Saturday, September 13, 2008

Tyhjänpäiväinen postaus


En voi olla järkyttymättä joka kerran kun luen blogikommentin tyyliin "Olipa tyhjänpäiväinen postaus eikä edes kovin hyvin kirjoitettu". Pahoitan mieleni blogin pitäjän puolesta ja hämmästelen kommentoijan tunteettomuutta. 

Jonkinlaiset käytöstavat ja kirjoittamattomat säännöt tulisi olla blogimaailmassa. Jos ei voi sanoa mitään hyvää tai rakentavaa, mitä jos pidättäytyisi kokonaan kommentoimasta?

Mitä tarvetta tuollainen palvelee? Saako töksäyttäjä siitä jotain itselleen? Vai onko hän yksinkertaisesti tyhmä ja ajattelematon?

Blogit ovat henkilökohtaisia vaikka ovatkin kaikkien luettavissa. Niiden teilaaminen on kuin menisi töräyttämään että onpas sulla rumanvärinen paita tai miten toi sun tukkas on taas kuin kanan pyrstö? 

14 comments:

  1. Minäkään en pidä tuommoisesta kommentoinnista. Jotenkin se kyllä myös huvittaa siinä mielessä, että postaus on nostattanut niin paljon tunnetta, että pitää ihan kommentoida. Hölmön hommaa, sanoisin ;)

    ReplyDelete
  2. On erikoista osata tehdä "tyhjänpäiväisiä postauksia" ja nähdä se suuri ihan pienissäkin arkipäivän asioissa. Kommentoija vain kateellinen, ei tälläisesta tylsästä tyypistä kannata edes välittää.

    ReplyDelete
  3. Elegia: Eniten harmittaa silloin kun kirjoittaja on tehnyt tekstin itselleen tärkeästä jutusta, kuten Aasiakas.netissä.

    Hannele: Kateus saattaa olla ilkeuden takana usein, mutta tuntuu oudolta selitykseltä blogimaailmassa, missä ihmiset eivät tunne toisiaan. Ei silti varmaan mahdotonta!

    ReplyDelete
  4. Anonymous2:11 pm

    En ole koskaan saanut tuollaista kommenttia, ja kiitos blogistanille siitä. Se olisi isku tosi herkkään kohtaan, koska lopultahan blogi on kuin onkin päiväkirja... enkä haluaisi kuulla ajatuksieni olevan turhanpäiväisiä.

    Ihmiset saavat jollain kierolla tavalla tyydytystä toisten mollaamisesta. Sairas maailma.

    ReplyDelete
  5. Anonymous3:59 pm

    Blogimaailmassa oppii tuntemaan.

    ReplyDelete
  6. Piatta: Monta blogia on joutunut lopettamaan kun anonyymit ovat yltyneet herjaamaan, oikein suorastaan kiviä heittelemään. Tietyt aiheet saavat tunteet leimahtamaan. Se on vielä raskaampaa kuin tyhjänpäiväiseksi vähättely. Minua on pari kertaa pyrkinyt joku anonyymi solvaamaan, ei tässä blogissa kylläkään, vaan muissa, sekä joidenkin monikulttuuriblogien kommenttikeskusteluissa - olen oppinut väistämään arat aiheet. Oma terve itsetunto pelastaa paljolta.

    Sinun blogillasi ei ole mitään hätää. Se on kiva blogi :)

    Hannele: Oppii "tuntemaan", eli itselle muodostuu tietynlainen kuva kanssabloggareista. Tiedä sitten miten lähelle tai kauas käsitys muista bloggareista osuu :) Varsinkin nimimerkin suojissa bloggaavista.

    ReplyDelete
  7. Mä en aiemmin törmännyt tuollaisiin kommentteihin, mutta nyt nimenomaan "monikulttuuri"-blogeilla olen itsekin saanut osani. Mutta toisaalta en kyllä välttelekkään sellaisia tilanteita, vaan menen mukaan keskusteluihin. Mua ei henkilökohtaisesti loukkaa vaikka lokaa lentää, silloin jos jollain on tarve loukata, niin se kertoo, että kommentoijalla ei ole ihan kaikki omat asiat kunnossa.

    ReplyDelete
  8. Itkupilli: Hyvin puhuttu. (Taas kerran :)

    Monikulttuuriasia on sydäntäni lähellä ja olen siinä mukana eri tavoin IRL.

    Ennen osallistuin nettikeskusteluihin, tein blogipostauksia jne. varmaan vuoden verran, mutta lopulta sain tarpeekseni. Mitta tuli vaan täyteen ja tulin siihen tulokseen että kohdistan mieluummin toimintani muualle kuin nettiin. Aika meni hukkaan kiistelysissä ja samoina toistuvissa kuvioissa, joten lopulta katsoin "välttelyn" järkevimmäksi ja aikaa säästävimmäksi menetelmäksi. Esim. arkuudesta ei ole kyse :)

    ReplyDelete
  9. Anonymous11:48 am

    Noo. Minä lopetin päiväkirjablogini, koska tuli vain ylipääsemätön tunne siitä, että tätä lukee joku vähättelevä tyyppi vinoon sävyyn katse ylhäältä alaspäin.

    Tyrehtyminen ja kuihtuminen alkoi siitä, kun sain kerran yllättäin kommentin, jossa luki jotakuinkin näin: "Kiinnostuin kaikesta - melkein". En muista enää sanatarkkaa muotoa, mutta ei epäilystä, etteikö sävy ollut halventava.

    Eikä siinä sinänsä mitään, maailma on täynnä tyyppejä, joilta ei voi odottaa hienotunteisuutta tai edes käytöstapoja, mutta kyllä silloin yleensä tulee väistämättä mieleen, että miksi antaa mitään sellaisille, jotka eivät osaa edes ajatella sen pidemmälle kuin omat mielikuvansa asioista, joista eivät tiedä mitään.

    Minäkään en aina usko siihen, että klateus olisi se palikka, jonka voi vetäistä aina puuttuvaan yhtälöön, vaikka kateus onkin erittäin yleistä. Jotenkin tulee mieleen ennemminkin yksiuloltteinen ihmis- ja maailmankuva, jossa ihmiset kuten ilmiötkin ovat enimmäkseen ikään kuin "minun alapuolellani olevia palikoita". Tietynlaista kehittymättömyyttä, siis?

    t. m

    ReplyDelete
  10. Anonymous11:49 am

    *kateus*

    t. m

    ReplyDelete
  11. Voi itku, M :( Ihan juuri äsken kävelylenkilläni ajattelin blogiasi ja tuumiskelin tulenko runoblogiin vai s-postitse kysymään missä se on... Minä nimittäin arvostin päiväkirjablogiasi aina siitä lähtien kun sen ekan kerran löysin. Kops on ihailijasi :)))

    PS Voin tulla kepittämään ei-toivottuja kommentaattoreita jos aloitat päiväkirjan uudelleen.

    ReplyDelete
  12. Anonymous4:15 pm

    Rita: Oukkei. Tuu kepittämään mun Ajan virrassa -blogiin! Aloitin just.

    Ja kepitäkin oikein kunnolla. :-D

    ReplyDelete
  13. M.Kivi ja 7 veljestä :) - M.Kivi ja 7 lukijaa :D

    Olipa hieno yllätys että aloitit tänä päivänä tässä kohdassa Ajan virtaa. Kopautin sinut heti kieppumaan Kopsin blogirullassa.

    Huomiseen! Kops.

    ReplyDelete
  14. Niin, itselle muodostuu tietynlainen kuva kanssaihmisistä, kampaajasta, kaupan henklökunnasta, työkavereista... Kenet tuntee?

    ReplyDelete