liikunta auttaa painonsäätelyssä ja vähentää lievää ahdistusta ja masennusta. 

Liikkuminen ei välttämättä edes maksa mitään. Liikuntamuotoja on vaikka millä mitalla. Mitkä ovat sinun lajisi?

Hyötyliikuntaa voi keksiä itselleen jokapäiväisistä tekemisistä. Rivakka siivous, rappujen kävely hissin sijaan, kauppaan pyörällä tai kävelleen auton sijasta. Rahaakin voi säästää bussi- tai bensakuluissa.

Liikunnan voi yhdistää sosiaaliseen elämään ja saada samalla intoa ja kuntoa. Pyydä kaveri mukaan lenkille, salille, siivoustalkoisiin.

Liikkeelle siitä!

Lapsille sopivaa

Toivottavasti kukaan ei pahastu. Poistin blogirullasta muutaman sellaisen blogin joiden aihepiiri tai postausten otsikot ovat liian raakaa kamaa lapsille. Blogini lukijoissa on tuttuja lapsia ja nuoria. En halua tieten tahtoen tarjota heille sellaista mikä voisi häiritä. Mainitut blogit ovat silti ihan ookoo aikuisille ja jäävät omiin kirjanmerkkeihini.

Mikä eläin olisit?

Hah, olin orava tässä testissä. Mikä eläin olisit? Pääsääntöisesti en osaa vastata testikysymyksiin. Jos niissä on valittavana kohdat a, b, c ja d, olen usein sitä mieltä että puuttuu kohta e joka kuvaisi minua. Vastasin siitä huolimatta ja päädyin oravaksi.

Puhunko roskaa?

Ihastuin psykologiaan oppiaineena jo lukiossa. Innosta todistuksena 10 todistuksessa. Jo noilta ajoilta muistan väittämän että ihmisten käyttäytymistä on vaikea ennustaa, ja usein asiat ovat juuri päinvastoin kuin mitä voisi luulla. Se kuuluisa maalaisjärki ei autakaan.

Pääkaupunkiseudulla kävi niin että kun sattuman oikusta erinäisistä kaupunginosista jouduttiin poistamaan roskikset, ympäristö ei suinkaan siitä kärsinyt vaan päinvastoin siistiytyi. 

Tämä on sitä ihmisen psykologiaa; yksi heittää huolimattomasti eikä ihan osu roskikseen. Maassa lojuvat roskat saavat muut ihmiset roskaamaan lisää. Roskikseton, roskaton kadunvarsi pysyy helpommin siistinä. Olemme me outoja otuksia. 

Onko se tosiaan noin vai puhunko roskaa? - Ja jos puhun roskaa, vetääkö se puoleensa lisää roskanpuhujia kommenttilaatikkoon? Jos taas puhun asiallisia, täyttyykö kommenttilaatikko asiakommenteista? 

Jonkin verran voi ennustaa. Hiukkasen voi vaikuttaa ympärillään oleviin ihmisiin. Mutta varma ei voi olla. Negatiivisuus tarttuu helposti. Positiivisuus myös, mutta tietenkään kumpikaan ei joihinkin yksilöihin ole tarttuakseen. 

Tähän voi luottaa melko pitkälle: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Joskus jopa moninkertaisesti:

- "Huhuu!"

- "Huhuu huhuu huhuu..."

Pulupartnerit

 

"Hei, me haluttiin olla yhteisöllisiä. Mihin muu parvi hävisi? Pulahtivatko pinnan alle? No pääasia että ei ihan yksin jääty. Vai mitä tuumaat, pulupartnerini?" 

(Hätätilassa käytä lammikosta peilaantuvaa kuvaa ja ole oma kaverisi.)

Sorsien yhteisöllisyys

Mitä tuolla joella on? Nehän on sorsia. Mieletön määrä sorsia... Onko tuo nyt sitä yhteisöllisyyttä mistä joka paikassa puhutaan?

Suora puhe vai diplomatia?

Sanoako suoraan? Töräyttääkö totuus? Soveltaako diplomatiaa? Mitä jos vaikenisin? Miksi sanoisin välttämättä mitään? Tarvitseeko aina ottaa kantaa? Kuuluuko se toimenkuvaan? Noita mietin kun muistelen seuraavaa tapausta muistojeni arkistoista: 

Anttilan kassalla kauan sitten. Meitä oli jono ja vuorossa laitapuolen kulkija joka pisti hihnalle putelin ootekolonkia, Eau de Cologne, Kölninvettä. Kassarouva eli neiti pisti pullon sivuun ja sanoi reippaasti: "Tätä tuotetta ei ole vielä koodattu, ei voi ostaa." Spurgu luikahti matkoihinsa huomiota herättämättä. Miehen poistuttua kassa sanoi meille tapahtunutta todistaneille selitykseksi: "Hän olisi juonut sen." 

Muistin tuon tapauksen kun luin aasiakas-blogista kuvauksen telkkarin + muuta ostaneen asiakkaan käytöksestä. Asiakas sanoi kantavansa telkkarin autoon ja jospa kassa sillä aikaa näpyttelisi hinnat koneelle. Kassa tokaisi että ei käy koska te voisitte varastaa sen television. Hän heitti ilmaan suoran varasepäilyn ilman mitään kohteliaisuuksia tai diplomatiaa. Tuo "minun kassani" puolestaan käytti valkoista valhetta ja hoiteli tilanteen asiallisemmin, miestä isommin nolaamatta. 

Voidaan tietenkin kysyä miksi hän ylipäätään takavarikoi pullon ja miksi kommentoi muille jonolaisille tapahtuneesta. Olin aika nuori tuohon aikaan. Minulle oli uutta että kemikaliotuotteita voi käyttää sisäisestikin. Eräänlainen oppitunti tai läksy siis sivutuotteena Anttilan kassalla. Kauan sitten.