Kesäaikaan siirryttäessä tulee puhetta siitä onko helppoa vai vaikeaa herätä ja nousta sängystä. Lapsiperheissä on joskus vaikeuksia häätää lapset peiton alta muhimasta aamiaispöytään ja kouluun. Oikein aamuntorkkuja joutuu vuosikaudet ylös kopauttelemaan, ensin päiväkoti-iässä, sitten ala-asteella, myöhemmin murrosikäisinä... Parhaissa tapauksissa lapset nousevat ihan itse.
Millä lapset ylös? Yksi perinteinen menetelmä lastenkasvatuksessa on niin sanottu harhautus. Syötti. Verhot auki. Sitten kiinnostuneella äänellä: Mikähän eläin tuosta on mennyt ja tuommoiset jäljet jättänyt...?
Meillä käytetään kilpailua, se toimii vielä ainakin esikouluikäiseen. Esim. aamu: (kovalla äänellä) "Minä menen nyt pukemaan päälle ja tulen sitten herättämään. Olen TOSI nopea ja sinä et varmaan ehdi edes silmiä avata ennen kuin olen jo ehtinyt takaisin!" Tai lähtiessä: "Minä olen niin nopea, että olen ulkona ihan varmasti ennen sinua. TÄLLÄ KERTAA minä kyllä voitan!"
ReplyDeleteJa sitten tietenkin annetaan lapsen voittaa joka kerta ja päivitellään, kuinka hän olikin taas niin nopea :)
Fantastinen leikki. Minullekin tuli hyvä mieli :)
ReplyDeleteOlitpas nopea; ihkaensimmäinen kommentoija! Kuinkas olitkin noin nopea. Hih. :D
minua ei mikään häätäisi sängystä aikaisemmin
ReplyDeleteNo jos ei ole pakko niin mikäs siinä makaillessa, heh.
ReplyDelete