Hahmopsykologia on aina kiehtonut mieltäni. Mitä kukin näkee, musteläikkätestissä tai ympärillään yleensä, kertoo aika tavalla näkijästä itsestään. Yksi näkee seksiä joka paikassa, toinen piruja ja enkeleitä, kolmas muuntaa kaiken näkemänsä rahaksi, neljäs ei näe juuri mitään missään.
Toisaalta meidät voidaan ulkoapäin johdatella näkemään jotain mitä emme muuten olisi nähneet.
Jos PAKINAPERJANTAI olisi antanut aiheeksi vapaasti kirjoittaa siitä mitä näemme ylläolevassa kuvassa, en usko että olisin tullut ajatelleeksi Jeesusta, mutta toimeksiannossa mainittiin Jeesus, joten voinemme olettaa että osallistujat kirjoittavat Jeesuksesta.
Minusta kuva näyttää miehen kasvoilta, mahdollisesti Che Guevara tai joku Lähi-Idästä. Parta vie kieltämättä ajatuksia myös vanhoihin aikoihin, tuhannen ja yhden yön satuihin tai raamatullisiin puitteisiin. Aivan kuin kuvassa olisi aavistus arabeille tyypillisestä päähineestä.
Halu, toiveet ja mieltymykset voivat ohjata näkemistä. Minulla on persialaisia ystäviä ja olen aina pitänyt persialaisista, joten mielelläni näen kuvassa sen kansan edustajan. Mahdollisesti joku uskonnollinen hahmo, mutta tähdennettäköön vielä sitä seikkaa että ilman johdattelua tuskin olisin uskontoa tullut ajatelleeksi, koska sitä ei valmiiksi ollut mielessäni.
Irlantilaisilla on tähän aika hyvin istuva sanonta: Beauty is in the eye of the beholder, eli Kauneus on katsojan silmässä. Ihminen voi nähdä kauneutta sinne missä sitä ei kaikkien mielestä ole, ja tietenkin myös rumuutta tai muita ominaisuuksia.
Se mitä ihminen näkee, voi kertoa paljonkin ihmisestä itsestään. Ei mikään ihme että kuvamateriaalia käytetään psykologisessa testaamisessa.
.
Minä menin pakinaperjantain sivulle Pajun sivulta, jolta siis olin jo lukenut hänen tarinansa.
ReplyDeleteMinulla siis oli jo valmis mielikuva, niin että Jeesuksen minäkin näin.
Kokeilepa omassa blogissasi jollain muulla tahralla, arkiterapeutti kun olet!
.
ReplyDeleteHah, ihana idea, Obeesia! Pistetään tilaukseen :D
Hyssyrät sentään! Minä näin vain joitakin likalänttejä - ja kun "pakko" oli jotakin nähdä, niin näin isoukkovarpaisen jalanjäljen oikealla ja sen yläpuolella sarajakuvahahmoisen ukkelin :-D
ReplyDeleteJeesus alkoi hahmottua kasvofiguuriksi vasta tekstin kautta.
Ei sinänsä ihme, että kuvan ja tekstin yhteys rakentaa omia maailmoitaan, sitähän media nykyisin on tarkoitushakuisesti - huvittavaa vaan, miten olisi käynyt, jos olisin ollut ainoa, joka on nähnyt tuollaiset kuviot vaikkapa oletetun Jeesuksen käärinliinoista? Eivät taitaisi oikein sopia legendaan...;-)
Kiinnostavaa! Musteläiskätestit kertovat varmaan paljon näkijästä, mutta kyllä ne (minusta) paljastavat yhtä lailla virallisista tulkitsijoistaan eli testaajista! Testaajilla on kirjatietoa ja valmiit muotit tulkintoihinsa, mutta mitään 'tieteellistä' (todistettavaa) perustaa ei kai assosioinnilla voi olla? (Tää on tätä skeptistä kyökkipsykologiaa.)
ReplyDeleteMuistin että 'beauty is in the eye of the beholder' olisi alun perin Shakespeare-lainaus, vaan eipä ollutkaan tämän mukaan:
http://www.phrases.org.uk/meanings/59100.html
Mielenkiintoista.
ReplyDeleteEli tätäkin kuvaa saatetaan tulkita hyvin erilailla eripuolilla maailmaa.
Minä olen varmaankin tosi patologinen tapaus, näin nimittäin kuvassa kuolleen skorpionin jäänteitä aavikon hiekalla, ennen kuin kommenteissa puhuttiin Jeeuksesta ja kasvoista.
ReplyDeleteNäen kyllä myös ne kasvot nyt, ja ne skorpionin auringossa kärventyvät jäännökset jäävät taka-alalle.
Pitääköhän minun mennä lääkärin puheille?
Jahas, jeesuksista viis tai kuus. Minä näin 20-lukulaisittain tyylitellyn kukkahattuleidin kaikkine vermeineen ,D
ReplyDeleteTaas kerran kiitokset monipuolisesta kommentoinnista. Aivan kuin ryhmätyöprojekti jossa vaihdettiin erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä. Kokoavasti voi todeta että on hyvä elämäntaito osata kuunnella muita ja ottaa huomioon eri näkökulmat.
ReplyDeleteminä näen tuossa nyrpeän leijonan joka on mahdollisesti puolikalju.. saattaa olla että alitajuisestikin vältän näkemästä länteissä ihmisnaamoja koska en pidä tuijotetuksi tulemisesta. leijona katsoo ohi, jonnekin taakseni.
ReplyDeleteTähänhän kertyy yhä enemmän näkövinkkeleitä.
ReplyDeleteMitä testattava näkee, mitä testaaja siitä päättelee, mitä näen ennen kuin olen kuullut mitä muut näkevät, mitä itse päättelen siitä mitä näen...
Ill'in kommentista tajusin vielä se miten arvokasta itsetutkiskelun aihetta avautuu näistä pohdinnoista.
Minä näin Juha Miedon. Mitähän psykologi tästä sanoisi, kun en ole edes tippaakaan urheilullinen... :-o
ReplyDeleteÄh, voi kauheaa, nyt minäkin näen Juha Miedon! Kyllä nyt eksotiikka katosi :D
ReplyDeleteNäin aluksi vain kuvan, en tekstiä.
ReplyDeleteMinustakin kuva näyttää nyrpeältä ja jopa jurolta tai epäluuloiselta. Luulin sitä osaksi jotain antiikin seinämaalausta.
Totta tosiaan! Antiikin seinämaalaus josta on osia kulunut pois. Kuvan voi nähdä vaikka miten monella tavalla. Ja todellakin, henkilön ilmeitä voi eritellä. Voi ihmettä!
ReplyDelete"Jeesushan" se siinä, mutta näinkö omin silmin vai oliko minut pakotettu näkemään. Katsekin voidaan pakottaa muottiin.
ReplyDeleteEi parta pahoille kasva, sanotaan. Parta tällä "herralla" on, vaikka rekonstruoitu jeesus näyttää vallan toiselta kuin kiiltokuvat: lyhyenläntä, vanttera ja kasvoiltansa ei niin kovin kaunis mies.
Sanonta "Mikään ei ole niin rumaa kuin kaunis mies" tulee mieleen :)
ReplyDeleteJa toisin päin ajatellen: Rakkauden sanoma on niin vahva että se kaunistaa ja kirkastaa rumatkin?
Voisi ihmisillä olla ihmettelemistä jos näkisivät oikean kuvan Jeesuksesta ajanlaskun alkuvuosilta. Sanoisivat että "jessus sentään" :D
Minulle tuli mieleen miljardeja tuntemattomia kasvoja.
ReplyDeleteNoin harmaassa kuvassa ei mielikuvitukseni lähde käyntiin, unelmani pinkkiä :)
ReplyDeleteMielikuvituksen avulla pinkkimaalia pintaan ja siitä se lähtee...
ReplyDeleteSkönhet ligger i betraktarens ögon
ReplyDeleteSen taidon osaan aika hyvin, maalilen maailmaani vaaleanpunaiseksi :)
Hienosti luonnehdittu ja pohdiskeltu. Huomaan, että aihe ohjaa ajatusta samahkoon suuntaan monillakin... ja siis minullakin. Mutta väliäkö hällä!
ReplyDelete"Skönhet ligger i betraktarens ögon", kiva saada tuo sanonta ruotsiksikin! Pistän korvan taakse :)
ReplyDeleteAllyalias
Ohjailua voi käyttää hyväkseen opettaja, vanhemmat lapsia kasvattaessaan, mainostajat jne. Ei lainkaan hassumpi juttu.
Ja toisaalta kun meillä on taju siitä että meitä ohjaillaan, voimme halutessamme pistää hanttiin :D