Tanssilattialla on tullut vietettyä erinäisiä tunteja erinäisinä kertoina ja ihmisiä on siinä samalla tullut havainnoitua. Ihmisten käyttäytyminen ja puheet ovat loputon ihmettelyn aihe.
Helsingin Vanhassa Maestrossa minua haki kerran tanssin pyörteisiin joku vanhempi herra. Hän oli ehkä noin 60 - 70 -vuotias, minä 30 ja jotain. Orkesteri soitti jotain ja me tanssimme. Ensimmäinen kappale loppui ja me pysähdyimme. Siinä vaiheessa yleensä viimeistään on tapana sanoa jotain, ja aina silloin tällöin tulee tunne että olen jo kuullut kaikki tavanomaiset "Noo, mikäs sinut on saanut tänään liikkeelle?" vakiofraasit ja latteudet.
Ei tällä kertaa. Tanssipartnerini lateli yläilmoista setämäisellä äänellä: "Tämän kappaleen nimi oli Everything is beautiful ja se merkitsee kaikki on kaunista". Hänen kasvoiltaan olin lukevinani jotain "don't-you-worry-your-pretty-little head-about-anything" asennetta.
En osannut typerryksissäni muuta kuin hymyillä typerän näköisenä kunnes seuraava kappale alkoi soida. Tietenkään minusta ei näy päällepäin että olen englannin opettaja. Tietenkään kenestäkään ei näy päällepäin että he osaavat jotain kieltä. Mutta näkyykö se että EI osaa? Tietenkään ei.
Koetteko koskaan ihmisten seurassa "kumpi meistä on hullu"-hetkiä?
.