Edellisessä tekstissäni mainitsin että tupakointi aloitetaan yleensä nuoruudessa. Urogallus antoi kommentissaan tämän esimerkin poikkeuksesta:
"Itselläni oli kerran työkaveri joka aloitti kessuttelun nelikymppisenä mentyään naimisiin tupakoitsijan kanssa."
Muutama asia nousee arkiterapeutin ajatuskuplaan.
Koskettavaa miten ihastuessaan ja rakastuessaan ihminen haluaa liittyä ja sulautua rakkautensa kohteeseen, mutta...
Tosi rakkaus on sellaista että haluaa toisen onnea, turvallisuutta ja hyvinvointia yhtä paljon tai vielä enemmän kuin omaansa.
Jos tupakoitsija olisi lopettanut tupakanpolton se olisi ollut rakkauden teko toista kohtaan. Tuntuu hullulta jos rohkaisee rakastettuaan omaksumaan epäterveen tavan. Ellei itse halua lopettaa tai ei pysty, eikö olisi yritettävä parhaansa mukaan rakkaansa suojata savulta?
Aivan aluksi kehut kuvallesi: Suloisen lämmin kuva, joka sopii todella hyvin juttusi kaveriksi!
ReplyDeleteIhastuessaan ja rakastuessaan ihminen todellakin haluaa sulautua rakkautensa kohteeseen. Joskus sulautuminen tuo mukanaan isojakin ongelmia. Hienosti asiaa pohdiskelet.
Tosi rakkaus on minunkin mielestäni sellaista, että haluaa toisen onnea, turvallisuutta ja hyvinvointia yhtä paljon tai vielä enemmän kuin omaansa. Tosi rakkaus on jopa pelottavaa, koska sitoutuminen ja vastuu toisesta vaatii voimia ja rohkeutta.
Kun suojelee toista, suojelee myös itseään.
Hmm, mehän emme tiedä rohkaistiinko tuota toista osapuolta tupakoimaan. Kenties hän on sellainen luonteeltaan, että haluaa miellyttää ja matkia. Syytön se toinen osapuoli siihen on (ellei sitten tosiaan ole kannustanut ja yllyttänyt toista tupakoimaan).
ReplyDeleteEräs entinen miesystäväni ei tupakoinut eikä alkanut tupakoida, vaikka minä tupakoinkin. Sitä sanotaan valinnanvapaudeksi, jonka aikuisen luulisi osaavan. Koin rakastavni häntä ihan yhtä paljon, vaikka poltinkin. Todellista rakkautta on mielestänyt hyväksyä toinen puutteineen päivineen eikä heti olla odottamassa tai vaatimassa muuttumista.
Niin ja selvennykseksi: Olen aina ollut parveketupakoitsija (kenties en kohta enää ole, kun seKIN kielletään ;-)) ja otan huomioon toiset ihmiset eli en höngi savuja toisten naamaan. Junaa/bussia odotellessanikin siirryn niin kauas kuin mahdollista toisista ihmisistä, ettei joku hikeenny luullessaan, että se savunhaju tarttuu parissa minuutissa hänen hienoon minkkiturkkiinsa. :D
ReplyDeletegreetings from denmark!
ReplyDeleteI left another comment on your other blog, but am not sure, if it will show or has disappeared...
anyway, thanks for visiting and you are welcome to pass by any time!
ML, sarah sofia
KATJA: Voi ihme miten pitkälle osaat seurata ja myötäillä näitä korkealentoisia jalousajatuksiani, ja vielä edelleen jalostaa :)
ReplyDeleteKiitos kuvan kehumisesta, Siinä on nukkekodin kalusteita joita käytän suggestopediatyyppiseen kieltenopetukseen. Niin, ja lapsikaveritkin niillä saavat leikkiä.
ELEGIA: Emme TIEDÄKÄÄN, Kops pisti vaan muutaman päällimmäisen ajatuksensa teidän luettavaksi :) Niitä saa siitä sitten jatkaa - kuten teitkin.
Minulla teini-iässä joitakin poikaystäviä jotka polttivat. Itse en silti aloittanut. Ennenkuin sitten hölmöyksissäni 19-vuotiaana Italiassa. Mutta kaipa sekin oli koettava.
Toivottavasti voit jatkaa parveketupakointia, etkä joudu sisätiloihin itseäsi savustamaan! Kamala ajatus että joskus muinoin istuimme sisätiloissa tupakansavussa. Hui hitto sentään. Eikä ajateltu siitä sen kummempia.
Panen merkille miten toiset tupakoivat pysäkillä asiallisesti kauempana ja toiset eivät näytä välittävän lainkaan. Hatunnosto sulle vaikka minulla ei minkkiturkkia olekaan :D
HELLO SARAH SOFIA
Sorry about the commenting. I changed the settings and now it should be moderated... but I don't seem to have your comment in my email. Don't know where it's gone. I'll try to look into it.
Good of you to come and say hello :)