Televisiossa näytettiin taas mielenosoituksia. Raivoavia kiviä heitteleviä miehiä. Miehiä jotka hakkaavat ikkunoita mäsäksi.
Onko riehumisella koskaan mitään positiivista vaikutusta? Saavutetaanko sillä jotain? Onko asiasta tutkimuksia?
Suuttuminen ja viha ovat luonnollisia reaktioita. Käsitän sen kyllä. Kysyn vain sitä että pahennetaanko mellakoinnilla tilannetta vai parannetaanko.
Onko tilanteita joissa pakottaminen ja väkivalta ovat paikallaan? Vai vievätkö ne yleensä umpikujaan ja ojasta allikkoon? Jos hyötyä saavutetaan, millä kustannuksella?
.
Kyllä väkivalta joissain oloissa on sallittua ja jopa suotavaa.
ReplyDeleteMellakointi taas on yleensä haitallista sekä mellakoijille itselleen että yhteiskunnalle.
Missäs nyt mellakoidaan ja miksi?
Mielestäni hyvin usein mellakoidaan kun katson uutisia CNN, BBC World ja SKY News - kanavilta. Eilen kiinalaisten kaivokseen jumiin jääneiden takia raivottiin, minkä ymmärrän hirveän hyvin. Turhautuminen ja ahdistus ovat kauheat.
ReplyDeleteTänä aamuna en tiedä mikä oli riehakoinnin syy enkä oikein huomannut missä - olin vain menossa ajastamaan yhtä TV-ohjelmaa ja sen jälkeen opettamaan englantia, enkä halunnut painolastia ajatuksiin, koska minun on oltava opetustilanteessa vireä. Mutta ulkomailla se oli, ja mellakkapoliiseja kuvassa mukana.
Niin, mikä sinusta on tilanne jossa väkivalta on suotavaa, Urogallus?
Väkivalta on oikeutettua kolmessa tapauksessa:
ReplyDeleteEnsinnäkin yksilötasolla oman hengen, terveyden ja omaisuuden (sekä jossain määrin myös muiden hengen, terveyden ja omaisuuden) puolustamiseksi.
Toisekseen: poliisi ON väkivaltakoneisto. Tässä suhteessa anarkistit ovat oikeassa. Poliisi on myös tarpeellinen yleisen järjestyksen pitämisessä.
Kolmanneksi: niin sanotussa oikeutetussa sodassa vihollissotilaita kohtaan.
Jokaiseen kolmeen haluan huomauttaa painokkaasti että väkivalta saisi olla vasta viimeinen keino, ei ensimmäinen tai toinen. Mutta uskon että noin saattaa periaatteessa olla viime kädessä ja loppujen lopuksi.
ReplyDeletePeriaatteen ihminen kuolee mieluummin kuin tulee tapetuksi sodassa. Mietipä sitä :)
Melankooliksi luin ensteks.. Mallakoinnista en tiedä, mutta tuli mieleen 1970-luvun mies-kurssit, kun miehet metsään ulvomaan ja mitä miehistä nyt tekivätkään (Åke Högberg, psykoloogi, joka tästä kirjankin kirjoitti, oli samoilla kesätöillä kuin minä. Minä, nuori tyttö, ja hänellä vaimo raskauspoitilaana ja hän minua yritti förföra)
ReplyDelete/Hannele
Linkistä löytyi hänen kirja:
ReplyDeleteDet vilda i mannen, vägen från mamma till mognad
Tackar!
ReplyDelete