Wednesday, August 01, 2007

YHTÄKKINEN NÄKÖKULMAN VAIHDOS

.


En muista hyppäsikö nainen sillalta veteen vai putosiko, mutta sen muistan mihin järkytyksen ja shokin tilaan jouduin kun mies ei hypännyt hänen peräänsä häntä pelastamaan, tuijotti vain tuskaisen näköisenä. Aloin jo hätääntyä, mutta sitten toinen mies juoksi kauempaa paikalle, hyppäsi veteen ja raahasi puolihukkuneen naisen rannalle. Suuttumukseni kesti siihen hetkeen asti jolloin ymmärsin että mies numero yksi ei osannut uida.

Tuo oli TV-sarja, mutta samantapaisia silmien aukeamisia olen elämän varrella muutenkin kokenut. Joskus ymmärrys aukeaa vasta vuosien kuluttua tapahtumista. Viisas painaa noita mieleensä ja oppii niistä punnitsemaan näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa ennen kuin tekee johtopäätökset.
.

12 comments:

  1. Anonymous3:19 pm

    Kirjoitat viisaasti - taas kerran. Kun sen roskan naapurin silmässä huomaa helpommin kuin kattohirren omassaan, niin olen usein ihmetellyt joidenkin nopeutta vetää johtopäätöksiä tuosta noin vain - eivätkä tunnu ottavan opikseen, vaikka johtopäätökset olisivat virheellisiä. Toivoisin itse olevani tarpeeksi viisas ottaakseni opikseni niistä kerroista, kun olen huomannut asioiden olevan toisella tavalla, kuin miltä ensin näyttää ja yleensäkin paljon monimutkaisempia.

    ReplyDelete
  2. Hoh hoh, kattohirren :D

    Yksi yleinen automaattinen nopea johtopäätös jonkun käytöksestä tai sanoista on "hän on kateellinen" ja toinen "hänellä on huono itsetunto".

    Voihan se niin ollakin, mutta en ole useinkaan havainnut että tarjottaisiin muitakin mahdollisia vaihtoehtoja, vaan asia ikäänkuin kuitataan noista jommallakummalla.

    ReplyDelete
  3. Anonymous7:37 am

    Tulee mieleen tuttu tarhan setä, joka selitti pyhääkin pyhempänä tuomiten, että jotkut vanhemmat ei sitten välitä lapsistaan. Juuri tämä ilmiö! Ajatelkaa - todennäköisesti on kyseessä ihmiset, joilla on syviä vaikeuksia, jotka heijastuu lasten hoitoon. Ja tuo on "ammattilaisen" tulkinta. Se siitä perheen tukemisesta! Oikeastaan auttaa suhtautumaan siihen setään, kun hahmotan mistä ilmiöstä on kyse. Tuntuu inhimillisemmältä. Kiitos avusta vaan...

    ReplyDelete
  4. Alia hei

    Olen itsekin joutunut tapaamaan ihmisiä jotka tuomitsevat, puhuvat syyttämällä ja omaavat erittäin kapean negatiivisen kuvakulman. Ei syytteleminen ketään auta. Opettajilla, terapeuteilla ja tarhasedillä saisi mielellään olla mahdollisimman laaja perspektiivi ja positiivinen ote asioihin.

    ReplyDelete
  5. Anonymous12:43 pm

    Osaat kait itse uida ja pelastaa?

    ReplyDelete
  6. Osaan uida mutta pelastamiseen en ole saanut mitään oppia. En tunne ketään suomalaista joka ei osaisi uida, mutta Italiassa niitä oli kun pari kesää siellä vietin nuorena.

    ReplyDelete
  7. Anonymous5:51 pm

    niin, nyt alkaa olla sellaistakin, et köyhimmis kaupunginosis asuvat osaavat uida huonommin, aikaisemmin taito 100%

    MIna opin savisessa Aurajoessa :)

    ReplyDelete
  8. Anonymous8:12 pm

    Harkiten suhtautuvien ja pelkään totuuteen tähtäävien ja sen löytävien määrä näyttää joskus pieneltä. Heitäkin kuitenkin on.

    Kiusaannuttavaa kuulla, miten usein lätkätään jonkin ilmiön tai asian päälle leima: "kateellinen", tai "huono itsetunto", nämä kai ne yleisimmät leimasimet on, joita käyttämällä voi sanoutua irti vähän kaikesta kyseenäolevasta. Harvempia kun ihan oikeasti kiinnostaa inhimillinen ja sen todelliset syy- ja seuraussuhteet muiden kohdalra. Tarkoitan kausaalisuhdetta ilman syyllistämistä.

    ReplyDelete
  9. Anonymous8:15 pm

    Eh, hehehe. Kirjoitusvirheitä ei tule aina välttäneeksi, niitä siis ed. tekstissäkin on. Syy lienee rapistuvan kymmensormijärjestelmän. Täytynee skarpata. ;-)

    ReplyDelete
  10. Maaria

    Nytpä osuit asian ytimeen! Monessa tapauksessa taitaa olla kyseessä vain irtisanoutuminen, pesen käteni koko asiasta, kun läpsäistään nopea helppo leima, "se on kateellinen" tai "sillä on huono itsetunto".

    Eräällä tuntemallani henkilöllä oli aina tapana kuitata häneen kohdistuneet tapahtumat tai sanomiset sillä että se toinen "yritti näpäyttää". Hohhoijaa.

    ReplyDelete
  11. Anonymous1:04 pm

    Mun eka aviomies aikoinaan putosi hyiseen veteen, ensin uhkasi hypätä mutta kun käsistä katosi voimat, putosi. Ei tullut mieleenkään hypätä veteen perässä, olisin varmaan hukkunut. Mies - uimataidoton - sai hädän hetkellä taidon polskutella rantaan jäiden keskellä ja poliisit rannalla auttoivat ylös. Ja siitä taas hetken päästä, vaatteiden vaihdon jälkeen, kapakkaan jatkamaan siitä, mihin alkanut dokaaminen jäi. Mitähän mahtoivat katsojat ajatella..... jotain dramaattista olin rannalla sanonut, kuulin jälkeenpäin poliiseilta, mutta eivät suostuneet sanomaan, mitä se oli.

    ReplyDelete
  12. Tsiisus sentään! W.C. Fields oli kova dokaamaan ja häntä olisi vesi puistattanut, varmaan jopa uimavesi, saati sitten että sitä olisi joutunut juomaan. Ei ihme että miehelläsikin oli kiire huuhtoa veden maku suustaan jos oli hengenheimolaisia.

    Toivottavasti et joutunut kovin monta vuotta kestämään perhedramatiikka, eivätkä lapsesi.

    ReplyDelete