ESKALOITUMISEN VAARA

.

Lihominen on helppoa. Kilot karttuvat ja tarttuvat. Laihtuminen ei käykään käden käänteessä.

Pelkään että sama pätee poliitiikassa. Mitä pidemmälle selkkauksen päästää eskaloitumaan sitä monimutkaisempaa koko hoito on epäeskaloittaa.

Iran vangitsi väitteensä mukaan vesillään liikkuneen merisotilasmiehistön ja nyt on katseltu sivusta ja ihmetelty miten asiat kehittyvät. Maalaisjärjellä arvellen juttu purkautuisi hyvää tahtoa, diplomatiaa ja tervettä asennetta osoittaen nopeasti edistyen. Mahtaisiko tästä jopa avautua tilaisuus maitten välisien suhteiden parantamiseen?

Jos politiikassa olisi mukana psykologeja, mitenkähän helppoa maitten olisi tulla toimeen keskenään? Arjen psykologia eli tavallinen ihmistuntemus jo kertoo että vaikeinta ihmiselle tuntuu olevan sanoa olleensa väärässä. Kun kumpikin osapuoli pitää kiinni siitä että ei ole väärässä, ja se muodostuu kaikken tärkeimmäksi kiistakapulaksi, ei edes lähdetä etsimään rakentavia ratkaisuja ja ulospääsyä tilanteesta.

Mittakaava on ihan eri kuin tavallisten ihmisten naapuruuskiistoissa silloin kun maailman mahtivaltiot mököttävät ja pelailevat eipäs-juupas pelejä.

Kun ei vaan kohta Britannia ottaisi jostain iranilaisia panttivankeja kostoksi. Ai juu, mutta eivät he voi, koska Blöör paheksui julkisesti moista ihmisten hyväksi käyttämistä.

Kun ei vaan USA tulisi apuun sotavoimineen. Siitäpä vasta eskaloitumiset eskaloituisivat. Ai niin, mutta he ovat tainneet lähteä imagossaan eskalointien purkamisen tielle. Paitsi ei Mr Bush.

Jossain Euroopan maissa näkyy mielenosoituksia Irania vastaan iskulauseena väite että koko Eurooppa on yhtenä rintamana Britannian puolella. En minä ainakaan ole. Tässä ei kannata olla jommankumman puolella, vaan molempien, tai sitten ei kummankaan. Sitä paitsi on epäviisasta lähteä melskaamaan ja suututtamaan ihmisiä joilla on panttivankeja, jos vähäänkään välittää niiden ihmisten nopeasta vapautumisesta.

Jos ihmiset olisivat diplomaattisempia ja asettuisivat toisenkin osapuolen asemaan, monet orastavat kahakat ja selkkaukset eivät pääsisi alkuun, eivät varsinkaan eskaloitumaan pahimmassa tapauksessa vuosia kestäneiksi sodiksi. Ennaltaehkäisy on parempaa kuin mitkään jälkitoimenpiteet.
.

HERKKÄUSKOISUUS

.
Herkkäuskoinen uskoo herkästi hyvää.

On ihmisiä jotka uskovat herkästi pahaa.

Väitän että ensinmainittu tyyppi menestyy elämässä paremmin.
.

ETTÄ SIIS MITÄ?

.

Lumen alta paljastui jotain ilmeisen ikivihreää. Mieltä virkistävää näin maaliskuussa.

Ihmisluontoa miettikäämme. Tuttavani Helena kuskasi lastaan harrastukseen ja ehdotti ystävällisesti että naapurin lapsi tulee samalla kyydillä. kun oli samaan harastukseen menossa. En nyt muista oliko viulunsoitto vai partio vai mikä.

Aika kului. Systeemi pelasi. No sitten yhtenä päivänä Helena joutui ilmoittamaan naapurille että sillä viikolla hänen tyttärensä ei ollut menossa harrastukseen joten kyytiäkään ei ollut. Mitäs naapuri? No närkästyi pahan kerran ja naama vääränä kyseli että millä hänen lapsensa nyt pääsee sinne?

Joo. Kaikenlaista tulee mieleen. Ihan ekana käytöstavat. Suhteellisuudentaju. Kiittämättömyys. Se että ihminen ei halua luopua saavutetusta edusta. Olikohan edes koskaan kiittänyt ilmaisista kyydeistä?

O tempora, o mores. Oi aikoja, oi tapoja. Vaikka tuo taitaa olla ajaton juttu.
.

TIISTAITEATTERI

Maaseuthutheatteri yrittää esittää produktion nimeltä MAAILMOJEN VALLOITHUS

Henkilöt

Litler
Tapoleon
Aleksanteri Tuuri
Laddam Bussein

Ensimmäinen näytös. Kokouksen alkua odotellessa.

Litler: Hei Tapoleon. Anna se saha. Lyhennän Tuurin tuolin jalkoja jotta se istuu meitä matalammalla kun kokous alkaa.

Tapoleon: Tothisesti hyvä idea. Tyyppi isothelee nykyään vähän liikaa. Laddam haluaa kuitenkin istua tuolla kuopassa. Hänestä ei ole harmia.

Tuuri ja Laddam astuvat sisään.

Laddam: Hankalaa parkkeerata joukot tuonne viljasiilon taakse, mutta onnistuin sentään.

______________________________________________________________________

Yleisö alkaa liikehtiä kärsimättömästi. Ensimmäinen pehmeä tomaatti halkoo ilmaa ja osuu Laddamin otsaan. Läps! Kohta ilma on kirjavanaan ylikypsiä hedelmiä ja maaseudun satoa. Pari riuskaa isäntää hypähtää lavalle ja kantaa lähimmän näyttelijän pihaan ja sinkoaa siitä kaaressa jokeen. Mulsk! Tapoleon lentää veteen. Litler saatellaan ulos ja istutetaan muurahaispesään. Laddamkaan ei välty kovakouraiselta käsittelyltä vaan joutuu tekemään tuttavuutta naapurin sikojen kanssa niiden karsinassa.

Aleksanteri Tuuri pakenee traktorilla maisemaan niin että pellosta nousee pölypilvi.

Mikä on kun kulttuuria ja taidetta ei arvosteta?
.

ISLAMKO SYYLLINEN?

.

Minun on kauhean vaikea käsittää sotimista, valloittamista, kukistamista, alistamista, sortamista.

Mediassa ja blogeissa puhutaan paljon islamista vihan uskontona ja kaikkien väkivaltaisuuksen lähtökohtana.

Voisiko olla mitään muuta selitystä?

Uskonnoista en tiedä, mutta ihmisluonnosta kylläkin. Kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisena olen opiskellut ja tutkinut ihmistieteteitä, psykologiaa, filosofiaa, kasvatustieteitä.

Jos islam on syynä diktatuuriin ja hirveisiin kidutuksiin ja terroritekoihin, miten selitämme Hitlerin, ja Chilen sotilasjuntan ynnä muut?

Olen kauan katsellut erilaisia johtajia, poliittisia johtajia, firmojen dirikoita, koulujen rehtoreita. Olen itsekin "johtaja" koska olen opettaja. Pohjakoulutukseen ja elinikäiseen jatkokoulutukseeni kuuluu lukea johtajuudesta, alaisuudesta ja vaikka mistä asiaan liittyvästä.

Vaikka miten päin yrittäisin katsella maailmanpolitiikkaa, ne ovat ihmiset jotka sitä pyörittävät, ja ihmisluonto on se mikä se on ollut ammoisista ajoista lähtien. Vai eikö ole? Johtajiksi hakeutuu hyviä viisaita johtajia, mutta myös vallanhaluisia kovia narsistisia tyyppejä jotka tyydyttävät johtoasemassa erilaisia tarpeitaan, pahimmillaan sairaita psykopaattisia taipumuksiaan. Ei tarvitse mennä Lähi-Itään ja Afrikkaan osoittelemaan sormella terroristikandidaatteja. Lähempääkin löytyy sortopolitiikkaa. Tsekatkaa vaikka koulukiusaajat ja hiekkalaatikon kunkut, ja erilaiset rikolliset alkajaisiksi. Mistä maasta ja mistä kaupungista tahansa.

Tuli vaan mieleen, että se mikä vaikuttaa ilmiselvältä syy ja seuraussuhteelta, ei sitä useinkaan elämässä ole, kun ihmisistä ja ihmisluonnosta on kyse. Uskonto on aina tarjonnut oivallisen tekosyyn sotimiselle, samaten kansallisuushenkisyys ja niin sanotut oikeustaistelut.

Siis tuli vaan mieleen...
.

TYHJÄÄ LÄSSYTYSTÄ VAI TOIMINTAA?

.


Rekompostin blogissa tietoja ja lukuja ÄÄNESTYSAKTIIVISUUDESTA.

Kansalaisten äänestysvelttous tuo kai mieleen että ihmiset eivät ole kiinnostuneita yhteisistä asioista, eivät ole niinsanotusti valveutuneita.

Mutta ajatelkaapa tätä. Kun mietitte kaikkia tuttavapiirinne valveutuneita henkilöitä, sanokaa TEKEVÄTKÖ he jotain yhteiskunnan hyväksi vai rajoittuuko valveutuneisuus kahvikupin tai oluttuopin ääressä kokoontumiseen ja asioiden ruotimiseen. VAIKUTTAVATKO he? TOIMIVATKO he? Vai onko homma pelkkää silmänlumetta, päättäjien kritisointia, ivaamista tai isoäänistä uhoa?

Lässytys ja melskaaminen ilman toimintaa ja tuloksia on yhtä tyhjän kanssa.

On monet kerrat nähty miten maailmaa parannetaan pienessä joukossa pöydän ääressä työpaikan kahvitauolla. Sitten mennään muina miehinä ja naisina takaisin omaan työpisteeseen ja aletaan miettiä mitä syötäisiin seuraavaksi ateriaksi ja mitä katsottais illalla televisiosta...

Mitä hyödyllistä aiomme tänään tehdä? Hyödyttääkö se vain itseämme vai isompaakin piiriä? Voisihan tässä jotain tehdä ennen seuraavia vaaleja, jolloin taas voimme valita äänestämmekö vai emme.
.

VOIT AUTTAA ILMAISEKSI

.

Hyväntekeväisyyslinkki

Onko sinulla tämä linkki? CHARITY

Sieltä pääsee ILMAISEKSI auttamaan erinäisiä hyväntekeväisyyskohteita, ihan vaan klikkaamalla ikoneihin

(NÄLKÄSIVUT, LASTEN SAIRAUDET, RINTASYÖPÄ, LUKUTAITOKAMPANJA, SADEMETSIEN PELASTAMINEN, ELÄINTEN AUTTAMINEN).

Liikeyritykset maksavat pienet prosentit tuotoistaan hyväntekeväisyyteen kun käymme lukemassa heidän mainoksiaan. Kutakin kohdetta voi klikata vain kerran vuorokaudessa.
.

MIELIPITEISTÄ

.

On todella hankalaa yrittää saada aikaan hyvää keskustelua ihmisten kanssa joilla on mielipiteitä. Tarkoitan muuttumattomia mielipiteitä. Pinttyneitä käsityksia. Vahvoja oletuksia. Rakentava keskustelu vaatii avoimen mielen. Oivallukset eivät syty mielen jähmeydestä.

Häiritsevää on kun ihmiset olettavat että minulla on mielipide vaikka minulla ei sellaista ole. Yhtä häiritsevää on jos minulle oletetaan mielipide jota en missään nimessä tunnustaisi omakseni. Oletan että ihmisillä on taipumus olettaa.

Oma selitysmallini elämään on erittäin myönteinen, pidän yksinkertaisista asioista, nautin arjesta ja juhlasta, luotan hyvään ihmisissä ja siihen että asiat järjestyvät. Saan iloa pienistä asioista joka päivä monta kertaa. Juttelin erään ystäväni kanssa jonka maailmankatsomus kuulostaa hänen puheittensa perusteella epäilevältä, negatiiviseen kallistuvalta, jopa kyyniseltä. Lempisanontoihin kuuluu: “Pieleen se menee kuitenkin” tyyppisiä sanontoja, vaikka hän on toisaalta hauska ja huumorintajuinen ihminen. Hän sanoi kerran että olen sinisilmäinen ja naiivi. Lausunto kiinnosti minua, Kysyin häneltä: Mitä mieltä olet sanonnasta “Taivasten valtakunta on lasten ja lapsenmielisten”? Hän vastasi: “Olen tuossa samaa mieltä kanssasi.” Samaa mieltä...? Se ei ollut mielipiteeni. Tarkoitin kysyä hänen mielipidettään, mikä kysymyksestäni suoraan kävi ilmi. Sanonta tuli siinä yhteydessä mieleeni, ja avasin sillä keskustelun tuosta aiheesta. Aloin vasta siinä ja silloin pohdiskella sitä sanontaa ja sen sisältöä. En ollut muodostanut mitään mielipidettä.

Ei läheskään kaikki tässä blogissa esittämäni ole MINUN MIELIPITEITÄNI.

Kirjoitan ajatusteni selkiyttämiseksi, keskustelun herättämiseksi, kirjaan muistiin hajahavaintoja, kokemuksia, senhetkisiä totuuksia, jotka kyseenalaistan seuraavassa hetkessä. Joku irrallinen ilmiö saa erilaisen ilmeen laajemmassa viitekehyksessä. Negatiivisuuden ja realismin raja on häilyvä. Optimismin ja idealismin samoin.

En halua sitoa itseäni liikkumattomiin muuttumattomiin mielipiteisiin.

SE ON VARMA MIELIPITEENI! Kops.

(Otin ylläolevan tekstin vanhasta Kops-blogistani. KOPS
Kiinnostavaa sinänsä että allekirjoitan edelleenkin nuo viimevuotiset ajatukseni. On se sitten hyvä tai huono juttu.)
.

EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA VAI AINA?

.

Liput liehuivat eilen äänestyspäivänä ja taas liehuvat tänään. Nyt on Minna Canthin päivä. Hän oli ensimmäinen nainen joka sai liputuspäivän, köyhien ja naisten puolesta puhuja.

Nyt on myös TASA-ARVON PÄIVÄ.

Lisäksi tänään alkaa RASISMIN VASTAINEN VIIKKO.

Ei se sitä tarkoita että ainoastaan tänään huolehditaan köyhistä ja sorretuista, ja huomenna jatkukoon epätasa-arvo ja rasismi. Ei ainakaan minun maailmassani.
.

AJATUKSENKO VOIMALLA?

.

Klikkaa isommaksi. Kuvassa harvinaisuus; Zahra Abdullan kasvoja ei ole revitty pois mainoksesta. Kahdesta muusta näkemästäni julisteesta ne oli repäisty. (Suutarila, Pohjois-Helsinki)

RUNOTORSTAI

Toimimaton nahjus
senkin sika ja rahjus
Etkö jo itseäsi soimaa
Ajatuksella on voimaa
vasta kun panet sen käytäntöön
hyvät aikomukset täytäntöön

Jossittelu ei vie minnekään
selittely ei sinnekään
Älä odota vaan toimi
toiminnan hedelmät poimi

Tee ne teot jotka aiot
heti kaiken paremmaksi taiot

Äänestämään, sienestämään, työnhakuun
paremmasta elämästä saat takuun

Sohva pysyy paikallaan pitelemättäkin.
.

ÄÄNESTÄMINEN

Kauanko naisilla on ollut äänioikeus Suomessa? Ei ihan kauhean kauan. Sitä ennen politiikka kuului vain järkeville lajitovereillemme, miehille. Niin ja vähän sen jälkeenkin. Aviomies saneli vielä kauan vaimolle ketä tämän tuli äänestää. Hyvä niin. Muuten olisi voinut tulla päätöksiä hormonitoimintaan ja hysteriaan perustuen. Tunteitakin meillä on ja hyysäämishalua ihan liian kanssa.

Tänä päivänä jopa naiset saavat valita itse ketä äänestää. Ellei tiedä itse voi kuunnella vahvempaa sukupuolta. Näin vaalien alla osa miehiä julistautuukin naisten suojelijoiksi, kunniamme vaalijoiksi, vahvoiksi käsivarsiksi joille voimme langeta. Koska me haluamme miehiltä kaikkein eniten juuri turvaa, se on mainio valttikortti voittaa meidän suosiomme. Sitä voi vahvistaa Maamme-laululla ja muistuttamalla historiamme sankaritarinoista, joissa miehet sotivat perheittensä puolesta.

Isoäitini kuoli 99-vuotiaana pari vuotta sitten. Hän oli aina kiinnostunut politiikasta, urheilusta ja kaikista ajankohtaisista asioista. Hänen ajatuksiaan eivät miehet ohjailleet. Niin kauan kuin jaksan muistaa hän äänesti aina naisehdokasta. Puoluetta en tiedä, mutta hänelle oli tärkeää ajaa naisasiaa. Ei se merkinnyt sitä että hän olisi miehiä väheksynyt. Oli monia miespoliittikkoja ja suurmiehiä joita hän ihaili ja kunnioitti, Mannerheim, Kekkonen, Koivisto.

Ihmiset äänestävät kovin erilaisin perustein. Mikä ehdokas ajaisi minun asiaani? Valinta voi pohjautua pelkoon. Äänestän sitä ja sitä jotta se ja se ei tapahtuisi. Annan ääneni vihreille koska haluan suojella luontoa. Äänestän oikeistoa jotta vasemmisto ei pääsisi valtaan.

Harmi että Blogger ei anna minun postata kuvia. Otin äsken kävelylenkillä pari kuvaa vaalimainoksista. Onnistuin saamaan yhden kuvan jossa somaliehdokkaan kasvot näkyivät. Kahdesta muusta hänen kasvonsa oli revitty pois. Pelko aikaansaa vihaa. Ennakkoluulot pistävät varmaan monet äänestämään Halla-ahoa ihan vaan siitä syystä että estettäisiin maahanmuuttoa. Hänen puolueessaan ei paljon naisia näy. Kansallishenkiset raavaat heput suojelevat meitä. Parempi että pysymme kodin turvassa. Vaalien jälkeen turvallisuudellamme ei enää ole niin väliä.

Äänestätkö siksi että haluat pyrkiä johonkin suuntaan tai aatteeseen?
Äänestätkö siksi että pelkäät jotakin?
Äänestäkö paremman tulevaisuuden puolesta?
Äänestätkö samaa sukupuolta kuin itse olet?
Äänestätkö asiaa, aatetta vai henkilöä?
Onko tarkoituksesi edistää jotakin asiaa vai jarruttaa?
Haluatko pieniä ympyröitä vai globaalisuutta?

Aiotko äänestää?

Valitsetko itse ketä äänestät?
Aivopeseekö kukaan sinua?
Omolla vai Surffilla?

Onhan tässä vielä aikaa, ja sitä paitsi
vaalienkin jälkeen on elämää.
.

TAMPERELAINEN PROVOSOITUU

.
No joo. Blogger ei suostunut julkaisemaan kuvaa. Ei se mitään. Pysytään rauhallisina eikä suututa...

Minä en yleensäkään suutu paljon mistään. Rauhallinen temperamentti syntyjään ja eletyn elämän elämisen kautta tullutta pärjäilytaitoa niin paljon että tunnen voivani vaikuttaa asioihin. Suuttumushan nousee usein siitä että turhautuu kun kokee että ei pysty hallitsemaan elämäänsä tai muita ihmisiä.

Yksi mikä minua nyppii niin että melkein voisin raivostuakin, ja jonain päivänä -kele vielä raivostunkin, ovat provosoituvat ihmiset. Mikä hitto siinä on että pitää imaista hernerokka nenään siitä kun LUULEE jonkun sanoneen jotain? On loukkaavaa tulla syytetyksi asioista joihin en voisi kuvitella syyllistyneeni.

Istuttiin kerran pöydän ympärillä työpaikan kahviossa. Töistä ja työntekemisestä tuli puhe. Työhöni kuuluu arvioida kurssilaisteni kykyjä, työteliäisyyttä, edistymistä, vahvuuksia, heikkouksia ja niin edelleen. Mielessäni oli että ihmiset tekevät työtä tai opiskelevat eri tavoin ja eri vauhtia. Minulla on monta erilaista opiskelijaa joista jotkut pääsevät tuloksiin tasaista vauhtia etenemällä, toisilla taas on tapana ottaa välillä intensiivisiä tehokausia. Pohdiskelin sitä että ulkopuolinen voisi ajatella noilla tuurijuopon tapaisilla opiskelijoilla olevan huonompi työmoraali kuin tasaisilla pakertajilla, mutta kun omat monivuotiset kurssilaiseni tunnen hyvin. tiedän että muutamat laiskoilta vaikuttavat eivät ole laiskoja, samaan tapaan kuin lukihäiriöiset eivät ole sitä miltä ulospäin näyttävät.

Ajattelin kehua heitä, mutta en ehtinyt kuin sanoa "Ihmisillä on erilaista työmoraalia" kun yksi pöytäseurueesta kajautti "JA V'TUN TYÖMORAALI -TANA! OLEN KYLLÄSTYNYT KOKO TYÖMORAALIIN! JOKA PAIKASSA PAASATAAN.... " Ja sitä rataa.

Kiitti vaan h-tisti minun ylevien ajatusteni alentamisesta. Kiitti leimaamisesta. Kiitti h-tisti ilmapiirin pilaamisesta.

Selitin rauhallisesti oman kantani tuon keuhkoamisen jälkeen, mutta minua oli loukattu, vaikka en sitä näyttänytkään. Jonain päivänä saattaa itsehillintä tamperelaisyntyiseltäkin pettää. Jonain päivän ponnahdan pystyyn niin että tuolit kaatuvat, tartun pöydän reunaan ja kaadan koko hökötyksen, sivaltelen italialaisia korvapuusteja ilman mausteita oikealle ja vasemmalle ja huudan kimeällä äänellä "SIINÄ TEILLE PROVOSOINTIA, PROVOSOITUKAA TÄSTÄ - SLÄP, SLÄP, SLÄP..."
.

EI ÄÄRIMMÄISYYKSILLE

.
Helsingin Sanomat, Ulkomaat (B1)

Maailma muuttuu, tai ainakin ilmapiiri Ranskassa. Jacques Chirac ei asetu enää ehdolle vaaleissa. 12 vuotta presidenttinä, yhteensä 40 vuotta politiikassa. Seuraako kansallistunteita nostattava kausi tai muuta kuohuntaa tai ääriliikettä?

Sunnuntai-illan puheessa Chirac vetosi ranskalaisiin että he torjuisivat äärioikeiston ja rasismin: "Kaikki Ranskan sielussa sanoo ei äärimmäisyyksille" hän sanoi.

Niinpä taitaa olla minunkin sieluni laita. VIVE LA RÉVOLUCION! huuto ei kopsahuta minua.

Luulen. Tarkkaillaan kierroslukumittaria ja revoluutioita. Peugeot. Renault. Au revoir. Renoir.

Olen aina ollut Ranskan ja ranskalaisuuden ihailija. Olen edelleenkin. Tämä olisi kai paremmin sopinut KIELTENOPEN BLOGIINI. Oh là là!
.

KAIKESSA ON KAKSI PUOLTA

.

Maaliskuu. Kevät tulollaan, talvi meneillään. Yhdellä puolella tuota virtaavaa vettä ruohoa, toisella lunta. Siinähän voi toisella kädellä pelata golfia, toisella jalalla hiihtää. Ja keskellä hiihtää vesisuksilla.

Kai tiedätte ne jokavuotiset kirjoitukset lehtien yleisönosastoissa, kun jalankulkijat valittavat että autot roiskuttavat vettä eivätkä yhtään hiljennä? Kaikissa asioissa on vähintään kaksi puolta. Erään kerran lukijan kynä kirjaili kannanoton autoilijan näkökulmasta:

"Taas on se vuodenaika kun jalankulkijat seisovat lätäköitten ääressä sieraimet levällään."

Voihan sen noinkin nähdä. Tarpeeksi naurettuani totean itsekseni: Yleensä kannattaisi tarkastella asioita molemmin puolin. Ei ollenkaan huono periaate. Ja huumori auttaa.
.

DELETE

.

Mihin suuntaan tuuliviiri kääntyy?

Töiden hiukan hellitettyä vilkaisin eilen saamiani naistenpäivän meilejä. Yksi on ylitse muiden, aktivistiystäväni Annan lähettämä, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen taisteluun liittyvä. Kiitos, Anna!

Avasin yhden joka sisälsi hauskaksi tarkoitettua naisten ylistelyä ja kiittelyä, mutta ei saa hyväksyntääni, koska sukupuoleni saamat kehut oli esitetty paikoin miessukupolvea alentamalla. En lähde mielelläni edes leikilläni itseäni nostamaan jos se tapahtuu muiden kustannuksella. Minun koneeltani ei forwardoidu yksikään miehet-nyt-on-sellasia, naiset-nyt-on-tällasia lällätys, vaikka olisi niin hauska että itse melkein hymyilen. Saa nimitellä rauhassa tosikoksi.

Ja mitä ihmeen kehumista sellaisessa oletetussa taidossa on että kaikki naiset muka osaavat tehdä monta asiaa yhtä aikaa ja miehet muka eivät? Sitä jankutetaan joka toisessa meilissä.

Eikun nyt menen syömään ennen kuin jatkan töitä, mutta sitä ennen deletoin surutta kaikki eilen saamani naistenpäivämeilit.

Arvostettakoon kaikkia sukupuolia, ja kaikkia yksilöitä omien ominaisuuksiensa ja ansioidensa vuoksi. Kääntyilköön mittari ja tutka viisaasti eikä ennakkoluuloisesti tai leimaavasti.
.

NAISTENPÄIVÄNÄ

.

Tuttavamiehen kanssa puhuttiin että jospa hän menisi aamulla työpaikalle hattu päässä. Voisi sitä kohteliaasti ja kunnioittaen nostaa kun firman naisia tulee vastaan. Siihen hän vielä innostui lisäämään että voisi suudella kädelle.

Hetken tuumailtuamme totesimme että kohteluun tottumattomissa se herättäisi hämmennystä, ja korvapuustin vaarakin olisi ilmeinen. Niin että se siitä sitten.

(Psykologiset tutkimukset väittävät: Suurin osa ihmisten tekemistä valinnoista elämässä perustuu pelkoihin. Siis esimerkiksi ihminen jättää tekemättä jotain koska pelkää mitä tapahtuu. Valitsee toimimattomuuden.)
.

YSTÄVYYDEN LOPPU

.

Tuossa edellä kirjoittelin ystävyydestä ja siitä mikä on hyvä ystävä. Sen jälkeen olen miettinyt ex-ystäviä tai jotenkin hapantuneita tai lopahtaneita ihmissuhteita. Mikä meni vikaan? Miksi ystävyys loppui? Oliko se edes alunperin ystävyyttä?

Huonot ihmissuhteet ovat tarpeen jotta paremmin ymmärtää hyvät. Hyvää ja huonoa on monta lajia ja astetta. Harvemmin mikään ystävyyssuhde on elämässäni katkennut dramaattisesti paukahtaen. Tavallisesti ne ovat hiipuneet, kitkutelleet aikansa, lopahtaneet, tai olen jälkikäteen todennut että ei sitä voinut ystävyydeksi luokitella, oli vain jotain tuttavuutta tai satunnaista hengailua ja kokeilua. Muutama ystävyyden yritys on ollut vaikea ja jättänyt pahan jälkimaun.

Niitä ei voi millään etukäteen tietää, eikä sen kitkuttelun aikana, mutta sitten kun mitta on täynnä ja homma katkeaa, voi manailla sokeuttaan ja toisaalta olla iloinen vapautumisestaan ja siitä että silmät ovat auenneet.

Äskeisestä voisi päätellä minun ajattelevan että vika on aina ollut siinä toisessa, mutta en ajattele niin. En varsinaisesti etsi syyllisiä, mutta syitä kylläkin.

Monta vuotta sitten:

Eräs henkilö pyrki hyvin innokkaasti läheisyyteeni ja ihan tosissani yritin olla hänelle ystävä monta vuotta. Alusta alkaen minulla oli omituisen häiritsevä tunne siitä naisesta. Painoin tunteen taka-alalle, mutta tuttavuuden edistyessä kävi yhä selvemmäksi että olin tekemisissä narsistisen, itseään täynnä olevan tyypin kanssa, jossa oli piirteitä maanis-depressiivisyydestä ja luonnehäiriöistä.

Olen ulospäin suuntautunut ja avoin ihminen. Tuo henkilö vaikutti aluksi sukulaissielulta, mutta tajusin myöhemmin että ensireaktioni varoitti minua liian tuttavallisesta ihmisestä, jonka lähestyminen ei ollut ihmisystävyyttä ja sosiaalisuutta, vaan vallanhalua ja yleisön tarvetta. Suuruudenhulluina kausinaan hän piti minulle läksytyksiä. Muutaman kerran sanoin ystävyytemme irti, ja ihmettelin kun jonkin ajan kuluttua tyyppi otti taas yhteyttä muina naisina.

Lopulta vaan kertakaikkiaan lakkasin vastaamasta hänen sähköposteihinsa. Juttu selkiintyi huomattavasti siinä vaiheessa kun luin kirjoista kuvauksia minähäiriöisistä, narsistisista ja luonnehäiriöisistä persoonista. Tämä henkilö oli niin tarkkaan kuvattuna kirjoissa että valokuva olisi voinut olla tekstin vieressä. "Loukkaantuu verisesti mitä ihmeellisimmistä asioista...", "Luonnehäiriöistähän ei jätetä. Jos joku katkaisee suhteen, se on hän itse, ei missään tapauksessa toinen", "Hän suuttuu jos hänen ylivertaisuutensa asetetaan kyseenalaiseksi..."

Sitten vielä sanotaan että elämää ei opi kirjoista! Olisinpa nuokin kirjat lukenut etukäteen niin ei olisi tarvinnut sitä toistuvaa huonoa oloa kokea. Hyh. Mutta toisaalta, nyt minulla ei olisi noita kokemuksia elettyinä. Niitä en voisi mitenkään oppia kirjoista. Se olisi pelkkää teoriaa. Siis summa summarum; olen kiitollinen kärsimyksistäkin.
.

KOPSIN KOTITEATTERI

.


Henkilöt:
Sirkka, kotirouva
Myyrä, myyrä

Tapahtumapaikka:
Sirkan puutarha

Aika:
Aurinkoinen varhaiskesän aamu.

Äänitehosteet:
Pari varista ja tinttejä

Sirkka tulee ulos talostaan ja havaitsee pienen ruskean myyrän putkahtavan kukkapenkistä.

"Voi miten söötti pieni otus!" Hän huudahtaa ihastuneena, ja aikoo leperrellä lisää, mutta huomaa siten että myyrä on nakerrellut krookuksia.

"Peijakkaan jyrsijä! Nyt saat kyytiä! Sirkka sieppaa luudan käteensä mutta myyrä on jo puikahtanut salamannopeasti tunneliinsa.

Kotirouvamme ällistelee ja pällistelee krookusriviä. Violetit ovat tallella mutta keltaiset on jyrsitty. "Vai vielä söötti!" hän puhisee.

Sadevesitynnyrin kohdalta maan altaa kuuluu vaimea "Rouskis rouskis...".

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Kuvassa olevalla rekvisiitalla ei ole yhtymäkohtia elävään elämään. Siinä näkyy esikoita eikä krookuksia ja muovisammakko eikä myyrä, mutta teatterissa on hyvä osata eläytyä.

Mitä me opimme tuosta tarinasta? - Emme yhtään mitään, pelkään pahoin.
.

TIETOA JA VALISTUSTA

.


Monenlaisissa elämän ongelmissa ja tilanteissa on hienoa saada vertaistukea, tietoa, neuvoja omiin ja ystävien pulmiin, ideoita vaikeuksien ennalta ehkäisyyn. Netissä ja blogeissa on vähän kaikkea, jos vaan osuu kohdalle.

Suosittelen yleiseen valistumiseen Kirsi Myllyniemen blogia, josta nyt viimeksi luin lääketieteellistä uutista. Eilen katselin siellä videon joka raotti minulle autismin maailmaa. Paljon muutakin sieltä löytyy.

Sopivasti latinaksi kun deliriumista on juuri puhe; IN MEDIAS RES
.

MITÄ NÄET TÄSSÄ?

.

Assosiaatiotesti. Musteläikkätestin vastine. Tai muuten vaan taiteen havainnointia.

Mitä näet tässä kuvassa? Se on leikkipuistossa Suutarilassa. Mitä sinulle tulee mieleen tuosta härvelistä?



,

YSTÄVÄPIIRI

.

Mietin ystäväpiiriäni PAKINAPERJANTAIN antaman kirjoitustehtävän pohjalta.

Kävin läpi sähköpostejani aamulla. Ystäväni John oli lähettänyt Lontoosta linkin jossa on propagandaa maailmanrauhan puolesta. Hyvä video. Liikutuin. Uskon niihin asioihin joista siinä puhutaan.

http://www.avaaz.org/en/stop_the_clash/

Tulin ajatelleeksi sitä miten suuri määrä aktivisteja, maailmanparantajia ja ihania ihmisiä ystäväpiirissäni on. Elämänmyönteisiä, kannustavia, valmiita auttamaan ja ottamaan kantaa hyvän puolesta ja vääryyksiä vastaan. Eivät kaikki, mutta kohtalaisen iso otos heistä on konkreettisesti mukana jossain toiminnassa, rauhanmarsseilla, keräämässä nimiä adresseihin milloin minkäkin asian puolesta tai epäkohtia vastaan, huumetyössä, ihmisoikeuksia puolustamassa, lähetystyössä, maahanmuuttajien asialla, lastensuojelussa ja niin edelleen. Ei pelkästään puheissaan, vaan teoissaan. Ei silti, puhekin on tärkeää. En tarkoita sitä vähätellä.

Miten ihminen tulee keränneeksi ystäväpiirinsä?

Uskoisin että tavallaan hakeudumme omiemme joukkoon, ja vedämme puoleemme samanhenkisiä ihmisiä. Harrastukset yhdistävät ihmisiä, yhteiset intressit, samat kokemukset. Blogeissakin voi havaita sen ilmiön että haluaa lukea ja kommentoida itselleen sopivia juttuja. Mahdollisesti katkerat bloggarit vetävän samanmoisia puoleensa, kuten oikeassa elämässäkin, maailmanparannusblogit omanlaisiaan bloggareita. Voi tarkkailla meilejäänkin. Lähettääkö ystäväpiirini minulle hyviä tervehenkisiä posteja, hauskoja vitsejä ja kivoja kuulumisia, vai vihonviimeistä roskaa ja moskaa. vastakkaista sukupuolta pilkkaavia vitsejä ja navanalusjuttua?

Kyllä ystäväpiiriini muunkinlaisia ihmisiä mahtuu kuin aktiivisia maailmanparantajia. Ei se ole varsinainen pääsyvaatimus, vaikka teenkin havainnon että semmoisia vaikuttajia parveilee “meidän jengissä”.

Mikä on ystävä?

Ainakin sellainen joka antaa minun olla oma itseni eikä väheksy, syyttele tai tuomitse. Ei häivy takavasemmalle jos minulla on vaikeuksia.

Katson ystävyyden tuntomerkiksi jonkinlaisen vastavuoroisuuden periaatteen. En koe ystäväksi sellaista ihmistä joka on itsekeskeinen, omanapainen, pitkästyy kun minä puhun itsestäni ja elämästäni, mutta virkistyy kun puhumme hänestä.

Olen muutaman kerran yrittänyt olla narsistin ystävä. Se ei toimi. Tulee huono olo.

Olen ollut masentuneen ystävä. Siitäkin on tullut huono olo, mutta ystävyys on kuitenkin tuntunut ystävyydeltä, vaikka olen joutunut suuren osan ajasta olemaan antavana osapuolena. Kukin kykyjensä mukaan. Sellaista ei voi vaatia mitä toisella ei ole. Ystävää on tuettava silloin kun hän tarvitsee minua.

Yksi asia missä ihminen joskus iskee harhaan on se että yrittää olla toiselle ystävä sillä tavalla että ei vaivaa tätä omilla huolillaan. Millä se toinen voi olla tälle ensimmäiselle hyvä ystävä jos ei voi tarjota apuaan ja ystävyyttään? Oikea ystävä haluaa että häneltä pyydetään tukea ja neuvoja.

Nyt taitaa olla ystävällistä katkaista kirjoitus tähän, jotta ette joudu lukemaan liian pitkää tekstiä, hyvät blogiystävät!

Tässä vielä vanha viisaus: JOS HALUAT HYVÄN YSTÄVÄN, OLE HYVÄ YSTÄVÄ.
.

KOLLEKTIIVINEN VIHA

.


On inhimillistä suuttua vääryydestä yhdelle henkilölle ja sen jälkeen vihastuksen vallassa julistaa koko tyypin edustama ihmisryhmä kelvottomaksi ja tuomittavaksi. Suuttumuksen hellittäessä otettaan järki astuu kuvaan ja suhteellisuudentaju palaa.

Harmistuin kerran yhdelle rahankerääjälle puhelimessa hänen törpön käytöksensä vuoksi, ja puhelun jälkeen vannoin kiukkuisena että minulta vammaiset lapset eivät tule saamaan senttiäkään jos heidän edustajansa ovat tuollaisia. Pienen ajan kuluttua tulin järkiini. Tapaus ei jättänyt minuun mitään pysyvää närkästystä, vihasta puhumattakaan. Eikä jätä mikään muukaan. En vihaa ketään enkä mitään.

Ikävä kyllä sekä arkielämä että maailmanhistoria on täynnä vihaa, katkeruutta ja kostoa kokonaisia ihmisryhmiä ja aatteita kohtaan. Heimosodat, jengitappelut, rasismi, juutalaisviha... Kaikkihan muistavat Hitlerin. Entä terrorismi ja terrorismin vastainen taistelu? "Nyt lähdettiin kostamaan, pojat! Koko Irak matalaksi!"

Hyvin kevyesti lähtee tavallisten kivojen ihmisten huulilta leimaavia lausuntoja: "Talonmiehet ja maalarit ovat juoppoja." "Kaikki poliitikot ajavat omaa etuaan." "Ryssät, hurrit, sakemannit... italialaiset ovat kaikki huijareita ja posetiivinsoittajia." "Karjalaiset ovat kieroja." "Naiset ovat petollisia." "Miehet ovat sikoja." "Uskovaiset hurskastelevat." "Optimistit ovat sinisilmäisiä." "Kiltit ihmiset ovat naiiveja." "Maahanmuuttajat elelevät meidän verorahoillamme."

Työpaikan kahvipöytäkeskustelu voi tuntua harmittomalta kevyeltä huulenheitolta, mutta jokaisen kannattaisi tarkkailla itseään ja sitä mitä sanoo. Mitä levittää ympäristöönsä. Altistaako kotona omat lapsensa samanlaiselle ajattelulle. Kasvattaako uutta leimaajien sukupolvea, joka ylentää itseään ja eristää meikäläiset vieraista, ei-toivotuista, paheksutuista elementeistä.

Tuollainen asennemalli tulee huomaamatta ihmiselle kasvatuksen tuloksena. Ellei sitä tiedosta, ei ole mitään syytä sitä katkaistakaan. Lievänä siitä ei ehkä ole sanottavampaa haittaa, mutta voimakkaaksi paisunut viha tekee tuhoaan sekä ihmisen ympäristölle että varsinkin ihmiselle itselleen.

Vihan, torjuvuuden ja katkeruuden ilmapiiri on ihmiselle pahin mahdollinen kasvualusta. Tekee pahaa nähdä miten joku on valinnut elämänasenteekseen halveksunnan, väheksynnän, muiden alentamisen tai itsensä ylentämisen, moninkertaisesti jos tuollainen henkilö on päässyt asemaan jossa pitää muita hirmuvallassaan. Puistatus!

Terapeuttien vastaanotot pursuilevat niitä jotka on aivopesty luulemaan että he ovat kelvottomia, kun kasvattajansa ovat heidän huonommuuttaan ja ällöttävyyttään vuosikaudet tolkuttaneet.

Siinä tilanteessa on muutama mahdollisuus; jäädä maahan makaamaan, kaivautua syvemmälle, levittää katkeruuttaa ympäristöönsäkin tai ottaa järki käteen ja ponnistautua ylös mokomasta alennustilasta. Ylös sieltä, kops!
.

PERHE ON TÄRKEÄ

.

Posti toi eilen tilaamani uuden kiiltävänkirkkaan opuksen.

DR Phil McGraw, FAMILY FIRST

TV:stä tuttu psykologi Dr Phil opettaa kirjassaan hyvää vanhemmuutta ja korostaa perheen ja suvun merkitystä ihmiselle. Luulen että alan lukea kirjaa, ja luen sitä rinnakkain Anna-Liisa Valtavaaran anteeksiantoteoksen kanssa. Olen jälkimmäisessä päässyt kohtaan jossa puhutaan siitä miten kurjaa ja tuhoisaa on joutua elämään katkeroituneiden ihmisten parissa. Jotkut onnistuvat myrkyttämään lastensa ja läheistensä mielet vihaamalla kollektiivisesti kokonaisia ryhmiä ja propagandanomaisesti pitämällä vihaa kaiken aikaa kytemässä.

Ajatelkaa millaista olisi joutua sellaisen henkilön vaikutuspiiriin joka, jouduttuaan kerran pari naisen tai miehen pettämäksi, julistaa koko vastakkaisen sukupuolen pannaan ja heittelee jatkuvasti alentavia ja tuomitsevia lausuntoja ilmoille. "Se nyt on aivan naisten tapaista". "Samanlaisia kaikki naiset." "Ihan on kuin äitinsä, hyi hitto."

Jonkun on älyttävä katkaista tuollainen joukkovihan ja katkeruuden ketju. Muuten on sukuviha tai joku muu musta pilvi kaiken aikaa ilmaa pilaamassa. Eihän sellaisessa voi hengittää.

FAMILY FIRST - Perhe ja suku etusijalle. Henkiseen hyvinvointiin ei voi kuulua katkeruutta eikä vihaa. Uskon että tuossakin kirjassa kehoitetaan heittämään negatiivisuus ja pikkumaisuus pellolle. Ei se helppo tehtävä ole perheissä ja suvuissa. Jostakin on vanha sanonta "Suku on pahin" lähtöisin. Vanhoissa sanonnoissa piilee usein totuutta.
.

YSTÄVÄT JA YSTÄVYYS

.
PAKINAPERJANTAI ilmoitti kirjoituksen aiheeksi YSTÄVÄN. Leelia on laatinut mainion listan avuksi ajatteluun. Tuostahan saisin oikein artikkelisarjan. Houkuttelevaa, mutta työpäivä kutsuu nyt ainakin ensin.


18.s aihe on kertoa Ystävästä.
Onko hän sitten;

-Lapsuudenystävä
-Koulukaveri
-Inttikaveri
-Näkymätön ystävä
-Unohtumaton ystävä
-Petturiystävä!
-Entinen ns. ystävä
-Rakas ystävä
-Nettiystävä
-Virtuaaliystävä
-Kirjeenvaihtoystävä
-Kadonnut, poismennyt ystävä...

Hyvää perjantaita, virtuaaliystävät ja live-lukijat!

ENNUSTAMINEN

.

Maaliskuun ensimmäinen päivä.

Me monta vuotta eläneet voimme ennustella että ilmat lämpenevät vähitellen ja lumi sulaa. Ensimmäinen lämmin kevätpäivä koittaa jo ehkä tämän kuun lopussa tai huhtikuun alussa. Alfaltti näkyy, lapset hakevat fillarit ja jalkapallot esiin, ihmiset ottavat aurinkoa jossain lämpimässä kohdassa pihaansa. Seuraavana päivän tulee kunnon lumipyry ja sitten päivitellään kovasti "takatalvea". En ole tämmöistä ennen tapahtunut. Muisti on lyhyt.

Paras käytännön tapa ennustaa tulevaa on mitata todennäköisyyttä sen perusteella mitä ennen on ollut. Eka lämmin kevätpäivä, niinsanotun takatalven mahdollisuus, päivien piteneminen... Näin on ennenkin ollut. Näin tulee todennäköisesti olemaan vastakin. Vähennän vaatteita innoissani liian äkkiä ja saan nuhan. Paitsi että en saa jos muistan varoa.

Paras tapa ennustaa ihmisten käyttäytymistä on mitata todennäköisyyttä sen perusteella mitä on ennen ollut. Se joka on myöhästellyt ennenkin, tekee sitä vastakin. Se joka on pettänyt lupauksensa aikaisemmin, pettää hyvin todennäköisesti uudelleen. Joka on lyönyt kerran, ja kaksi, ja kolme, lyö varmasti taas. Se kannattaa pitää mielessä eikä tuudittautua luuloon että asiat itsestään tai taikaiskusta muuttuvat.
.