Tuesday, September 09, 2008

Millainen minä olen?



Jos ei peilejä ja muita heijastavia pintoja olisi, mistä tietäisin minkä näköinen olen? 

Jos ei muita ihmisiä olisi, mihin vertaisin ihmisyyttäni? Mistä tietäisin millainen olen? 

Ilman standardeja, normeja, vertailukohtia olisin kuin veneessä ilman airoja. 

Vastakohtia tarvitaan. Verrokkeja tarvitaan. Vertaisia ja niiden vastakohtia... mitä ne sitten ovatkaan? Tämä ajatus ei vielä ole valmis. Sitä pitää käännellä, punnita, vertailla. 

Kuvassa aitaa meidän puutarhan ja naapurin puutarhan välissä. Kummalla puolella ruoho on vihreämpää? Kadehdinko muita? Olenko ylpeä omastani? Hyvällä tavalla, vai rehentelenkö? 

Terve itsetunto on iloinen ja tyytyväinen sekä muiden että omasta puolesta.



8 comments:

  1. Anonymous10:12 am

    Tuo oli tosi hyvä pointti mielestäni, kun sanoit, että vastakohtia tarvitaan. Minulle kävi niin, että sain kimppuuni heti uudessa työpaikassa hyvin äänekkään ja aggressiivisen ihmisen, jonka kielenkäyttö oli eri planeetalta kuin omani. Alkujärkytyksestä toettuani huomasin, että miten hyvää tuo ihminen itse asiassa minulle teki! Huomasin olleeni nimittäin ihan liian hiljainen ja pitäväni kaikki hyvätkin ideat vain omina tietoinani. Kerroin tästä jopa esimiehelle, joka ilahtui kovasti, kun seuraavassa kokouksessa uskalsin esittää omat täysin vastakkaiset mielipiteeni koko ryhmän edessä, vaikka kaikki muut pelkäsivät tuota em. räväkkää työntekijää.

    Työhyvinvointini on lisääntynyt oleellisesti ja olen oikein hyvissä väleissä myös aggressiivisemman kanssa. :)

    t. m

    ReplyDelete
  2. Verraton esimerkki monestakin asiasta, M :) Jotkut ovat temperamentiltaan tai perusluonteeltaan hiljaisia, jotkut äänekkäitä ja aggressiivisia. Kummatkin voivat halutessaan säätää omaa käytöstään toisen suuntaan, ottaa mallia toisesta niin sanoakseni.

    Yksi mikä tuli mieleen komenttiasi lukiessani on se että mikä tahansa tyyli tai temperamentti saattaa olla hyvä tietyissä tilanteissa ja asioissa, mutta huono toisissa.

    ReplyDelete
  3. Itsetunto on vaikeenpaa kuin itseluottamus.

    ReplyDelete
  4. Anonymous11:32 am

    Rita: Totta on tuo myös, mitä kirjoitit vastauksesi jälkimmäisessä kappaleessa. Kun asiat vaativat, jopa minustakin saattaa sukeutua leijona! :-)

    t. m

    ReplyDelete
  5. Hannele: Ehkä. En osaa sanoa omalta kohdaltani. Koen että hyvästä itsetunnosta seuraa hyvä itseluottamus.

    - Taas tuli tuumittavaa :)

    M: Hah! Tiedän tunteen :D

    ReplyDelete
  6. Hyvä vertaus, ilman toisia olisimme kuin vene ilman airoja. Vertailu on siis hyväksi, tosiaan, niin voi löytää itsensä. Hahmottaa omaa sielua paremmin ja todella oppia arvostamaan itseään, omaa ainutlaatuisuuttaan. Jos taapertaisimme täällä yksin, olisimme varmaan paljon tietamättömämpiä itsestämmekin. Olen samalla kannalla.

    ReplyDelete
  7. Marjaisa: Vertailu voi olla pahastakin jos esim. kademielellä vertaaa itseään toisiin ja arvioi muut onnekkaammiksi tai parempiosaisiksi. Tai jos nostaa itsensä muitten yläpuolelle vertailussaan. Jos tasapaino puuttuu, vene voi keikahtaa ja kaatua.

    Tälläisia lisämietteitä syntyi kommenttiasi lukiessani tähän oheen :)

    ReplyDelete
  8. Hannele11:08 am

    Ihan niin, kun on hyvä itsetunnos seuraa hyvä itseluottamus, mutta päinvastoin ei yhtä itsestään selvä.

    ReplyDelete