Saturday, October 25, 2008

Voi vattu kun vatuttaa



Sananvapaus ja sanojen käytön vastuullisuus. 

Miten vapaasti voi kiroilla, manailla, sadatella, maustaa puhettaan? Onko tiettyjen sanojen käyttö tapa vai tarve? Imagojuttu? Käyntikortti?

Blogikaveri Olematon on kotona julistanut lapsille säännön että vessassa saa puhua vessajuttuja jos muut eivät kuule. Ihan hyvä sääntö. Perheensisäinen. Kasvatuksesta se lähtee.

Yhdessä tuttavaperheessäni sovittiin että tarvittaessa saa sanoa "patka" ja "voi patka". Kun perheen poika sanoi ensimmäisen kirosanansa, hänen äitinsä ilmoitti pesevänsä suun saippualla jos sana vielä tulee ilmoille. Hetkistä myöhemmin hän joutui toteuttamaan uhkauksensa. Taisi tepsiä. En ole kuullut pojan sanovan kertaakaan kirosanaa. Nyt 16-vuotias. 

Voihan siinä vielä käydä niin että kapinaiässä pato murtuu ja luukut aukeavat. Ärräpäät vyöryvät. Riippuu ehdollistumisen vahvuudesta. Tai kaveripiiristä. Omasta arvomaailmasta. Ehkä tottumuksesta.

Samainen poika oli 4-vuotias kun perheen ollessa ravintolassa tai baarissa joku mies oli kysynyt minkäs ikäinen pikkumies oli. Kun kuuli että 4, totesi: "Onpas helvetin isokokoinen 4-vuotias!" 

Pieninä jo lapset joutuvat sen ristiriidan eteen että kotona sanellaan säännöt jotka eivät ulkomaailmassa pädekään. Miksi minä en saa kiroilla kun muutkin saavat?

Lapsiperheissä käteviksi kompromisseiksi koettuja: Voi persikka! Voi perhonen! 

Itse en käytä säännöllisesti voimasanoja, mutta isoihin tunteisiin joskus tarvitsen, joko tuomaan helpotusta suutahtamiseen, tai tehostukseksi ja vakuudeksi puheeseen. Toisinaan eräänlaiseksi nautinnoksi. Kielet ovat ammattini. Sillä voin tarvittaessa perustella sanaston itselleni. Useimmiten ei tarvetta ole.

Vuonna 1999 keksin käyttää adjektiivia "veemäinen" ystävän kanssa meilatessa, samaten ilmausta "voi vee". Sittemmin huomasin ilmausten levinneen verkkoon. Ollako ylpeä vai ei? - No, kai sitä huonompiakin asioita on levitetty. Jos tuolla on rohkaistu manaamista, ei hyvä, mutta jos sillä on hillitty vahvempaa käyttöä niin ookoo. 

Myös olen keksinyt "voi vattu kun vatuttaa". Ollako siitä ylpeä vai ei? Kyllä ja ei.

Jos paljon käyttää vahvoja sanoja ne heikkenevät omissa korvissa mitättömiksi. Olisi hyvä ajatella miltä ne kuulostavat muiden korvissa. Ruokakaupassa on lapsia, naisia, vanhuksia, uskovaisia. Korvia joka puolella. Perheessä lapset kuulevat kaiken mitä vanhemmat sanovat.

Nauroin kerran ihan kippurassa kun luin yhdestä blogista "Tsiisus soikoon!" mutta en katsonut itselleni sopivaksi lähteä sitä netissä levittämään. Se olisi epäkunnioittava uskontoa ja uskovaisia kohtaan. En tiedä ketkä ja kutka blogiani lukevat, mutta ainakin lukijoissani on toisinaan tuttuja lapsia ja nuoria.

Ylipäätään kaikesta mitä suustani tai kynästäni (näppäimistöstäni) päästän saatan joutua jollakin tavalla vastuulliseksi. Sanoilla voin inspiroida, tehdä vaikutuksen, loukata, järkyttää, lohduttaa, sulostuttaa tai pilata ilmapiiriä. 

Mieluiten olisin hyvä vaikuttaja ja miellyttävän ilmapiirin tuoja, mutta sitä ei voi viimeisen päälle itse säädellä. Viestinnässä kun on aina lähettäjä ja vastaanottaja. Ei minulla ja kuulijalla/lukijalla ole sama arvomaailma eikä sama käsitys asioista. Jokainen lukee aina rivien välistä vähintään saman verran tekstiä kuin tässä on näytillä, ja ne rivien välien tekstit tulevat hänen päästään, eivät minun päästäni. 

Ajatusten vapaus ja sananvapaus. Ovathan ne hyviä asioita. Aika usein.


24 comments:

  1. Ei kirosanojen tietenkään pitäisi kuulua normaaliin arkikieleen. Toisaalta ei suomea kunnolla osaa, jos ei tiedä sen voimasanoja ja osaa niitä oikeissa paikoissa ja asiaankuuluvalla tunnesävyllä käyttää.

    ReplyDelete
  2. Tutkimukset sanovat, että kirosanojen käyttö ei ole kiinni sukupuolesta, iästä eikä koulutuksesta. Itse en viitsi enää kiroilla.

    Mikael Niemen Popular Music from Vittula ei käännetty suomeksi,
    en muista sitä nimeä...

    ReplyDelete
  3. Onpa hyvä kirjoitus! Olen itsekin miettinyt kiroilua viime aikoina. Oikeastaan sitä alkoi miettiä, kun Big Brother -ohjelmaa seuratessa veet ja peet lentelivät joka välissä. Pahimmat kiroilivat tosin on jo ulkona talosta.

    Minusta tuntuu, että kiroilu kuuluu oleellisesti ainakin teini-ikään. Se yhdistää porukkaa tietyllä tavalla, kun moni tietää ettei se esim. koulussa ole hyväksyttävää.

    Itse olin kova kiroilemaan teininä, mutta se tapa jäi onneksi sinne. Meillä ei kotona saanut kiroilla - siitä huomautettiin (sitten vanhemmat kuitenkin kännipäissään sadattelivat, huusivat ja kiroilivat). Todella ristiriitaista siis niin kuin tuossa sinun esimerkissäkin.

    Nykyään kiroilen lähinnä kirjallisesti, kun haluan tehostaa jotakin tunnetta (etenkin avautumiskirjoituksissa käytän kirosanoja, mutta se on tietoinen valinta: ne eivät siis ole lipsahduksia).

    ReplyDelete
  4. KARI: Nimenomaan "oikeissa paikoissa ja asiaankuuluvalla tunnesävyllä" - 'rrkeleen hyvin sanottu!

    HANNELE: Kiinnostavaa. Tutkimus ei yllätä. Hiukan sama huumeitten käytön tai terrorismin tai väkivallan kanssa. Ei sidoksissa tiettyihin jakaumiin.

    Kiroilussa voi sillä tavalla syntyä ryhmittymiä että kaveriporukassa se kuuluu asiaan. Yhteinen "tyyli".

    Sitäpaitsi olen joskus huomannut että kiroilu
    tarttuu kun vähän aikaa kuuntelee.

    ELEGIA: Kiitti h-tisti kehumisesta :D

    "Veet ja peet lentelivät" - Hah hah :D

    Enpä sitten taida vaivautua katsomaan BB:tä, jos vaikka kiroilu tarttuu.

    Muistelisin että kiroilin teini-iässä mutta varmaa muistikuvaa ei ole. Bussissa ja kaupoissa tekee vähän heikkoa kun ne söötit nuoret tytöt ja pojat käyttelevät v-sanaa ihan kuin se olisi neutraali ilmaus.

    Juu, tuo on ärsyttävä kasvatusmenetelmä tuo "Älä tee niinkuin me teemme vaan niinkuin me sanomme, täällä ei kakarat kiroile, -ttu, -tana!"

    _________________________________________________

    Ups, nyt pitää mennä pesemään suu Omolla, mäntysuovalla ja karhunkielellä. Tulipas kiroiltua, huh huh. Mutta tämä oli nyt tarpeen sanelemaa :)

    ReplyDelete
  5. Joo. Pópulaarimusiikkia Vittulanjänkältä on ollut koulujen äidinkielen opetuksen ohjelmassa kauan. Kiroilu on ajaton kielenkäytön osa-alue, jota käsitellään eri tavoin.

    Muistan lukeneeni joskus jonkin tutkimuksen, jonka mukaan kiroilu yleensä jä pois puheesta kolmenkympin tienoilla. En tiedä mitä uskoa nyt, kun luen esimerkiksi silloin tällöin noin kolmikymppisten naisetn blogeja, joissa kiroilu näyttää olevan miltei pääasia, siis se väline, jolla pyhä oikeassaolemisen asenne, voima ja vahvuus osoitetaan. ;-)

    Oma vattuiluni taitaa kulminoitua juuri tuohon ;-) - merkkiin. En ole kuitenkaan ilkeä, siitä olen saanut palautetta riittävästi. (Voin vallan hyvin "haukkua" jotakin vaikka ryssäksi, mutta silti ei pidetä kuulemma rasistina. :))

    Sävyillä saa ilmaistua paljon asioita, jotka eivät käänny suoraksi suomeksi ilman tarpeetonta sapelien kalistelua. Yleensä sadattelen sanoin "Jeesuksen kana"!, jonka alkuperää en osaa selittää. Minusta se vain on paras ilmaisu kiroilua vaativalle tunteelle.

    ReplyDelete
  6. Karmeata kuunneltavaa on kiroilu nuorten suusta, mutta mistäpä ne olisivat sen muuten oppineet kuin vanhempien ihmisten puheesta. Maailma olisikin hyvä paikka, jos kaikki tahot kasvattaisivat nuoria vain hyvään suuntaan, joka asiassa.

    Kaameaa on kuunnella kiroilua myös julkisuuden henkilöiden suusta, henkilön arvostus laskee heti yhdenkin kirosanan päästessä suusta julkisesti.

    Mutta vaikka suomalaiset kiroilevat, kuulostaa suomeksi kiroilu ulkomaalaisen suusta silti omistuiselta. Jopa niinkin arvostettu herra kuin Roman Schatz piti kerran jotain luentoa opettajille ja kosiskeli yleisöä päästämällä jonkin kirosanan. Kuulosti erittäin väärältä ja väärässä paikassa sanottuna. Ulkomaalainen ei ehkä sittenkään tunne kaikkia kielen nyanseja eikä osaa arvioida, milloin kirosana ehkä on paikallaan. - Jos yleensä on paikallaan.

    ReplyDelete
  7. Onkos nyt niin että kirosanat on jotenkin erilaisia kuin muut sanat? Peikko luule että kiroaminen on sitä miten sanoja käytetään. Ja silloin mikä tahansa sana kelpaa kirosanaksi. Tätä taisitkin jo otsikossasi testata :)

    ReplyDelete
  8. KIVI: Oivallista pohdintaa taas kerran, kiitos.

    "Ryssät, hurrit jne". En käytä... Taidanpa tehdä periaatepäätöksen että en käytä, edes vitsinä. Sanotaan vaikka että ammatin puolesta :) Kielten opettaminen ja toimintani maahanmuuttajien ja muiden ukomaalaisten parissa.

    Kiroiluko jää yleensä pois 30 tienoilla? Kuulostaa todenperäiseltä tilastolliselta faktalta, eli siis sellaiselta että noin tapahtuu usein.

    Mitä tulee blogien kielenkäyttöön, arvelen että nimimerkillä kirjoittavat eivät välttämättä IRL kiroile lainkaan, ovat vaan menneet mukaan yleiseen "mua pännii nyt ne ja ne asiat ja tuuletan perusteellisesti" tyyliin.

    Tarkoittanetko "sävyilä" kirjoitusta vai puhetta? Molemmat ovat merkityksekkäitä. Molemmista voisi kirjoittaa kirjasarjan. Ja on varmaan kirjoitettukin :)

    ReplyDelete
  9. KIRLAH: Noista minäkin kannan huolta: Nuorten kielenkäyttö ja vääränlainen tai vajavainen kasvatus.

    Syntyperäisten kiroilu ja ei äidinkieltä puhuvien yritykset kiroilla... Jäkimmäisestä minulla on sekä huvittavia että ikäviä kokemuksia. Ryhdyin kerran baarissa juttusille siistin näköisen britin kanssa, joka hetken puhuttuamme heitti v-sanan ilmoille. Kohteliaasti selitin hänelle miten ruma sana se on, olettaen että hän ei tiennyt. Kakaramaisesti mies toisti sanan. Sen jälkeen otin lasini ja poistuin takavasemmalle. James oli hänen nimensä, en tavannut häntä sen koommin.

    Roman Schatz: Että siis yleisön edessä otti riskin kiroilla suomeksi; öh, rohkea vai tyhmä, voitaisiin kysyä.

    ISOPEIKKO: Mikä tahansa sanako kelpaa kirjosanaksi? Ei kai sntään?

    Vai haluaisitko antaa demonstraation?

    Vatuttaa, potuttaa, ketuttaa... Noissa jäljet johtavat sylttytehtaalle. Ei vatutuksen sijaan voi ottaa mansikkatusta, eikä ketutuksen tilalle pistää susitusta tai karhutusta... karhuamista?

    ReplyDelete
  10. hmm, taas tuli mietittävää :) irl en kiroile juurikaan suomeksi, vain satunnaisesti ja sellaisessa seurassa jossa se on ok. ainakaan en vanhempien kuullen. saksaksi kylläkin enkä siinä katso missä seurassa olen, se vaan kuuluu sanavarastooni luontevasti. enpä olekaan ennen miettinyt asiaa.. O_o blogeissa ja kirjotuksissa käytän kirosanoja vapaasti millä kielellä hyvänsä. en ole siinäkään koskaan miettinyt että jollekin se ei ehkä olisi ok tai että se saattaisi häiritä jotakuta. iän karttuessa olen itseasiassa alkanut kiroilla enemmän. ehkä se on jotenkin alitajuisesti aikuisuuden vapautta tjtn.

    eniveis sai tästä taas ajateltavaa.. :)

    ReplyDelete
  11. Rita: Tarkennan vähän tuota "ryssä"-seikkaa. Olen itsekin mamu-ihmisiä ammatikseni, eikä tule miellenikään ryssitellä, hurritella tai suomalaistella ketään. Sattui vaan yhtenä päivänä sellainen juttu, että ruotsin ja venäjän opettajamme (yksi ja sama ihminen) totesi taukohuoneessa ykskantaan, että vaikka sanoisit sanan "ryssä", en silti pitäisi sinua rasistina, kun sinusta ei sitä saa vaikka mitä sanoisit. Ilahduin siitä niin, että ajattelin kertoa tuon anekdootin täälläkin. :) Eri kansallisuuksilla on kieltämättä erilaiset temperamentit ja meikäläiseen törmättyään esim. slaavilainen temperamentti on joskus liian myrskyistä, joten en ihmettele, jos finskit joskus kuittailevat sitä puolta sanalla "ryssä". Olen kotoisin Venäjän rajalta, 100 metrin päästä ja sana "ryssä" on hyvin tuttu jo "äidinmaidosta", asuttiinhan entisellä sota-alueella ja venäläisiä näki päivittäin rajan takaa järvellä omasta ikkunasta.

    Ihmiset ovat minulle ihmisiä, eivät ryssiä, hurreja tai marokkolaisia jne.:)

    Tuo viittaukseni nykyisten kolmikymppisten blogeihin ei koskenut anonyymien kommentteja vaan ihka oikeita omalla nimellään kirjoittavia. Milla Palonimen Kiroileva siili on eri asia, sehän on taidetta ja sijoittuu mielessä omaan paikkaansa, mutta sitten on sellaisia blogeja, joista tulee ensisijaisesti vain ihan hirveän paha olo 'hemmetillisen' kiroilun vuoksi. Niissä on ihan hyvää asiaakin, mutta kiroilu toimii, ainakin minusta, enimmäkseen vain omaan nilkkaan ampumisena. Tulee jotenkin tyhjä ja säälittävä olo....

    No, sävyillä tarkoitin varmaankin sekä kirjoitusta että puhetta. Niillähän saa esiin todelliset tunteet ilman, että tarvitsee käyttää erikseen rumia sanoja, jotka usein vain töräyttävät itse asian karille. Tarkoitan siis, että kirosanoilla taidetaan harvemmin saada aikaan rakentavaa ratkaisua kyseessäolevaan pulmaan. Sen sijaan väitän, että tietty sävy kertoo joskus enemmän kuin tuhat (kiro)sanaa ja ihmiset oivaltavat, mikä on ongelman ydin. Siitä voi sitten olla hyvä lähteä parempaan suuntaan.

    Enkä tarkoita vattuilua, vaan sanatoman viestinnän oivaltamista (sävyt kuuluvat siihen).

    ReplyDelete
  12. Outs, onpa tavattomasti kirjoitusvirheitä kommenteissani. Olen siis väsynyt.

    Täytynee pidättäytyä sanatyöläisyydestä vielä tämä(kin) sunnuntaki, vaikka kirjoituttaisikin kovasti.:)

    ReplyDelete
  13. No voi mansikootten tähären, että pitää viälä ruveta mansikoimaan mukulooren kuullen. On se niin mansikkaasta kun sille päälle sattuu notta. Toisen kerran se puhuu miälin kiälin ja sanoo asijat iliman mansikkoota, mut ottaa se silloonki mustikkaaset käyttöhö. Sen verta viksu se on nottei se koskaa paa paljo sananpainoo niiren mansikootten pääles.

    ReplyDelete
  14. ILL: Nyt kun mainitset niin huomaan olevani erityisen mieltynyt saksankieliseen sadatteluun, Donnerwetter! Aber ainoastaan kilteillä sanoilla, ei mitään Das ist mir Sch**ss egal - rumuuksia.

    Ihan huomaamattani käytin sanaa hitto lapsikaverin seurassa vuosia sitten kunnes hän huomautti että "sanoit tuon sanan jo kolme kertaa". Olisi pitänyt sanoa "hillo teenviivoilla" :D No, sen jälkeen aloin kiinnittää huomiota kielenkäyttöön lasten seurassa, ja muutenkin ajatella sitä että joka puolella on korvia. Millaisen kuvan haluan itsestäni antaa, oppiiko joku lapsi minulta ei-toivottuja asioita jne? Ei mitenkään yhdentekevää koska olen opettaja.

    Kiva kuulla että sait ajattelemista. Danke schön. Kaunis kiitos :) Minulle tuli sinun kommentistasi ajateltavaa, saksan kirosanojen suhteen.

    ReplyDelete
  15. KIVI: Hassua että minullakin on tuontapainen kuva sinustaa kuin kollegallasi, vaikka tunnen sinut vain blogeista :)

    Huomaan että en tahdo käyttää edes mamu-ilmausta, vaikka se on kätevä ja alkujaan sympaattinen. Moku-vastustajien blogeissa se halveerattiin. Jäi huono fiilis. Ehkä olen turhan tiukka mutta en toistaiseksi halua itse käyttää sitä. Siksi kirjoitan koko pitkän maahanmuuttajan.

    Kiroileva siili on jees :) Olen jättänyt monta monituista blogia parin ekan rivin lukemisen jälkeen jos on v-sana singahtanut silmille. Hyviäkin blogeja on joihin en halua mennä koska kirjoittajaa kiinnostavat raadollisen elämän rumuudet ja ilman saastuttaminen, jopa ihan "luonnollisena" jutteluna. E minä halua kokopäiväisesti ajatella ruumiineritteitä ja elimiä :D

    Sävyt ovat monisävyinen maailmansa. Harva niistä osaa edes puhua.

    En minä mitään vihreitäsi huomannut. Siis kirjoitus-vihreitä :)

    ReplyDelete
  16. ISOPEIKKO: Mansikat voi mainita ilman että joutuu punastumaan. Mutta onko niistä sitten kiroilemiseen?

    Onnistuiskohan mustikka paremmin? Voi sun vietävän mustikat ja sen seitsemät mustikat! Voi vattu mustikka että mansikat kaatu pitkin permantoo!!! Kohta mää sulle mustikat näytän.

    ReplyDelete
  17. Joo. Minäkään en käytä mamu-sanaa kuin valikoidussa seurassa, siis sellaisessa, joka ei mädätä sanoja asenteellisesti vääristyneillä mielikuvilla.

    Maahanmuuttaja taitaa löytyä sanakirjasta ja silloin sillä pitäisi olla neutraali yksi-yhteen merkitys. Turvallinen valinta siis.
    Tosin äärilaidoilla jo tuokin sana sinällään voitaneen kokea "kirosanaksi".

    ReplyDelete
  18. KIVI: Tuo lisäyksesi viimeisessä virkkeessä kätkee ison totuuden: niin neutraaleja sanoja ei ole että joku ei vauhkoontuisi eikä niin yksiselitteisiä että kaikilla olisi niille sama merkitys ja tunnearvo.

    Olen törmännyt ihmiseen jolle "opettaja" ja "psykologi" ovat kirosanoja. Tyyppi räjähti silmille: (Huh)

    Jos menee joihinkin blogeihin puhumaan hyvää monikulttuurisuudesta niin saa nahkansa täyteen virtuaalihauleja :D

    ReplyDelete
  19. Kaverit ovat minulle suamalaisii, ruattalaisii, puolalaisii, ryssiä, jne :)

    ReplyDelete
  20. HANNELE: Ryssiä, mutta ei siis kuitenkaan finnejä, hurreja ja polskeja nuo muut? :)

    ReplyDelete
  21. HANNELE: Sinun omaan kommenttiisi viitaten kysyin että käytätkä ystävistäsi ainoastaan venäläisistä ryssä-sanaa, mutta muista neutraalimpaa nimitystä?

    Minä en nimittäisi sinua sen paremmin hurriksi kuin finniksikään. En käytä tuontapaisia sanoja kuten ylemmistä kirjoitteluistani käy ilmi.

    ReplyDelete
  22. Hannele9:26 pm

    Kutsun ystäviäni venäjäläisiksi.

    Isäni sotapakolainen siltä puolelelta, ryssä on ruma sana.

    ReplyDelete
  23. Voi kuinka iloitsenkaan kaltaisistasi avarakatseisista ihmisistä, Rita! Minäkin olen niitä "liian innokkaita" monikulttuurisuuden puolustajia.

    Kirjoittajana koen kirosanat kielen rikkautena. Kirosanat voivat olla terapeuttisen rumia kuten: "Voi vit... kevät ja kyrpi... takatalvi!" mutta myös kauniita kuten: Voi vattujen vattu!

    Joillekin ne tavallisimmat kirosanat ovat niin suuri kauhistus, että he eivät näe kiroilevan ihmisen mielenkiintoista persoonaa kirosanojen takaa.

    Tietysti jos kirosanoja tai mitä tahansa sanoja toistelee liikaa, puhetta ei kestä pitkään kuunnella.

    ReplyDelete