Joidenkin ihmisten kanssa asioidessa kaikki sujuu. Toisien kanssa nopeammin, toisien kanssa hitaammin. Pääasia ettää mennään eteenpäin.
Sitten on niitä joiden kanssa en jaksaisi millään olla tekemisissä. On kuin ajaisin autoa ja toinen painaisi jarrut päälle tuon tuostakin tai tarttuisi rattiin ja kääntäisi sivutielle. Uuvuttavaa.
Pysyisivät asiassa mutta kun ei. Tärkeämpää on selittää että homma ei kuitenkaan onnistu. Tärkeämpää on uhota miten hankalia kaikki muut ihmiset ovat aina olleet ja kertoa esimerkkejä vuoden 1985 marraskuusta ja viime kesän elokuusta ja niin edelleen. Tärkeintä on kuitenkin julkituoda että kukaan muu ei tiedä eikä osaa mitään paitsi tämä yksi henkilö.
Joskus se tyyppi on työpaikalla jarruna, joskus sukukokouksissa tai muilla vierailuilla. Hänen jäljiltään muilla on raskas ja huono olo.
Ja kuitenkin, jälkikäteen sama helpotuksen tunne kuin vasaralla päähän hakkaamisessa. Ai että tuntuu hyvältä kun sen lopettaa!
Nimiä mainitsematta ja tapauksia tarkemmin raportoimatta - voi että on taas helppo hengittää. Älköön polkumme enää kohdatko, ainakaan lähitulevaisuudessa.
.
Minusta on alkanut tuntumaan, että oikeasti hankalia ihmisiä on vähän. Useammin ongelma on enemmänkin erilaisten persoonallisuuksien yhteentörmäyksestä. Minä en tule kaikkien kanssa toimeen, osa ei tule minun kanssa toimeen. Toiselle olen sosiaalitaidoton pas-pää, toiset taas pitävät sosiaalisesti ja viestinnällisesti taitavana tyyppinä. Joten yritänpä olla takertumatta niihin epäonnistuneisiin kohtaamisiin ja muistella vain niitä hyviä kohtaamisia.
ReplyDeleteubjektiivisesti katsottuna niitä jarrujen painajia löytyy aina. Minä olen niistä yksi - jollekin ihmiselle.
- The Über Nörtti ;)
Teme
ReplyDeleteTajuan mitä tarkoitat, ja olet ihan oikeassa - mutta tuon lisäksi on olemassa pesunkestäviä pessimistejä, negatiivisia huonolla itsetunnolla varustettuja ruttuturpia, joiden kielenkäyttökin on jo valmiiksi kieltolauseista ja epäluottamuslauseista koostettua. Heidät voi nähdä tilapäisesti tyytyväisinä pari minuuttia jos silloin sattuu kohdalle.
Ihan väärin muistat, sehän oli syksyllä 1984 :)
ReplyDelete