Friday, May 25, 2007

ITSETUNTO

.

Tuossa edellä oleville kiusaamis- ja kivittämiskeskusteluilleni tueksi muutama sana itsetunnosta.

Asiantuntija LIISA KELTIKANGAS-JÄRVINEN kirjoittelee teoksessaan HYVÄ ITSETUNTO (1994) tähän tapaan:

Itsetunto on tunnetta että olen hyvä, mutta minäkuva on "totuudenmukainen", toisin sanoen hyvien ominaisuuksiensa lisäksi ihminen havaitsee myös omat puutteensa ja heikkoutensa. Kuvatessaan itseään hän korostaa hyviä ominaisuuksiaan ja näkee ne huonoja tärkeämmiksi. Itsetunto on itseluottamusta ja itsearvostusta, oman elämän näkemistä ainutkertaisena ja arvokkaana. Ja HUOM! Itsetunto on kykyä samalla arvostaa muita ihmisiä.

Siinä muutamia terveen itsetunnon puolia. Tuo viimeinen on valaiseva. Huonon itsetunnon voi tunnistaa muun muassa siitä että ihminen mitätöi tai vähättelee toista ihmistä. Yksinkertaistettuna voitaisiin suoralta kädeltä väittää että kiusaajilla ei ole tervettä itsetuntoa.

Pieni pätkä itsetuntokirjoittelua vanhemmasta

KOPS-BLOGISTANI
.

11 comments:

  1. Tervehdys!
    Tuosta kiusaamisesta tuli mieleeni ne monet, monet kerrat nuorempana, kun saattoi saada osakseen yhtäkkistä, käsittämätöntä mitätöimistä ja jopa halveksuntaa...vanha sananlasku sanoo, että "mitä avoimesti halveksimme, sitä tiedostamattamme kadehdimme".

    No, tämäkö se sitten on se, mistä kenkä ns. puristaa?

    ReplyDelete
  2. Se on hyvin todennäköistä. Toinen mieleeni tuleva selitys on eräänlainen opittu tapa, omilta vanhemmilta omaksuttu.

    Voisi selitellä näin: Monet ihmiset ovat (huomaamattaan) ottaneet tavakseen reagoida asioihin halveksunnalla, kunnes se on automaattista, jopa ehdollinen refleksi(?)

    Se joka saa tuon kohtelun osakseen, ei varmaan ole siihen pienimmässkään määrin syyllinen.

    Blogistanissakin tuohon voi törmätä.

    ReplyDelete
  3. Anonymous11:44 pm

    Onhan nuo voikukkia. Minulla on ollut kilpikonna, jonka herkkua olivat voikukat. Muistan aina Leonardon kun kevät tulee.

    Kerran olin paikalla kun onnittelupuheessa syntymäpäiväsankaria verrattiin voikukkaan. Voikukka kaunistaa tienvarsia ja ojanpenkereitä. Ja vaikka kuinka sen talloo jalkoihinsa ja puheillaan halventaa niin aina se nousee uudelleen. Se on merkkinä toivosta ja tulevaisuudesta. Ihana kesä on jälleen alkamassa.
    Tv. Pikkuliina

    ReplyDelete
  4. Hei Pikuliina

    On ne voikukkia. Minulla ja siskollani oli kummallakin lapsina kilpikonna. Ne pitivät erityisesti voikukan nupuista :)

    Ei hassummin keksitty juhlapuhe voikukasta ja ihmisestä.

    ReplyDelete
  5. Anonymous12:33 pm

    Sitä tuossa ajattelin, että vaatii vahvaa itsetuntoa olla tyytyväinen voikukka.
    Näyttävät, hyvältä tuoksuvat ja hyvin hoidetut ruusut ovat enemmän suosiossa ja ne sitten piikittelevät ja jättävät varjoonsa muut.
    T: Pikkuliina

    ReplyDelete
  6. Voikukkafilosofia jatkuu :D

    Kävin äsken kävelyllä ja pysähdyin ihailemaan yhtä kohtaa maisemassa missä oli kokonainen laaja nurmikko täynnä voikukkaa. Kävelin eteenpäin ja huomasin olevani kuin lumisateessa, voikukan höytyvää ilmassa ja tiensivussa. Melkein jo imaisin sisäänhengityksessä muutaman höpsyn. Kotia lähestyessä toivoin että eivät seuraisi minua meidän nurtsille asti. Kitkeminen on kovaa puuhaa - puuh!

    ReplyDelete
  7. Luin viimeisiä kirjoituksiasi. Hyvää asiaa. Itselläni on se ikuisuusprojekti, gradu työpaikkakiusaamisesta kesken. Kiusaamiseen on hyvin vaikea puuttu siinä vaiheessa, kun se on päässyt kovin pitkälle. Oikea tapa on että orgainsaatio on kunnossa ja työpaikan rakenteet sellaiset, että kiusaamista ei pääse syntymään tai se loppuu heti alkuunsa. Pitkälle mennyt kiusaaminen johta useimmiten siihen että on pakko vaihtaa työpaikkaa / osastoa / jäädä sairtaslomalla / eläkkeelle jne.
    Jos on myötäelämisen kykyä, ei tietenkään syyllisty henkiseen väkivaltaan, mutta jos se puuttuu, niin tarvitaan ulkopuolinen ohjaamaan tällaisen henkilön vuorovaikutusta. Lapsena pitäisi opppia, mutta jos on jäänyt väliin. Monissa perheissä lasten kuullen mitätöidään ja moititaan muita aikuisia, oppii pienetkin sen.
    Hienoa kun pidät tärkeitä aiheita esillä.

    ReplyDelete
  8. Genoveeva

    Senpä gradun haluaisin lukea! Mikä on pääaineesi? Psykologia?

    Olen täysin samaa mieltä siitä että ongelma on sitä vaikeampi ratkaista mitä pidemmälle se on päässyt.

    Kiitos kannustuksesta. Tokihan pidän näitä aiheita esillä. Ne ovat tärkeitä ja aina ajankohtaisia. Monen kiusaamistapauksen näkijäksi ja kuulijaksi olen joutunut, kohteeksikin, usein auttajaksi, neuvojaksi tai vain kuuntelemaan kun joku keventää mieltään.

    ReplyDelete
  9. Heikot polkevat muita maahan jotta tuntisivat itsensa suuremmiksi.

    ReplyDelete
  10. HPY

    Tosi on. Toinen tapa on vetää muita alas omalle tasolleen. Ikivanhaa ihmisen käyttäytymistä jonka kuvaus löytynee monistakin psykan kirjoista.

    ReplyDelete
  11. Pääainen aiuiskasvatus, sivuaineet sospsyka ja kognitiotiede (alla psykan abbro josta siirryin kognitietieteeseen). Kesken lilluu, opettajan pedagogiset erikseen, ja haaveena saada kandin paprut ulos kjun ei gradusta oo vielä loppua näkyvissä.

    ReplyDelete