Minun mielestäni minkäänlainen väkivalta ei ole yksityisasia, eikä sitä pitäisi sellaisksi lakien ja tapojen avulla suojata. Nykyisin vaan pelottavan usein asioihin puuttuva on vailla hyväksyttyjä keinoja ja lain suojaa...(nimimerkki: kokemusta on). Viranomaisille ilmoittaminen voi joskus olla liian myöhäistä, eikä edes johda konkreettisiin toimenpiteisiin.
Ei ole minustakaan yksityisasia. Varon puuttumasta kovin helposti, mutta olen saanut kuulla, että 'mitä tää sua liikuttaa'. Ja toiselta osapuolelta' sä et ymmärrä'. En ymmärräkään.
Periaatteellisella tasolla perheväkivalta ei ole yksityisasia, mutta joskus vääränlainen tai väärässä hetkessä asiaan sekaantuminen voi saada aikaan ruumiita.
Kuvaamasi kaltaiseen yksityisasiaan on voitava puuttua, mutta vaatii taitoa ja joskus sen lisäksi onneakin tehdä se oikealla tavalla.
Sanoisin, että kyllä ja ei. Väkivallan ja väkivaltaan alistumisen syyt ovat hyvin moninaiset. Tokihan aikuiselle ihmiselle voi sanoa, että miksi ihmeessä otat turpiisi, kun on muitakin mahdollisuuksia. Mutta jos tämä sanoo, että kyse on yksityisasiasta, niin minkäs teet?
Aikanaan itselleni väkivallan hyväksyminen osaksi suhdetta oli VALINTA (isot kirjaimet siksi, että tosissani mietin asiaa, ennen kuin sen hyväksyin). Ihmettelen sitä, miten siihen olisi kukaan voinut puuttua. Pariin otteeseen poliisit veivät miehen putkaan, mutta kun kyse oli "vain" lievästä pahoinpitelystä, joka on asianomistajarikos, enkä syytettä nostanut, niin asia jäi siihen. Tokihan ystäväni, (siis ne harvat, jotka olivat hommasta edes hajulla) yrittivät puhua minulle järkeä, mutta ei siitä hyötyä ollut.
Puhua voi ja tarjota tukeaan suhteesta irtautumiseen, mutta siinäpä se ainoa mahdollisuus oikeastaan onkin. Parasta mitä läheiset voivat tehdä on olla käytettävissä sitten, kun järki palaa taas kuvioihin.
Lapsiin kohdistuva perheväkivalta taas ei missään tapauksessa ole yksityisasia.
Minun mielestäni minkäänlainen väkivalta ei ole yksityisasia, eikä sitä pitäisi sellaisksi lakien ja tapojen avulla suojata. Nykyisin vaan pelottavan usein asioihin puuttuva on vailla hyväksyttyjä keinoja ja lain suojaa...(nimimerkki: kokemusta on). Viranomaisille ilmoittaminen voi joskus olla liian myöhäistä, eikä edes johda konkreettisiin toimenpiteisiin.
ReplyDeleteEi ole minustakaan yksityisasia. Varon puuttumasta kovin helposti, mutta olen saanut kuulla, että 'mitä tää sua liikuttaa'. Ja toiselta osapuolelta' sä et ymmärrä'. En ymmärräkään.
ReplyDeletePeriaatteellisella tasolla perheväkivalta ei ole yksityisasia, mutta joskus vääränlainen tai väärässä hetkessä asiaan sekaantuminen voi saada aikaan ruumiita.
ReplyDeleteKuvaamasi kaltaiseen yksityisasiaan on voitava puuttua, mutta vaatii taitoa ja joskus sen lisäksi onneakin tehdä se oikealla tavalla.
Sanoisin, että kyllä ja ei. Väkivallan ja väkivaltaan alistumisen syyt ovat hyvin moninaiset. Tokihan aikuiselle ihmiselle voi sanoa, että miksi ihmeessä otat turpiisi, kun on muitakin mahdollisuuksia. Mutta jos tämä sanoo, että kyse on yksityisasiasta, niin minkäs teet?
ReplyDeleteAikanaan itselleni väkivallan hyväksyminen osaksi suhdetta oli VALINTA (isot kirjaimet siksi, että tosissani mietin asiaa, ennen kuin sen hyväksyin). Ihmettelen sitä, miten siihen olisi kukaan voinut puuttua. Pariin otteeseen poliisit veivät miehen putkaan, mutta kun kyse oli "vain" lievästä pahoinpitelystä, joka on asianomistajarikos, enkä syytettä nostanut, niin asia jäi siihen. Tokihan ystäväni, (siis ne harvat, jotka olivat hommasta edes hajulla) yrittivät puhua minulle järkeä, mutta ei siitä hyötyä ollut.
Puhua voi ja tarjota tukeaan suhteesta irtautumiseen, mutta siinäpä se ainoa mahdollisuus oikeastaan onkin. Parasta mitä läheiset voivat tehdä on olla käytettävissä sitten, kun järki palaa taas kuvioihin.
Lapsiin kohdistuva perheväkivalta taas ei missään tapauksessa ole yksityisasia.