Narsistien uhrien tukilinkistä voi lukea pähkinänkuoressa selostuksen narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Sain tänä aamuna luetuksi loppuun Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli; Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen. Sen lukeminen oli silmiä avaava, loistava kokemus. Tajusin sen avulla toisaalta miksi minä en ole koskaan joutunut luonnehäiriöisen alistamaksi ja toisaalta sen miksi olen joissakin elämänvaiheissa kuitenkin luonnehäiriöistä kestänyt ja pyrkinyt tilannetta korjaamaan.
Selitys löytyy omasta hyvänahkaisuudestani, optimismistani, tunneälystäni, ystävällisistä käytöstavoistani, sosiaalisuudestani. Vaikka en ole uhrityyppiä enkä alistujatyyppiä, minussa elää toisen posken kääntämisen mentaliteetti kohtalaisen pitkälle. Kostaminen on vieras ajatus, sovittelu ja anteeksianto luonteva elementti.
Kaikkein pahimmat rehentelijät ja häiriköt olen aina väistänyt. Itsesuojeluvaisto pelaa kyllä selkeän vaaran edessä, ja räikeän narsistisen itseihailun näkeminen herättää halun poistua takavasemmalle. Ja sitten taas toisaalta opettaja minussa lähtee vaistomaisesti tukemaan ja kohentamaan toisen heikkoa itsetuntoa. Narsistille se on väärää tukea.
Mäkelän kirjassa minua askarrutti kovasti se väite että luonnehäiriöinen ei masennu. Kaksi niistä minähäiriöisistä jotka ovat minun elämääni sivunneet kärsii masennuskausista. Nyt luin tuosta antamastani linkistä että narsistit kärsivät masennuksesta. Erittäin järkeenkäypää! Konfliktit ihmisien kanssa ja pettymykset siitä että eivät saa toisia tanssimaan pillinsä mukaan johtavat ahdistukseen ja masennukseen. Luulisin että tässä on ero narsistin ja pahasti luonnehäiriöisen välillä. Ehkä.
On ollut vapauttavaa ja voimauttavaa päästä kuin kulissien taakse katsomaan mistä tämä narsistinen teatteriesitys on lähtöisin. Sitten vielä väitetään että kirjoista ei opi elämää! Kyllä oppii, ja hyvin oppiikin. Ymmärtäminen vapauttaa.
Blogikaveri Jamido kävi suosittelemassa lisälukemistoa. Aion ehdottomasti hankkia!
Terve kaima! Laitan heti Sinulle kommenttia, kun huomasin hämmästyksesi eräässä toisessa blogissa. Ja aivan ymmärrettävää, kun ei edes yhteystietojani näkynyt.
ReplyDeleteOlipa myös mielenkiintoinen sattuma, nimittäin juuri tämä narsismia käsittelevä sivu! Mäkelän kirjan olen itsekin lukenut. Kovin on ankara kirjassaan narsisteja/luonnehäiriöisiä kohtaan. Minun mielestä pitäisi edetä syyttelynomaisesta asenteesta ja yrittää hoitaa/auttaa kaikkia, sekä narsismin uhreja että narsistia itseään.
Seuraan mielenkiinnolla blogiasi.
Hyvää viikonloppua!
En ole tarpeeksi hyvin perehtynyt aiheeseesi enkä taustamateriaaliin ollenkaan. En siis voi ottaa syvällisesti kantaa mielipiteisiisi.
ReplyDeleteSen olen kuitenkin huomannut yleisellä tasolla, että
moni pettyy siihen, ettei saa toisia tanssimaan pillinsä mukaan. Se voi johtaa ahdistukseen ja masennukseen.
Jotkut pettyvät myös siihen, etteivät saa ärsytettyä toista ihmistä suuttumaan. Toisinaan olen ihan piruuttanikin suuttumatta, vaikka sekin on tietysti eräänlaista kiusaamista.
En ole varma tiedänkö mistä puhun, mutta eikös tuo naamiona terve mieli, ole jo melko vanha teos? Voisiko olla, että tämä masennuskuvio olisi keksitty sen jälkeen?
ReplyDeletePiti vielä jatkaa...
ReplyDeleteRita (kommentoija): Narsisti ei halua apua, koska ei näe itse ongelmaa. Narsisti saattaa suostua "autettavaksi" mutta vain kääntääkseen sen omaksi edukseen.
RITA: Tervehdys! Kävin minäkin eilen sinun blogissasi mutta en vielä ehtinyt kommentoida :)
ReplyDeleteLuin Mäkelän nyt toiseen kertaan, kokeneempana ihmisenä kuin ekalla lukemalla. Olisin muuten kovasti samoilla linjoilla sinun kanssasi siinä että kaikkia pitää auttaa, mutta tiedän kokemuksesta että luonnehäiriöisiä ei niin vaan "auteta". He ovat meidän muiden yläpuolella mielestään, osaavat ja tietävät kaiken meitä paremmin, kostavat ja juonivat jos yritämme heille rajoja pistää tai vihjata siihen että heidän pitäisi muuttua.
Vannoutuneena optimistina toivon koko ajan että keksitään tepsivät keinot auttaa myös luonnehäiriöisiä, ei pelkästään uhreja.
Mäkelä tähdentää että pehmoilu ei narsistien kanssa johda mihinkään muuhun kuin isompiin vaikeuksiin.
KATJA: Nuo narsistien piirteet ovatkin inhimillisiä meissä kaikissa tavattavia piirteitä. Heissä ne vaan ovat saavuttaneet vaaralliset ja vääristyneet mittasuhteet.
Ihmisestä ei päällepäin näy onko hyvät vai pahat mielessä. Niinkuin ei tuo kiusaamisesikaan, hehe. Olen joskus harrastanut samaa :)
JAMIDO: Teos muistaakseni vuodelta 1997, mutta siitä on otettu 8 tarkistettua uusintapainosta. Olen ajatellut samaa kuin sinäkin; varmaan uudempaakin tietoa on olemassa. Ja sitten toisaalta, luonnehäiriöisiä kuvataan jo raamatussa, eli tämä lienee ikuinen, vanhenematon ongelma.
Tänään aloitan sitä sinun suosittelemaasi kirjaa :)
Hei ja kiitos vierailustasi!
ReplyDeleteJatkan narsismi-aiheesta hieman. Jonkin sortin empiirikoksi tunnen tässä itseni.
Sellaista mielenkiintoista kysyn, oletko kaunokirjallisuuden kautta tutustuneet narsismiin?
Itse olen muutamia erinomaisia kirjoja tästä aiheesta löytänyt:
Herman Hesse:
Arosusi
Aivan upea kuvaus keski-ikäisen miehen elämän kriisistä.Ikänsä rationaalisesti elämään suhtautunut ja halveksinut "porvarillista" elämää. Itse vihaaja/halveksija.
W.Somerset Maugham:
Näyttelijätär
Ihanasti kuvattu. Nuorempana, kun luin en edes tajunnut narsismista olevan kysymyksen. Julia on itsekin narsisti, mutta enenpi, ehkä mukautunut narsisti miehensä uhriksi. Täydentävät toinen toisiaan ja menestyvät kyllä.
Simone de Beavoir:
Kutsuvieras
Kolmoisdraama. Beavoirin omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kuvaus Sartren rakastumisesta nuoreen suojattiinsa. Tässä oikein tyypillinen esimerkki siitä kuinka narsisti saa toiset taistelemaan keskenään ja itse viattoman syyntakeetomana seuraa sivusta.:)
John Steinbeckin:
Eedenistä itään
Hyvin nuorena luin (> 30v sitten) ja nyt vasta tajusin tuossa kirjassa tarinan pohjana olevan narsismin. Paha lapsi/tyttö/nainen. Olosuhteiden pakosta ja pelastaakseen nahkansa menee naimisiin hyväuskoisen miehen kanssa. Synnyttää kaksospojat ja häipyy naapurikaupunkiin. Pestautuu porttolaan ja etenee siellä johtajaksi. Pojat jäävät isän ja miespuolisen taloudenhoitajan hoiviin. Toinen pojista hyvä ja toinen paha. Narsismin siirtyminen sukupolvelta toiselle jatkuu...
Nolottaa, kun näin pitkästi, mutta oli pakko kertoa näistä kirjoista kun tässä näin hyvä foorumi. Kiitos.
Näin lukemattomana ihmisenä ja kantapään kautta oppineena ihmisenä kirjoitan myös ajatukseni narsistiasiasta.
ReplyDeleteNarsistin kanssa jos joutuu tekemisiin niin kannattaa olla kylmäpäinen ja liittoutua läheisten kanssa. Narsisti saa mielistelemällä helposti ympärilleen joukon ja jos hampaisiin joudut yksinäsi niin huonosti käy. Kannattaa
1. vaatia ja ohjata kaikki yhteydenpito kirjallisena
2. säilyttää kaikki viestit
3. yhteydenpito kokonaisuudessaan on hyvä olla dokumentoituna sillä sitä totisesti tullaan tarvitsemaan
4. aina kun on keskusteluissa on hyvä olla kolmas osapuoli kuulemassa
jne
5. ilmiannettava omat epäilynsä tms. työsuojeluun, terveydenhoitajalle, esimiehelle jne kenelle vain jotenkin turvallisesti voi ilmoittaa
Ja lopuksi. Ota rennosti. Älä anna sairaan ihmisen pilata omaa elämääsi. Hän vain nauttii siitä kun voi osoittaa kuinka oikeassa on ollut, kuinka huono sinä olet.
T: Kaija
Hei
ReplyDeleteVielä pari sanaa tuosta masennuksesta. Mitä tässä olen muutamaa tyyppiä seurannut niin olen pitänyt parhaana lähtökohtana ajatella, että käikki on suurta näytelmää.
Minä en ole vielä löytänyt mikä on narsistin todellinen minä. En yhdestäkään kohtaamastani tyypistä.
Oli hän sitten masentunut, iloinen, väsynyt, mitä hyvänsä. Ei toinen ihminen voi todella tietää onko se totta vai suurta näytelmää.
Parasta on silloin, että ei siihen mene mukaan ystävällinen hymy ja pari sanaa ja kipin kapin pois tilanteesta.
Kylmää vai mitä?
T: Kaija
KAIJA: Kiitos hyvistä kommenteistasi.
ReplyDeleteJos on käsittänyt olevansa tekemisissä laskelmoivan ihmisen kanssa, kannattaa todellakin suojata itsensä. Olen useinkin noudattanut tuota "kaikki kirjallisena" - periaatetta tapauksissa joissa on yhtään epäilystä siitä että vastapuoli saattaa venkoilla.
Ei hassumpi tuokaan neuvo että ystävällisen hymyn jälkeen kipittelee ja kapittelee tilanteesta. Olen sitäkin taktiikkaa käyttänyt usein :) Miksi pistäisi itseään tilanteisiin jotka aikaisempien kokemuksien perusteella tietää hankalaliksi? Hulluhan semmoisiin ehdoin tahdoin menee.
Samaa vetäytymistaktiikkaa olen käyttänyt blogimaailman keskusteluissa. Tietyt aiheet, kuten monikulttuurisuus, vetävät keskustelufoorumeille kaiken maailman kiihkoilijoita. Tappeluksihan se menee.
Kiitos kirjoituksestasi!!!
ReplyDeleteOlen ollut kahden narsistin uhri: vanhempani ja ex-kumppanini. Uskomatonta, miten myöhään vasta huomasikaan mistä on kyse.
Kun aikaa kuluu asiat pystyy käsittelemään selkeämmin. Itse tilanteessa mieleni oli niin sekasin, että pelkäsin sekoavani. Pääsin onneksi eroon näistä henkilöistä ja tunnistan nyt narsistin.
Moni tietää, se on yhtä helvettiä.
Kiitän kovasti kirjoittamastasi tekstistä. Minun täytyykin lukea suosittelemasi kirjat.
Koen pahaa oloa, että jouduin siihen helvettiin. Koen vihaa, että nämä tuntemani henkilöt loukkasivat minua henkisesti. Mutta onneksi kaikki on ohi.
En näe järkeä anteeksi antoon, narsisti hyötyy vain siitä, eikä itse koe tehneensä mitään väärin. En edes muista näistä kahdesta, että he olisivat koskaan pyytäneet anteeksi.
Tahdon unohtaa, jopa heidän olemassa olon. Ehkä asioiden läpi käyminen auttaa.
Kiitos sinulle!!
Kiitos tervetulleesta kommentista, vaikka tulikin vasta heinäkuussa :) En olisi ikinä tätä löytänyt ellei minulla olisi moderointia.
ReplyDeleteJulkaisin kommenttisi postauksessani 13.7.2009