No niin. Kovasti Kops kehoitteli kavereita käyttäytymään kohteliaasti kännyköiden kanssa, mutta kuinkas kävi kellokaupassa? Menin herra Kopsin kanssa vaihdattamaan rannekellooni pariston ja juuri kun hänen piti maksaa, hän kääntyikin pois ja havaitsin hänen vastaavan kännykkään!
Pyytelin nolona anteeksi hänen puolestaan, kiskoin hihasta hänet kääntymään takaisin ja maksamaan ja sitten nikottelin muutaman sekunnin minkä puhelu kesti. Pyytelin uudelleen anteeksi ja etsiskelin kelloani, jonka olin kaiken järkytyksen keskellä huomaamattani pistänyt taskuuni...
Pientä luentoa pitäen talutin herra Kopsin korvasta käytävälle.
Kategoria: Kops kasvattaa kavereitaan.
Hej, Rita! Luin tässä lomalta palattuani blogiasi enkä malta nyt ola kommentoimatta yhtä vanhempaa kirjoitusta. Silloin kaupan edessä puuskahdin muistaakseni:"Et sinä ole heidän palvelijansa". Ilmaisu oli huono, tarkoitukseni oli ilmaista, ettei ole tarpeen olla "liian kiltti". En totisesti tarkoittanut huomautusta alentuvaksi, olin vain huomaavinani liiallista kiltteyttä. Myöhemmin kerroit, että et halunnut myyjien joutuvan tuskailemaan ja hermoilmaan meidän vuoksemme. Sitä en ollut tullut ajatelleeksi - minun ei ole vaikea jäädä töihin pitempään. Tietysti minullakin on italiantunnit ja joskus sovittuja menoja, mutta yleensä jään mielelläni tekemään jonkun kiireellisen työn valmiiksi. En ole aamuihmisiä. Töihin tuleminen aamulla 10 minuuttia aikaisemmaksi - aijaijai... Luulisin, että myyjien työajoissa on otettu huomioon kaupan sulkemiseen liittyviin toimiin esim. kassan laskemiseen kuluva aika. Kun kokemuksen myötä ne työt sujuvat ripeästi, saattaapa olla, että myyjät pääsevät usein lähtemään jopa ennen varsinaisen työaikansa loppua. Tai sitten ei...Kauppa on kuitenkin auki sulkemisaikaan saakka. "Asenne ratkaisee" sanovat Positiivaritkin. Jos asennoituu niin, että kauppa on tyhjä 10 minuuttia sulkemisajan jälkeen, ei tarvitse hermoilla, usein kokee jopa iloisia yllätyksiä. No, tällä kommentilla voin päästä Aasiakas-blogiin - taas yksi yrittää viisastella... Terveisiä, Charlotta
ReplyDeleteKiitos kommenttikirjoituksesta Charlotta!
ReplyDeleteEnpä muista sinulta tuommoista puuskahdusta kuulleeni että "Et ole heidän palvelijansa", hehe. On tainnut mennä toisesta korvasta ulos kun en tajunnut mitä se tarkoitti. Nyt käsitän kun selität että tulkitsit liialliseksi kiltteydeksi. Semmoinen kannattaakin kaverista kitkeä! Hutki oikein kunnolla jos väärin kiltiksi uhkaan heittäytyä.
Joo, ei ihminen välttämättä osaa toisen osaan eläytyä ennen kuin saa infoa. Aasiakas-blogi on mainio siinä suhteessa että lukijat pääsevät tutustumaan elämään tiskin toisella puolella.
Ei sinulla ollut mitään syytä pyytää anteeksi kenenkään puolestaan, lisäksi, nolona voi olla vain itsestään - ei toisesta aikuisesta :=
ReplyDeleteHeh heh, kyllä voi. Me olemme Kopsin pariskunta, The Kopses. Herra Kops on tavallisesti mitä huomaavaisin olento.
ReplyDeleteNolouteni taisi tosin johtua siitä että olin täällä blogissani esittänyt hyvin käyttäytyvää ja ylpeyteni sai kolauksen. Kopsista vaan! Se on terveellistä, ja kasvattaa luonnetta. Hyvin siinä kävi :D
Sellaistahan elämä toisinaan on, arkihuumoria ja tilannekomiikkaa :) tylsäähän meillä täällä olisi jos kaikki olisimme "täydellisiä" :) mukava blogi sinulla :)
ReplyDelete(Mutta rouva Kops ihan syyttä valittaa ja HÄPEE herra Kopsia.)
ReplyDeleteMan kan skämmas bara för sej själv - inte för någon annan.
Mina barn skäms inte för mej.
Cascas; Näin on. Täydellinen ihminen olisi muille kauhistus.
ReplyDeleteHannele: Luulen että ehkä liioittelin kun sanoin hävenneeni :) Kukapa noita tuntemuksiaan oikein osaa eritella?
Toinen juttu sitten on että pystyykö meistä kukaan selittelemään TOISTEN tunteita...
Miten Nokia-maassa noin otetaan nokkiin, jos joku vastaa?
ReplyDeleteJos minun kommenttiisi viittasit niin en minä ainakaan ole mistään ottanut nokkiini! Asiallista asiaa oli tarkoitus olla.
ReplyDelete