Thursday, February 26, 2009

Luonnehäiriöisen puolustuskeinot



"Luonnehäiriöisellä perustava minän puolustuskeino on projektio: hän siirtää toisiin omat pelkonsa, joita hän ei tunnista itsessään.  

Hän heijastaa muihin myös ihanteensa: autoritaarisuuden, vallantavoittelun ja kovuuden. Hän tulkitsee toiset omien kielteisten tunteidensa mukaisiksi, jollaisia he eivät yleensä ole. "

"Hän kokee että tietyt toiset vihaavat häntä, vakkeivat he todellisuudessa vihaa häntä, vaan hän vihaa heitä. Hänen heihin kuvittelemansa viha on hänen omaa vihaansa, jota hän ei tiedosta."

"Hänen mielestään ja väitteidensä mukaan tietyt toiset ajattelevat hänestä pahaa ja ovat tehneet hänelle pahaa, kun todellisuudessa hän itse ajattelee pahaa heistä ja on tehnyt heille pahaa. Tässä luonnehäiriöön yhdistyy siis paranoidinen eli vainoharhainen juonne.

Hänen uhrinsa ovat sen sijaan niin kilttejä ihmisiä, ehkä jopa neuroottisesti, ettei heidän mieleensäkään tulisi sellaisen pahan aikominen tai tekeminen, mistä luonnehäiriöinen heistä syyttää. Siksi tällainen syytös saattaa  heidät lähes epätoivoon."

Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli

Jumapama että tuo viimeinen kappale kolahti! Kaksi elämäni narsistia loukkasi minua aikanaan pöyristyttävillä syytöksillä. Mielessäni pyöri että miten kukaan minulle niinkin läheinen ihminen voi luulla tarkoitusperiäni miksikään muuksi kuin reiluiksi ja jaloiksi. Kanssakäymiseemme tuli tuon tuostakin ryppy kun sain väärät epäilyt ja syytökset päälleni. 

Hirveä paha olo lieveni kun selvitimme asiat (tai luulin että selvitimme) ja taas jatkettiin. Sama toistui, paha olo paheni, aloin saada terveydellisiä oireita, kunnes päätin katkaista koko jutun toisen narsistin kanssa. (Sen toisen kanssa en ollut tuolloin tekemisissä.) Eipä ollut ihan yksinkertaista. Nyt olen kirjoista lukenut että "narsistia ei jätetä - hän jättää itse". 

Sen sijaan se toisen kanssa kävi niin hyvin että hän itse katkaisi meidän välit kun suuttui perusteellisesti kirjeestäni jossa tein asiallisesti selväksi että en ota enää huonoa negatiivista kohtelua. Sain olla pari vuotta ihan rauhassa. Kun hän otti sen jälkeen yhteyttä kirjeitse, tulin kirjaimellisesti sairaaksi. Näin yöllä painajaista ja aamulla heräsin selkä- ja niskakipuisena.

Voitteko kuvitella millä riemulla luen tänä päivänä tuota Mäkelän kirjaa joka selittää kaikki läpikäymäni selittämättömyydet? Olen jopa iloinen kokemuksista. Muuten en TIETÄISI mikä on luonnehäiriö. Tieto on valtaa. 

Luonnehäiriöiset ovat tutkimusten mukaan enimmäkseen miehiä. Kaikki minun  piinaajani (4 kpl) ovat olleet naisia. Ne narsistit joita olen sivusta seurannut, ovat olleet sekä miehiä että naisia. Joistakin ei voisi päältä päin kuvitellakaan että ovat ongelmaihmisiä.


9 comments:

  1. Olen jostain lukenut, että narsismin syynä voi olla lapsuuden hylkäämiskokemukset. Mutta oikeuttavatko he sillä huonon käytöksensä, vihamielisen asenteensa toisiin tietoisesti? Minusta aikuinen, järjellinen ihminen on kuitenkin vastuussa omista tekemisistään ja valitsee itse toimintatapansa ja asenteensa. Oletko kuullut muuten toisentyyppisestä narsismista, joka peittyy ulkoisesti aranoloisen, anteeksi-kun-olen-olemassa -tyylin alle?

    ReplyDelete
  2. IRMELIN: Tässä mitä Mäkelä kirjoittaa: "Ellei ihminen kykene hallitsemaan elämäänsä eikä ongelmiensa ja ahdistuksensa aiheuttajia... reaktiona voi olla luonnehäiriö." (sivu 61)

    Oletan että tuo voisi tapahtua lapsuudessa.

    Luonnehäiriöisessä emme kohtaa samalla tavalla "järjellistä" ihmistä kuin muissa. Ei kannata peräänkuuluttaa samaa vastuullisuutta ja asenteita kuin ns. normaaleista ihmisistä.

    Tuota arempaa versiota pitää tuumailla... Kerron jos Mäkelää lukiessani löydän jotain siihen viittaavaa. Nyt kun mainitset, yksi noista minun kokemuspiirini narsisteista oli aina välillä mukavaatimaton, tilapäisesti, ei tavaramerkkinä, ja toinen korosti silloin tällöin huonouttaan ylemmyydentuntoisten kausien välissä.

    ReplyDelete
  3. Kokemusta yhdestä narsistista, eikä hänessä ole eräässä mielessä mitään inhimillistä. Tätä oli aikanaan hyvin vaikea nähdä.

    ReplyDelete
  4. OLEMATON: Jos koskaan teet keissistä postauksen, luen kiinnostuneena. Erään ystäväni puoliso oli narsisti enkä olisi mitään mätää epäillyt ellei ystäväni olisi kertonut hirviömäisestä käyttäytymisestä neljän seinän sisällä. Sitten kun tiesin aloin tarkastella tyyppiä eri silmillä ja kuunnella eri korvilla. Mutta sittenkään ei lähes mitään paljastunut. Niillä on taitoa esiintyä äärettömän viehättävinä muuille kuin uhreilleen.

    Yksi jonka hampaisiin jouduin oli sitä ennen pitänyt minua suosikkinaan useita vuosia, ja sitten yhtäkkiä lumous särkyi. Jouduin epäsuosioon, Siinä vaiheessa sitten karistinkin sen työpaikan tomut kantapäistäni, muutaman kuukauden kärsimisen jälkeen. Tuona aikana sain muilta kuulla lausuntoja kuten: "Aina hänellä täytyy olla joku kiusattavana."

    Tuli täytenä yllätyksenä.

    ReplyDelete
  5. Nyt kun luin tämän, vakuutuin siitä ,että kymmenisen vuotta sitten tuntemani henkilö oli narsisti.Hyvin viehättävä henkilö, joka tarvitsi jatkuvaaa ihailua, ja kun kerran tulin sanoneeksi jotain, mistä kyseinen henkilö ei pitänyt, olin kuulemma aivan hirviö, ja sitten en ollut enään olemassakaan.Koskaan enään...En millään tajunnut tätä silloin ja vuosia se häiritsi ja mietin miksi?Ja kesti kauan,ennenkuin tajusin, ettei vika todellakaan ollut minussa. Mutta kyllä sellainen tuntuu pahalta!

    ReplyDelete
  6. YEALIAN: Tuonkaltainen paha olo onkin yksi tuntomerkki siitä että ollaan oltu narsistin läheisyydessä. Siihen asti kun pitävät meitä suosiossa on vaikea epäillä mitään.

    Usein ovat todella viehättäviä ja tarvitsevat ihailua jatkuvasti. Yksi "minun" narsisteistani katseli itseään jokaisesta peilistä jonka ohi kulki. Sen huomasivat kaikki siinä työpaikassa. Huh, ONNEKSI pääsin sieltä pois! Monta vuotta olin, ja sinä aikana siellä vaihtui henkilöstö aika tiuhaan. Myöhemmin selvisi miksi. Tein lähtiessäni kirjallisen valituksen, jolla ehkä oli vaikutusta myöhemmin. Kuulin nimittäin jossain vaiheessa että narsisti oli pistetty pois sieltä. Epäilemättä siirtyi muualle tuhojaan tekemään.

    ReplyDelete
  7. Itse olen seurustellut melkein puolitoista vuotta jonkinlaisen luonnehäiriön omaavan miehen kanssa. En uskalla diagnosoida häntä narsistiseksi persoonaksi, koska en ole psykiatri, mutta se mitä olen aiheesta lukenut, täsmää monin paikoin.

    Tämä mies osasi kääntää asian kuin asian siten, että hän itse olikin uhri. Mitkään teot eivät oikeastaan olet hänen vastuullaan, vaan johtuivat aina jostakin ulkoisesta tekijästä. Hän oli patologinen valehtelija. Valehtelussa ei ollut mitään logiikkaa, sillä hän valehteli myös ihan merkityksettömistä asioista.

    Suhteen päättäminen oli vaikeaa, koska hän syyllisti ja uhkaili itsemurhalla. Lisäksi hän alkoi vainota minua (kävi mm. oveni takana, lähetteli kukkia jne.) ja kun viimeisen kerran kävin hänen luonaan tarkoituksenani hakea sinne kertyneet tavarani, hän olikin jäänyt pois töistä, että saisi nähdä minut. Minulla oli avaimet hänen luokseen ja tarkoitukseni oli äkkiä hakea kamani ja jättää avain.

    Mies ei kuitenkaan meinannut päästää minua ulos, joten jouduin itse kieroilemaan ja teeskentelemään, että saisin hänet puhuttua päästämään minut pois. Lopulta jouduin ottamaan veitsen avuksi ja uhkaamaan häntä, koska hän alkoi osoittaa väkivaltaisia merkkejä. Ja minuahan ei lyödä.

    Tästä saisi kyllä kunnon postaksen aikaiseksi, mutta en tiedä jaksanko puida enää asiaa. Onneksi se on ohi.

    ReplyDelete
  8. ELEGIA: Hui kauheeta!

    Kiitos että jaksoit tuon tänne kirjata.

    Ihan selvästi jonkin sortin luonnehäiriö tai vastaava. Valehtelu on ihmissuhteessa sellainen mitä ei pidä sulattaa. Luottamus on hyvän suhteen pohja. Patologinen valehtelu taitaa jo kaivata ammattiauttajaa.

    Hyvin moni tuossa kertomasi seikka löytyy lukemastani kirjasta Naamiona terve mieli, joka kertoo luonnehäiriöisistä. Hyvin moni. Mutta vaikka ei olisikaan, onneksi pääsit pois!!!

    ReplyDelete
  9. those are pretty houses in the snow.
    Brad

    ReplyDelete