Luin jostain läpyskästä että helsinkiläisen koulun ysiluokkalaisille oli kutsuttu puhumaan tunnekonsultti, psykologi Mikael Saarinen. Hurraa! Tätä olen yrittänyt selittää jo vuosikausia. Itsetarkkailun taitoja, tavallisen arkielämän ihmistuntemusta, ihmissuhtetaitoja, kaikenlaista arkipsykologiaa, kannattaisi opettaa jo kouluissa.
Epäilemättä kouluissa oppii monenlaista hyödyllistä ja arvokasta, mutta ajatelkaa miten valtava mahti on tuntea omaa itseään ja kanssaihmisiään ja kommunikaation saloja, sekä saada työkaluja ongelmanratkaisuun.
Aikuinen oppii tuntemaan lapsen ajatusmaailmaa, mies naisen sielunelämää, nainen miehen aivoituksia, ja toimimaan siltä pohjalta. Lastenkasvatus, parisuhde, työneuvottelut, johtajuus ja alaisuus... Kaikki valottuu. Kaikkeen tulee uusia kuvakulmia kun saa oppia ihmismielestä, ihmisen käyttäytymisestä, siitä mikä meitä motivoi.
Mainittu Saarinen oli kertonut koululaisille TUNTEISTA. Hän antaa tietoa siitä että omia tunteita voi säädellä. "Tunteita voi purkaa ilman että päätyy uutisotsikoksi." Hyviä tapoja ovat musiikki ja liikunta, purkaminen ja purnaaminen muille.
Hyvää sanomaa on sekin että ihminen voi valita mitä tunnetta käyttää. Tunteet ovat omia. Niille voi itse tehdä jotakin, kunhan on tietoinen tunteistaan. Noita asioita voi oppia.
Ajatelkaa miten paljon helpompaa ja tuottoisampaa elämä ja työnteko ovat jos omaa ihmistuntemusta ja elämäntaitoja.
.
Totta puhut. Olisipa tuommoisia kouluja enemmän missä kerrottaisi tunteista.
ReplyDeleteVoisi tunnejuttuja olla työpaikoillakin - ei se ole myöhäistä sielläkään. Yksi konsultti entisessä insinöörivaltaisessa työpaikassani kysyi kurssin alussa, kuinka moni arvelee olevansa tunneihminen. Pari kättä parista kymmenestä nousi. Konsultti huokasi että on meillä tässä työtä, kaikkia muita ne tunteet näet ohjaavat piilosta ilman että asianomaiset tajuavat motivaatioitaan ja päämäärävalintojensa syitä. Ja tämmöisten pikkupomojenkin päämäärävalinnat vaikuttavat mahdollisesti satojen ihmisten elämään.
Hyvä Alia! Kiitos kommentista. Huomasin kommenttisi lukiessani unohtaneeni lisätä tekstiini että nuo tiedot ovat itse asiassa kaikkien ulottuvilla koska helppolukuista kirjallisuutta on saatavilla mielin määrin! Olin pistänyt kirjapinon kuvan postauksen yhteyteen sillä ajatuksella että annan myös tuon näkökohdan. No tulkoon nyt jälkiajatuksena:)
ReplyDeleteHyvät kommentaattorit ovat aarre. Kiitti :)
Tuo kirjasarja kummittelee töissä ihan silmien tasalla, joten olen tarttunut tuohon Taiteen välttämättömyydestä-teokseen joutoaikanani pari kertaa. Mielenkiintoinen, mutta pitäisi kyllä hankkia kotiin luettavaksi, ei ihan kevyttä välipalakamaa kuitenkaan...:)
ReplyDelete-minh-
Hei Minh
ReplyDeleteTiedätkö, nyt kun mainitset, tajuan että en ole lukenut sitä. Jossain vaiheessa ostin sen lisäksi tuohon sarjaan josta oli jo lukenut muita :)
Jotkut ovat helppolukuisia, jotkut vaikeita. Tuon Pursiaisen aion lukea uudelleen. Siinä on vaikeita kohtia, mutta hyvää asiaa.
Hienoa. Kaikenlaisia elämässä tarvittavia taitoja voisi ennemmänkin opettaa (mitä nyt opettaa voi...). Ha ihan tavallisia asioita, miten asioin virastoissa, miten tehdään valituksia / anomuksia / aloitteiat / perustetaa yhdistys jne. Ja taitoaineita lisää, teoria-asiat oppii yhdessä hujauksessa vanhempanakin, voisi ihan hyvin karsia pois paljon.
ReplyDeleteHei Genoveeva
ReplyDeleteVirastoissa asioimiseenkin saisi mielellään opettaa psykologisia ihmissuhdetaitoja, varsinkin niille virkailijoille - hah hah!