Nappasin alennusmyynnistä Richard Carlsonin oppaan teini-ikäisille. Kirjoittaja on minulle entuudestaan tuttu monista kirjoistaan joiden pääsanoma on että ei pidä hikeentyä pikkuasioista, ja että suurin osa tavallisen elämän asioista on pikkuasioita.
Yritän muistaa hänen ohjeensa ja olla tuskaantumatta tekstiin, joka on paikoin kuin suomeksi kirjoitettua englantia. Pitää sopeutua. Don't sweat the small stuff. And it is all small stuff. Minulla ei ole tätä teosta englanniksi. Luen sen suomeksi ja sillä hyvä.
Selailen uutta kirjaani ja silmiini osuu luku Älä kätke tuskaasi. "Puhu siitä muiden kanssa. Avautuminen auttaa sinua löytämään omat voimasi ja toipumaan tilanteesta nopeammin. Toisten ihmisten läsnäolo tuo yleensä lohtua. Toiset ihmiset voivat olla suuri tuki ja voiman lähde. Joskus ihmiset haluavat pitää tuskan sisällään koska eivät halua olla taakaksi ystävälleen tai perheenjäsenille. Mutta eivät toiset ihmiset näe tuskaasi taakkana. Ajattele kuinka valmis olisit itse auttamaan hyvää ystävääsi, vanhempiasi tai sisaruksiasi. Olen varma että olisit heti valmis kuunteleman heitä."
Kuunteleminen ja aito välittäminen. Ei ihminen useinkaan paljon muuta tarvitse läheisiltään.
Kirja puhuttelee ja neuvoo nuoria, mutta on oivallista luettavaa vanhemmillekin, ja meille joiden ystävillä on murkkuikäisiä lapsia tai opiskelijoita. Nuo ystävät tarvitsevat välillä viileän järkevän keskustelukumppanin kun omat hermot uhkaavat pettää.
Itse teen edelleen vapaaehtoistyötä murrosikäisten parissa ja täytyy sanoa, että he ovat usein huomattavasti aikuisia fiksumpia, avoimempia ja suvaitsevampia. He kaipaavat ennen kaikkea kuuntelijaa, ja yritän toteuttaa samaa periaatetta omankin lapseni kohdalla. Kuuntelemista, läsnäoloa.
ReplyDeleteHELENA: Kunnoitettavaa. Nostan hattua :)
ReplyDeleteTeini-iässä muut aikuiset kuin omat vanhemmat ovat tarpeen kuulijoina ja vaikuttajina. Murrosiässä on käynnissä vahva irtaantumis-prosessi omista vanhemmista. Siihen kuuluu se että omia vanhempia ei arvosteta eikä kuunnella. Onneksi tilapäinen vaihe.
Vanhemmat ovat viisaita jos hoitavat suhdetta lapsiinsa, kuuntelevat näitä pienestä asti ja totuttavat jälkikasvun kommunikaatioon. Sitten ei murrosiänkään tarvitse olla yhtä taistelua.
joka päivä - ihan vapaaehtoisesta - tapaan murrosikäisiä, en ymmärrä, miksi he erikoisia. Tai "pulmia". Fiksuja, kilttejä ja mielenkiitoisia nuoria, jotka ehkä ulkonäöstä eroavat meistä täteistä.
ReplyDeleteYläasteist oppilaat tykkäävät minusta, vaikka olenkin ankara ja narisen, kun tunnille tullaan ilman kirjoja..
HANNELE: Minä tykkään murrosikäisistä erityisen paljon ehkä siksi kun he ovat vielä vähän lapsia, mutta kuitenkin kuin aikuisia, joskus hämmentyneitä, joskus itsevarmoja - jänniä ja kivoja, kehityksen sellaisessa vaiheessa joka on voimakasta ja aaltoilevaa.
ReplyDelete