.
Selailin yhtä johtamistaidon opustani. Siinä sanotaan että JOHTAJAN TÄRKEIN TYÖKALU OVAT HÄNEN KORVANSA.
Ajatellessani niitä lukuisia johtajia ja rehtoreita joiden kanssa olen ollut tekemisissä työurallani, ei ihan äkkiä muistu mieleen montakaan "olen pelkkänä korvana"-yksilöä. Enemmälti puhumiseen suuntautuneita miehiä ja naisia.
Sen sijaan yksi yhdyshenkilöni, koulutussihteeri ekassa firmassa johon menin aikuiskouluttamaan, hyödynsi korviaan minun kanssani. Hänellä oli tapana kirjoittaa ideani suoraan suustani korviensa kautta lehtiöön ja siitä sitten lähteä toteuttamaan toiveitani. Alun yhdestä kemian alan englanninkurssista tuli seuraavalla kaudella kaksi ja niin lähti sen työpaikan kielikoulutus etenemään.
Jaa mutta parasta että en ole itse äänessä tämän enempää yhdellä kerralla :)
.
Eikös korvat liity jotenkin kuulemiseen ja se taas sanoihin ja sanat puhumiseen. Eikös sitä sanota kommunikaatioksi ja keskustelemiseksi ja juoruamiseksi ja vaikka miksi.
ReplyDeleteMiten korvat riittävät jos ääneen sanotaan vaim pieni murto-osa viesteistä ja toiset osat pitäisi ymmärtää lukea pälyilystä tai tuijotuksesta tai vaikka mielenliikahduksista. Miten sanojaan ja sanomisiaan voi tehostaa omilla mielenliikahduksillaan, hallita sanatonta sanomista.
Sanomattomasti olisi sanomista jos olisi sanojalla sanoja.
(Tekstistä jää aina mieleen viimeinen lause, olettekos huomanneet?)
Hei Isopeikko
ReplyDeleteTäällä BLOGIMAAILMASSA näyttää todellakin tapahtuvan juuri noin kuin sanot, eli tekstin viimeinen lause jää usein mieleen.
Sen sijaan esimerkiksi MUISTITESTEISSÄ sanalistoista alku, ja jossain määrin loppu muistetaan, mutta ei keskiosaa niinkään.
MEILEISSÄ on tutkittu että viimeinen lause ei rekisteröidy.
Itse olen havainnut että saatuni meilin en lue sen PUHUTTELURIVIÄ ekalla kerralla mahdollisesti lainkaan, siis esimerkiksi "Iltapäivää Rita", jonka näen vasta toisella kerralla.
Ja opiskelijani ovat jo vuosikaudet jättäneet HARJOITUSTEHTÄVÄN OTSIKON JA OHJEET huomaamatta. ellen minä sano asiasta erikseen.
Niin vaikka korvistahan tässä piti olla puhe; Hups!
En taaskaan kuunnellut itseäni :D
Mutta kuten huomasit, reagoin kommenttisi VIIMEISEEN LAUSEESEEN.
Osaispa kuulla oikeasti mitä toinen viestii. On ihan totta mitä joku jossain sanoi, että keskustelun aikana sitä bongailee sopivia välejä päästä esittämään oman asiansa ja toisen puheenvuorosta napsii kohtia joita voi taas lähestyä oman navan kautta... Ja mikskäs johtaja olis poikkeus, etenkään mies, joka tutkitusti muutenkin ohjaa miesten ja naisten välisessä keskustelussa teemoja, puheenvuoronvaihtoa, aiheenvaihtoja... tai naisjohtaja, joka on oppinut tappelemaan tiensä miesten ohjauksen läpi. Katse syvälle sisään: joo, on skarppaamisen varaa!
ReplyDeleteHuomenta Alia!
ReplyDeleteEsität mielenkiintoisia näkökohtia. Se joka on tietoinen kaikista noista, on ehkä parempi skarppaamaan, sekä kuunnellessaan muita että itse yrittäessään saada muita kuuntelemaan. Heitän tähän tämä vanhan sanonnan:
Viestintä on taitolaji.
Tuo tutkimus johon viittaat, ja se että naisjohtaja pyrkii keskustelussa miesten ohjauksen alta,,, Se saattaa oikeastaan olla sama asia. Kumpikin yrittää tuoda oman asiansa esiin, eikä halua kuunnella toisen käsittämättömiä juttuja ja itselleen vierasta asioiden käsittelytyyliä.
Esimerkiksi nainen haluaa katsoa asiaa muistakin kulmista kuin yhdestä. Mies hermostuu koska pitäisi päästä äkkiä suoraan asiaan, ja keskeyttää naisen yritykset.