Sinistä poikalapsille ja punaista tytöille. Sinipunaista eli violettia muille.
Vanhoja asenteita, luutuneita ja puutuneita ideoita, neuvolan holhoavaa asennetta ja muuta roskaa julistaa pannaan blogikaverimme Johannes Knektman tekstissään
SYNNYTTÄMINEN EI OLE LUOVUUTTA
Hänen kirjoituksessaan on paljon hyvää asiaa. Perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen kannattaisi kaikkien paneutua jo ennen varsinaisia tapahtumia ja punnita erilaisia kysymyksiä ja näkemyksiä, kyseenalaistaa omia ja muiden käsityksiä.
Yleensä kun lastenkasvatuksesta tulee puhe, yksi jos toinenkin ottaa "tiedän kaiken osaan kaiken" - asenteen sekä "ammattikasvattajat eivät tiedä mitään maalaisjärjellä näistä asioista on aina selviydytty" asenteen. Erityisesti tunnen surua niiden uhoajien puolesta joiden lapset ovat hunningolla ja silti vaan uhotaan että "minua ei tulla neuvomaan". Aivan kuin kaikkein tärkeintä koko hommassa olisi että kukaan ei saa väittää minua huonoksi vanhemmaksi. Joillekin se tuntuu olevan asia numero yksi, jonka rinnalla kaikki muu sumenee.
Ei voi oppia ellei pidä mieltä avoimena. Kasvattaminen on toimintaa jossa ohjataan ajattelevaa ihmisolentoa. Se ei ole perunoiden kasvattamista eikä helppoa suoraviivaista toimintaa. Jos perunasato menee pieleen, ei muuta kun yritetään uudelleen. Ihmisen kasvattamisen vahinkoja ei niin vaan mitätöidä.
Johannes ravisteli rakenteita. Kops haluaa tehdä samaa ja kopsauttaa päähän niitä jotka toistavat lausetta "Lapsettomat eivät pysty neuvomaan muita lastenkasvatuksessa". Miten niin? Ovathan hekin olleet lapsia eli tietävät hiton hyvin kokemuksesta millaista on olla lapsi ja kasvaa aikuiseksi.
Ei kannata toistella itsestäänselvyyksiä kuin papukaija. Ei kannata hyväksyä "yleisiä totuuksia" kyseenalaistamatta niitä. Ei kannata tuijottaa asioita vain yhdestä näkökulmasta. Kasvatus ei tapahdu ainoastaan kasvattajan näkökulmasta eikä ainoastaan kasvattajan ja kasvatettavan näkökulmasta. Historia, yhteiskunta, vallitseva kulttuuri, eri näkemykset, pinta ja mitä on pinnan alla, vaistot, tunteet, järki, kokemus... Maltti on valttia, ei uhoaminen.
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Blogilista ei ole eilisen jälkeen päivittänyt postauksiani, joten Kopsin tilaajat eivät ole saaneet tietoa päivityksistäni. Sama vika TOISEN BLOGINI päivittymisessä. Pahoittelen. Toivottavasti vika korjaantuu pian.
.
Heiii, padassahan on vielä valkoisiakin kukkia!
ReplyDeleteMulle sitten ne. Olin eka! :-D
Tottakai ne on sulle. Kun huutaa "apus eka" tai jotain siihen suuntaan, on ihan laillisesti saanut etuoikeuden :) Eikä kukaan älyä sitä kiistää.
ReplyDeletePieni yllätys meille että on valkoistakin lobotomiaa - eikun lobeliaa. Emme havainneet sitä suosikkivärimme seassa.
Violetti, lila, kaikki hiukan sinne suuntaan on muuten minullekin suosikkia. Varsinkin kukissa. Kuka tietää, miksi?
ReplyDeleteVaikka kyllä kaikki erikoiset ruusujen punaiset herättävät mielenkiintoa. Eh, sinne asti, kun ostin isälleni 70-v. juhliin siniset (keinotekoiset tietysti, mutta!) ruusut, ja ne herättivät siinä määrin kuohuntaa (nätit olivat!), että ajattelin olla siitälähin pröystäilemättä kukilla. Miten tuollaisestakin asiasta voipi tulla kilpakenttä? No, huh! Ilmeisesti siis kuitenkin kaikesta, juu.
Ruusujeni piti olla symboli siitä, mitä tunnen kuvataidetta tekevää isääni kohtaan (synttärit kun vietettiin galleriassa, joka oli täynnä hänen kuvataidettaan) ei viesti "itseni erikoisuudesta", ärrhhh, tai estetiikan tajustani, mikä saatta olla joillekin hiukka sama asia kuin "olla niin olevinaan"...kauhia, kuinka negaa tänne tulikaan skriivattua, joten skipannet yli, kun heittää överiksi?
t. reality on aika erikoista, myös. Tulkinnat käsittämättömiä.
Violetin eri sävyt ovat minullekin mieleen. Sen huomaa vaatevarastostanikin :)
ReplyDeleteSiniset ruusut kuulostavat sopivalta lahjalta kuvaamaasi tilaisuuteen. Vaikea käsittää miksi joku sellaisesta nikottelisi!
Pitää paikkansa, et treenarit urheilleet itse, ennen kuin muita neuvoo, ja että "lapsettomat eivät pysty neuvomaan muita lastenkasvatuksessa".
ReplyDelete(Neljä eri kätilöä auttoi nejässä eri synnytyksessä, eikä yksikään heistä ollut synnyttänyt itse..)
ReplyDeleteEi ole yleispätevä lausunto että ei pysty neuvomaan toisia ellei ole kokenut jotain omakohtaisesti. Tietoa voi välittää eteenpäin jos on sitä saanut sellaiselta joka on kokenut. Voi esimerkiksi kertoa miten naapuri sai ratkaistuksi sen ja sen ongelman oman lapsensa kanssa... Eri asia sitten otetaanko neuvoja vastaan.
ReplyDeleteNaapurin lapset eivät ole minun lapsia :)
ReplyDeletePuuseppä voi välittää tietoa eteenpäin.
Saavatko oppilaasi neuvoa sinua opetusessa?
ReplyDeleteSaavartko oppilaani neuvoa minua opetuksessa?
ReplyDelete- Totta kai saavat. Itse asiassa useinkin pyydän heiltä neuvoa. Kun oppilaalle lähdetään rakentamaan kielitaitoa, se ei ole yksisuuntaista toimintaa, vaan vuorovaikutuksen ja yhteistyön tulos.
Vaikka taisit tarkoittaa neuvomisella jotain muuta... Viittasit ehkä epätoivottuihin ja vääriin neuvoihin ja sellaisiin joita "alemmat" eivät saa tarjota "ylemmille", kuten lapsettomat niille joilla on lapsia, tai lapset aikuisille :)
"Naapurin lapset eivät ole minun lapsia"
Ja kuitenkin on vanha sanonta "Yhtä lasta kasvattamaan tarvitaan kokonainen kylä".
Ja neljä lasta kasvattaa toisensa :)
ReplyDeleteJos äitisi kanssa haluat huonoihin väleihin niin sano, että hän on sinut kasvattanut huonosti..
Muistakaamme myös että paras kasvatustulos tulee kun kasvattaa itse itsensä :D
ReplyDeleteNiin, annetaan lasten kasvattaa itse itsensä :)
ReplyDelete