Naarassorsia. Missäs heidän puolisonsa ovat? Seurustelevatko sorsat vain toisten sorsien kanssa? Sorsivatko ne esimerkiksi hanhia ja kuikkia?
Kun tapaan ihmisen joka puhuu koko ajan eikä kuuntele toisia, tulen epäilleeksi että siinä on kapean perspektiivin omaava yksilö jonka läheisillä ei ole mukava olo hänen seurassaan. Epäilyn käynnistää se epämukava olo joka itselleni tulee hänen lähellään. Aluksi se saattaa olla vain epämääräinen "mitä vikaa tässä kuvassa on" -olo, mutta kuva hahmottuu selvemmäksi ajan kuluessa.
Edellisessä postauksessa katseltiin kuvaa ja vaihdettiin ajatuksia ja kuvakulmia joukon kesken. Olin ensin kertonut omat vaikutelmani ja sen jälkeen luin kommentit. Yhteisperspektiivi laajeni useaan suuntaan.
Ihmistenvälisessä kanssakäymisessä toisiin eläytyminen auttaa ja rikastaa elämää. Jos lasta kasvattessaan pyrkii näkemään maailman lapsen kannalta, koulussa opettaessaan punnitsee oppilaiden kantaa, vastakkaisen sukupuolen kanssa yrittää kuunnella sen sijaan että selittää ainoastaan omaa näkökantaansa, ja vasta sitten etenee ottaen erot huomioon, pääsee useinkin pitemmälle kuin pakottamalla muut nielemään käskyt kyselemättä tai hyväksymään heidän puolestaan tehdyt ratkaisut.
Luonnollinen reaktio "En minä ehdi tässä pelleilemään ja lasten mielipiteitä kyselemään" osuu lopulta omaan nilkkaan jos sitä käytetään jatkuvana kasvatusmenetelmä. Vahvatahtoisen lapsen kanssa elämä muodostuu yhdeksi taisteluksi. Toisenlainen lapsi joka kokee tahtonsa murretuksi kokee masennusta eikä opi myöhemminkään itsenäiseksi. "Kakarat hiljaa" lähettää viestin että lapset eivät ole tärkeitä eivätkä arvostettuja.
Aikuistenkin kesken, jos yksi ihminen ei kuuntele muita, kyllä se muille kertoo sen että heidän panostaan ei arvosteta. Minulla oli joskus ystävä, joka puhui aina omasta erinomaisuudestaan, ja sitten kun minun vuoroni oli puhua, hän tukahdutti haukotuksen. Maneeri kertoi selkeästi että häntä eivät minun juttuni kiinnostaneet. Lakkasin pitämästä yhteyttä.
Mitä meistä kukaan tekee sellaisella ihmissuhteella jota meidän hyvinvointimme, mielipiteemme, kuulumisemme ei kiinnosta? Ihminen jota kiinnostaa yksinomaan hänen oma napansa, nauttikoon kylmästä ilmapiiristä suppella napapiirillä.
.
Kyllä siellä koirassorsiakin on. Ovat jässit vain ns. eklipsipuvussa, jolloin ei setää erota tädistä helpolla...
ReplyDeleteJuhlapukua ei kannata pitää yllä ympäri vuoden. Kirkkaiden höyhenien "valmistaminen" käy linnun kunnon päälle.
Ettet vaan yritä huiputtaa? Hah hah
ReplyDeleteToivoin kuvaa postatessani että saavut kertomaan sorsien sielunelämästä. Ja täältähän sinut tapasin :)
Vastavuoroisuus tekee ystävyydestä ystävyyttä.
ReplyDeleteMimosa
ReplyDeleteMinäkin ajattelen noin, mutta tietenkin on tapauksia tai ajanjaksoja, jolloin yksi osapuoli tarvitsee normaalia enemmän tukea ja kuuntelemista. Tilapäisesti, ei jatkuvana käytäntönä. Muuten tulee olo että muita käytetään roskakoreina tai yleisönä.
Energiavarkaista puhutaanpaljon, minä valitsen seurani harkiten, en tuhlaa aikaani energiavarkaisiin, jotka alkavat haukotella, kun minun vuoro kertoa..
ReplyDeleteKuule, sama täällä! Ihmistuntemuksen ja elämänviisauden lisääntyessä oppii valitsemaan.
ReplyDeleteKysymysikä oli minusta kivaa ja mielenkiintoista, en koskaan ärsyyntynyt tai väsynyt 5-vuotiaan kysymyksin. Mutta opettajat koulussa huokailivat kuopuksellemme..
ReplyDeleteOpet haluu vaan hiljasii lapsii :[
ReplyDelete(eksyinpä väärälle riville)
ReplyDeleteHannele
ReplyDeleteOlisi outo halu kielten keskusteluryhmään haluta hiljaisia kurssilaisia :D (Tuli vaan mieleen)
Kuule, sanopa, mut tyttärellä oli koulussa pieni englannin ryhmä (luokat aina jaetaan) kymmenisen tyttöä. Joulun tienoilla kysyin, mitä opettajasi sanoo ääntämisestäsi? Tytär: "Ope ei ole koskaan minulta kysynyt!"
ReplyDeleteJa sama ope rehvasteli vielä vanhempien kokouksessa, että käynyt erikoisopettajan kurssinkin...
Olen aika ymmälläni moisesta! Jos nyt ihan kärjistetyn mielipiteen sekaan heitän, on asiat väärinpäin kun ope tuo itseään esiin ja painaa oppilaat nurkkiin. Oppilas on tärkeämpi kuin opettaja. Tuossa vaikuttaa olevan just päinvastoin.
ReplyDelete10 hengen ryhmässä on aikaa jokaiselle oppilaalle.
(Opeista en ole oikein tykännyt, en lapsena enkä äitinä..)
ReplyDeleteHieman vastaavasta aiheesta itsekin tuossa taannoin postasin. Tärkeä ja pohdiskelemisen arvoinen asia. Mitä useampi meistä puhuu asiasta on mahdollisuus karsia energiavarkaat joukosta pois. Tuo lopun kommenttisi omasta napapiiristä nauratti ja toisaalta kylmäsi:)
ReplyDeleteMinulla on ollut mieletön määrä opettajia, koulut + kolme yliopistoa... Monista pidin, monia ihailin, en kaikkia.
ReplyDeleteSalka
Joo, luin juttusi jonkin aika sitten. Ihmissuhteet voivat oikein tosissaan verottaa voimia ja vielä mieltä alas. Sellaiset suhteet voi oppia tunnistamaan. Napapiiri oli aika hauska keksintö vaikka itse sanonkin :)