Sunday, February 01, 2009

Palaute, arviointi, kritiikki



Saamme ja annamme elämässä monenlaista arviointia, palautetta, kritiikkiä. Arkisesta viralliseen. Suullisesta kirjalliseen. Todistuksia, kirja-arvosteluja lehdissä, naapurien arvostelua selän takana, kanssa-autoilijoiden manaamista. Onko muuten kukaan ihmiskunnan historiassa lausunut auton ratissa kehuja muiden ajotaidoista? "Katsokaapa miten taidokkaan sulavasti ja tasaisesti tuo vihreän Peugeotin kuski osaa ajopeliään kuljettaa:"

Valituksiakin silloin tällöin laadimme. Ehkäpä meistä on tehty valitus. Meitä on saatettu jopa mustamaalata, mainettamme yritetty tahrata, sanojamme vääristellä. Jotkut töksäyttävät arvionsa kaunistelematta, toiset kiertäen ja kaartaen, kovasti kaunistellen. On niitä jotka osaavat antaa ainoastaan negatiivisia lausuntoja, ja niitä jotka eivät uskaltaudu muihin kuin ympäripyöreisiin mielipiteisiin.

Opiskellessa arviointi tärkeää. Opettajan ammattitaidosta riippuen arviointi motivoi, opettaa ja antaa suuntaa, mutta pahimmillaan se tappaa opiskelumotiivin. Jos arviointiraportti luetaan ääneen muiden läsnäollessa, se voi kolahtaa ja kovaa. 

Koska olen opettaja, tiedän miten tosissaan jokainen ottaa omiin suorituksiinsa kohdistuvan arvioinnin. Mietin näitä asioita usein. Haluan että antamastani palautteesta on hyötyä, että se on rakentava, opettava, kannustava. Jos on syntynyt hyvä opettaja - oppilassuhde, olen huomannut että oppilas kaipaa ihan suoraa rehellistä, kaunistelematonta palautetta heikkouksistaan ja vahvuuksistaan. 

Kun on muutama vuosi yhteistuumin, yhteisymmärryksessä ja yhteisin ponnistuksin hankittu, kartutettu ja vahvistettu oppilaksen kielitaitoa, panen tyytyväisenä merkille miten innostuneesti hän on minun avullani oppinut itsekin arvioimaan itseään. Jopa riemastumaan omista virheistään kun niitä itse havaitsee ja osaa korjata.

Kaikkein kurjinta arvostelua ihmisten välillä ovat epäluottamuslauseet (et varmaan osaa tätä), virheiden etsiminen ja niihin keskittyminen (tuossakin taas teit saman kömmähdyksen), vähättely, tuomitsevuus, kaikenkarvainen kielteisyys ja ilottomuus, se että ei koskaan vahingossakaan kehuta, pilkallisuus, ilkeily.

Parasta arviointia on kiinnostunut, toiveikas, luottamusta herättävä ja luottamusta toiseen valava rakentava palaute, johon arvioitava itsekin saa osallistua. 

Huono, repivä, epäkunnioittava kritiikki ei innosta jatkamaan. Ihmisten tunteista piittaamattomasta palautteesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyvästä rakentavasta, reilusta, ihmistä kunnioittavasta arvioinnista on iloa ja hyötyä. 

Arviointikeskustelu johon molemmat osapuolet pääsevät mukaan on onnistuessaan ihan loistavaa. Molemmilla osapuolilla tarkoitan nyt opettajaa ja opiskelijaa.

Olen aina kammoksunut teatterikriitikkoja, jotka pyöräyttävät kynästään murskaavan arvion ensi-illasta. Ihmiset ovat pistäneet itseään käsikirjoitukseen, ohjaamiseen, puvustamiseen, eri rooleihin, harjoitelleet, työstäneet näytelmää, ja joutuvat sitten lukemaan tekstin joka lyö säälittä koko komeuden maahan. Ivallisuuskaan ei ole vierasta armottomille kriitikoille.

Seisoin näyttämöllä omassa blogissani. Ilahduin kun niin monet kommentoijat heittivät minulle kukkasia, ja minimaalisesti rukkasia. Olisin vaan toivonut että yhdestä näyttämölle lentävästä kukkasesta olisi jätetty ruukku pois. Se osui kolahtaen päähäni. Kops. 

Pahemminkin olisi voinut käydä. Koko porukka kivet kädessä. Vaikka vain virtuaalikivet. 


14 comments:

  1. Minulle tuli mainiosta kirjoituksestasi (jonka kanssa olen pitkälti samaa mieltä) mieleeni eräs yleinen lausahdus (ja aika paljon muutakin): Pitää kestää kritiikkiä.

    Olen sinänsä samaa mieltä, mutta moni tätä lausetta hokeva unohtaa, että kritiikin voi esittää aika monella tavalla. Ei kritiikki ole sama asia kuin ivaaminen tai huonojen puolien etsiminen, ellei siis kritiikinantaja nimenomaan halua tehdä niin.

    Sitä voi sitten toki miettiä, miksei kritiikinantaja kykene asiallisuuteen. Minusta (ja uskonpa, että sinustakin viestintää opiskelleena) näet ensiarvoisen tärkeää on myös se, miten asiat esitetään.

    Sain itse eräältä kustantamolta kritiikin jokin aika sitten. Periaatteessa se olisi voinut olla asiallinen, mutta tämä vastaaja olikin heitellyt oikein urakalla piikkejä yli a-nelosen mittaiseen arvioonsa. Saman asian olisi voinut esittää ilman mauttomia piikkejäkin.

    Joidenkin mielestä kai ihmisen tulee karaistua ja siihen sopii parhaiten piikittely, joka annetaan kritiikin nimissä?! Minusta koko ajatus on täyttä potaskaa. Asiallisesti annetussa kritiikissä takerrutaan virheisiin ja huonoihin puoliin, mutta se myös kannustaa oppimaan ja välttämään samoja sudenkuoppia.

    Olen myös opintojeni myötä saanut hyvin ankaraa kritiikkiä, jota saadessani melkein itku tuli. Ainoa syy, miksei tullut, oli se että se oli annettu asiallisesti ilman piikkejä. Sellainen kritiikki kannustaa ja innostaa oppimaan, vaikka aluksi mieli menisikin vähän raiteiltaan.

    Sinun kanssasi on mukava kirjoitella, Rita, koska olet sellainen ”turvallinen” keskustelija. Sinun tavoitteesi ja tapasi on rakentavaa.

    Olisi muuten kiva kuulla muidenkin mielipiteitä tästä. Onko provosointi ja ilkeämielinen kritiikki ainoa, mikä saa ihmiset liikkeelle? Itse vastaisin – minusta se on helpoin ja mielikuvituksettomin tapa saada huomiota. Silloin nimittäin huomiota saa yleensä enemmän itse asian esittäjä kuin aihe. Mutta ehkäpä se onkin joskus tarkoitus…

    Kiitos, Rita, tästä inspiroivasta kirjoituksesta!

    ReplyDelete
  2. "Kritiikkiä" löytyy hyvin vähän blogissasi. Tai halveksivia kommentteja. Onko poikkeavat mielipiteet kritiikkiä?

    Ihmiset eivät tykkää samasta ruuasta eikä samoista kirjoista.
    Jos ei, on ehkä paras pitää mielipiteensä itsellään?

    ReplyDelete
  3. Tämä on niin totta ja hienosti kirjoitettu, Rita. Sinulla on kasvattajan tietotaito asiasta.
    Lukijoilla ja kommentoijilla ei vaan kaikilla ole samaa taustaa. Lukija ei myöskään suhtaudu tekstiisi kuin opettaja oppilaaseen vaan kysymys on kahden aikuisen välisestä kontaktista. Samoin voi olla eri käsityksiä siitä, mikä on kritiikkiä ja mikä ei. Kaikki on niin suhteellista.

    Elegian kysymykseen vastaan, että varmasti on helpompi etsiä virheitä kuin hyviä puolia, hyvät kun lasketaan itsestäänselvyyksiksi, niitä ei tarvitse edes mainita. Näinhän se on yleensä elämässä aika monen kohdalla, valitettavasti kasvatuskin on usein ollut sellaista. Huonojen puolien esittämisenkään ei silti tarvitse olla ilkeämielistä tai provosoivaa, se osoittaa jo luonnevikaa.

    ReplyDelete
  4. Hieno kirjoitus. Kritiikkiä voi antaa niin monin tavoin. Mielestäni erilaisia mielipiteitä on hyvä saada, mutta jos ne esitetään loukkaavasti tai piruilevasti, niin silloin kyllä kriitikolla itsellään on joku ongelma.

    ReplyDelete
  5. ELEGIA: Eilen viimeksi ajattelin että mielestäni blogimaailman kommenttikirjoittajien joukosta kolme kirkasta tähteä nousee ylitse muiden. Olet yksi heistä, minkä tuo kirjoituksesi taas todistaa. Se on helmi. Osasit esittää asiasi johdatellen ja esimerkein, kaunopuheisesti, antaen samalla minullekin tunnustusta tekstistäni jonka olin aiheesta intoutuneena naputellut :)

    En silti millään muotoa tahdo esittää että parhaat kommenttikirjoitukset ovat taidokasta kirjoitustaitoa! Huonolla suomellakin saa asiansa esiin jos asiaa on.

    Samoin kuin sinä, olen opinnoissa saanut vastaanottaa tavattoman monenlaista kritiikkiä, arvostelua, arviointia ja palautetta. Jotkut opettajat antavat palautteen niin törpösti että sen jälkeen joutuu suunnilleen viikoksi sänkyyn :D Viisas nousee lopulta vällyjen alta ja miettii mitkä osat kritiikistä kannattaa käyttää kasvuunsa.

    "Pitää kestää kritiikkiä" - Joo. Samaa mieltä ja myös jyrkästi eri mieltä. Riippuu siitä miten se esitetään, kuten sinäkin sanot, myös siitä keneltä kritiikki tulee. Kunnioitanko häntä, kunnioittaako hän minua, vai töräyttääkö palautteen päin näköä.

    Minä en ole erityisen herkkänahkainen, vaikka viimeaikaisista vuodatuksistani voi sen käsityksen saada. Minun kohdallani kyse ei ole siitä että yhtäkkiä joku sanoi vastaan ja buhuu, en kestä kritiikkiä, vaan minussa puhkesi helvetinmoinen kapina ja vastustus tyyliin: "Nyt saa riittää. Olen tätä peliä katsellut tarpeeksi."

    Kustantamoissa pitäisi ehdottomasti olla oikea tyyli hylkäyskirjeiden laatimisessa. Se kirje on sitä odottavalle ÄÄRETTÖMÄN tärkeä henkilökohtainen suunnannäyttäjä elämässä, varsinkin jos ensimmäistä kertaa on henkensä tuotteen ulos lähettänyt. Se jotka repimällä ja ivaamalla toisen tekstin arvostelee on julma ja ymmärtämätön. Sellaista ihmistä ei pitäisi ilman valvontaa päästää kirjoittamaan palautteita.

    Arvostin sitä taannoista "mielipiteiden vaihtoa" sinun ja minun välillä. Annoit minun kuulla kunniani kun olin epähuomiossa tullut kohdelleeksi sinua epäkunnioittavasti. Vähän se kirpaisi mutta tunnistin ja tunnustin oman törppöyteni. Se oli hyvä kokemus. Esimerkki siitä että kritiikki tulee kestää vaikka siinä olisi piikkejäkin, jos on itse syypää :)

    Puuh - työpäivä alkaa - joudun jättämään kommenttiboksin ja palaamaan muihin kirjoituksiin myöhemmin.

    ReplyDelete
  6. Pitkään kritiikin kanssa tekemisissä olleena tuli nyt lähinnä mieleen se, että hyvällä kriitikolla on kyky pitää omat päänsärkynsä ominaan ja erottaa tarkasteltava kohde tekijän persoonasta. Ja netti, jos mikä, on täynnä tätä ikävää ja ala-arvoista pätemistä, jossa pyritään nimenomaan olemaan suuriakin kriitikkoja. ;-)

    Opettajana annan tuopn tuosta peruspalikat nuorille mielipiteidensä ilmaisemiseen: ensin jotakin myönteistä, sitten mahdolliset petrattavat paikat ja jälleen lopuksi jotakin hyvää. Eli vanha kunnon hampurilaismalli on käytössä esim. leipurien ja kokkien opetuksessa! :)

    Ihmiset taitavat usein sekoittaa kaksi asiaa: omíksi tarpeikseen ja ilokseen kirjoitetut tekstit (esim.. juuri yksityiset blogit)ja valmiit, julkiset (taide/tiede)teokset, jotka on asetettu kritiikin alaisiksi. Niiden tulee elää jo omillaan, ilman tekijäänsä, joka kulkisi vierellä niitä puolustamassa.

    Blogi on omanlaisensa tekstilaji. Siihen liittyy vahvasti henkilökohtaisuus, vaikka se on julkisesti nähtävillä. Bloginsa haluaisi säilyttää siistionä kuin oman tonttinsa - sinne saapuvien vieraiden täytyy tajuta, mikä on sopivaa ja mikä ei, tai se on loukkaus emäntää tai isäntää kohtaan.

    Blogin piämiseen liittyy tietty tunnelataus: tämä on minun oma alueeni ja juuri minulle tärkeä. Sitten joku marssii sinne lehmänlantaiset puukengät jalassa ja mölyää, että EVVK! - Järkyttävää!

    ReplyDelete
  7. KÄÄK! Piti kirjoittamani toisessa lauseessani, että: Mutta netti, jos mikä.....oeln sairaslomalla flunssaa potemassa, joten ajatus ei taida juosta väliin niin kirkkaasti, kuin haluaisin...köh. :)

    ReplyDelete
  8. kelvoton"" kritiikki on lamauttavaa, mutta reaktio riippuu myös sen antajasta. jos on jo muutenkin joutunut konfliktiin sen antajan kanssa niin se saattaa jopa herättää kapinahengen ja innostaa jatkamaan. itselläni myös hyvä ja rakentava kritiikki usein lamauttaa ja tuntuu etten pysty/osaa ottaa siitä opikseni. no sen olen ainakin oppinut millaista tekstiä millekin taholle kannattaa antaa arvioitavaksi koska esim. yksi ei kestä mitään negatiivista.

    olen hyvin valikoiva siinä mitä kommentoin ja yritän välttää kirjottamasta mitään negatiivista palautetta mikä saattaisi loukata toista. yritän nähdä asiat monesta näkökulmasta ja vaikka tekstisi joskus ärsyttävät tai loukkaavat minua pidän mölyt mahassani koska kuitenkin arvostan blogiasi kovasti. tällaisia on hyvä olla olemassa ja kannustat ja autat ihmisiä ja se on hyvä juttu. :)

    ReplyDelete
  9. HANNELE: Jaa että onko poikkeavat mielipiteet kritiikkiä? ... Olen juuri kirjoittanut pitkän tekstin rakentavasta ja repivästä kritiikistä, palautteen antamisen taidosta jne jne. Etkö voisi sieltä lukea ajatuksiani?

    Eikö kannattaisi ensin lukea kirjoitus ja vasta sitten tulla kommenttilaatikkoon väheksymään kirjoittajan älyä?

    ReplyDelete
  10. Ihan vaan noista kustantamoiden palautteista: joskous olen minäkin eri kustantamoja lähestynyt :-), vaikka toimin itsekin pitkään talon sisäpuolella yhdessä pienessä kirjakustantamossa ja ammatikseni olen tehnyt kriitikon töitä sekä lehtiin että harrastajakirjoittajille arvostelupalveluissa. Niin, että sitä vaan, että minun on erittäin vakeaa lukea kritiikiksi mitään, mikä on pelkkää mutua - jos kuivittelee voivansa arvioida oikeamielisesti jotakin kohdetta, niin eipä tuo "mun miälest" vielä riitä mihinkään, kun ei se riitä nykyisillä koululaisillakaan, vaan mielipide on mielipide vasta, kun sen mukana on jokin järkevä perustelu. Näin mielipiteensä ilmaisija kertoo samalla, mikä on hänen näkökulmansa asiaan ja pysyy omalla tontillaan, sen sijaan että tulisi vain tökkimään toista omilla autuuksillaan.

    Kustantamoihin tulee päivittäin vähintää neljä käsikirjoitusta, joista n. 98,5 % hylätään, mukana jo talossa kenties vuosikymmeniä olleet ammattikirjailijat. - Minä olisin revetä onnesta, jos sieltä vaivauduttaisiin noin vaan antamaan selkeää ja suoraa palautetta - tuskin tuosta odottamattomasta ruusupuskasta piikkejä laskisin! :-) No, joo. Ettei syntyisi väärä mielikuva asiasta, olen saanut kritiikkiä edestä ja takaa, suoraan ja vinosti, pahasti ja lempeästi, ja kustantajan ulkopuolisilta palautteenantajilta (kirjailijoita) - ja aina olen niistä jotakin kullanravoista löytänyt omaksi opikseni. - Ja ainahan sitä voi nyt ainakin kysyä, jos tuntuu, että nyt tuli vain turpiin, että miksi? Jos ei itse siihen todellakaan mitään perustetta löydä.

    Joo, ehkä minunkin olisi parempi kirjoittaa tästä omaan blogiini, eikä avautua tänne, jotta sorgen. :)

    Minä muuten olen ihan ilman tunnontuskia deletoinut muutaman viestittelijän persoonaani kohdistuvat kommentit ja teen niin jatkossakin. Ja nyt minulla onkin blogi, jonka kommentointia valvon itse.

    ReplyDelete
  11. En ole koskaan tullut
    "kommenttilaatikkoon väheksymään kirjoittajan älyä".

    Valitettavasti en näköjään osaa kirjoittaa.

    ReplyDelete
  12. SIROKKO: Hyvää asiaa kommentissasi. Kiitos viisaista sanoistasi. Aivan samaa muistutan aina itselleni työssäni: oppilaalla ei ole kuin kalpea aavistus kielten opiskelusta ja arvioinnista. MInä olen se jonka tulee häntä siihen maailmaan opastaa. Mutta se tiedon puuttuminen ei oikeuta ketään kohtelemaan minua huonosti tai väheksyvästi. Ei koulumaailmassa eikä täällä. Ekassa blogissa minua suorastaan herjattiin. Jouduin poistamaan kommentteja ja kärsimään huonoa oloa. Samaten Rita-blogin aloittaessani sain muutaman anonyymin ilkimyksen kimppuuni. (Olen poistanut sen roskan, ei kannata mennä etsimään. Sanon siltä varalta että joku aikoisi mennä.)

    KIVI: Luin juuri tuon ensimmäisen ylemmän kommenttikirjoituksesi. Se on taas oikea jalokivi. Kuten jo Elegialle vastatessani lausuin, minun mielestäni kommentaattoteissa on muutama jotka nousevat ylitse muiden. Sinä olet Elegian lisäksi kommenttikirjoittaja joka valaisee blogitaivaani :D Sinulla on sanottavaa, osaat ilmaista sen, ja otat lukijan huomioon, et pelkästään repäise itsestäsi sanoja itselle.

    Hienoa luettavaa jos siitäkin syystä että olen näitä kritiikkiasioita juuri suurella kiinnostuksella mielessäni puntaroinut.

    Hahaa - hampurilaismalli :) Olin kuullut sille nimityksen voileipämalli, mikä sekin verraton.

    ___________________________________________

    Mielelläni vastaisin kaikkiin upeisiin kommentteihin mutta työ kutsuu. En tiedä miten ne selviytyvät joille tulee joka päivä rimssu kirjoituksia ja kaikkiin vastaavat.

    Suurkiitos teille kaikillle.

    ReplyDelete
  13. Minulla on vuosittain yksi tai joskus kaksikin teologian opiskelijaa harjoittelemassa mahdollisesti tulevaa ammattiaan. Olen saanut ohjeeksi arvioida heitä nimenomaa opiskeljoina eikä ammatissaan valmiina pappeina.

    Harjoittelijalla on enemmän tilaa erehtyä ja epäonnistua kuin itselläni. Teen tämän heille selväksi heti harjoittelun alussa. Tämä helpottaa puolin ja toisin arvioinnin tekemistä, sillä virheitä on helpompi käsitellä, kun ne eivät ole kiellettyjä.

    ReplyDelete
  14. Anonymous5:11 pm

    Hei
    Meidän koulussa (siis työpaikassani) ammatillisten näyttöjen arvioinnissa työtä verrataan tavoitteisiin ts. mitä vaatimuksia on asetettu, sovittu ja kirjoitettu, jotta työn/tehtävän voi hyväksyä tehdyksi oikein ja hyvin.
    Olen toiminut arvioijana ja määrittelijänä ja kirjoitajana ja se on tosi vaikeaa.
    Maaliskuussa on vuoroni näyttää omaa osaamistani ja se on vasta on hirveää. Jännittää ja pelottaa ihan vietävästi. En aluksi osannut määritellä edes tehtäviä mitä näytössä tehdään.
    Ei ole helppoa kummallakaan puolella.
    T: Pikkuliina (Kaija)

    ReplyDelete