Minun on kauhean vaikea käsittää sotimista, valloittamista, kukistamista, alistamista, sortamista.
Mediassa ja blogeissa puhutaan paljon islamista vihan uskontona ja kaikkien väkivaltaisuuksen lähtökohtana.
Voisiko olla mitään muuta selitystä?
Uskonnoista en tiedä, mutta ihmisluonnosta kylläkin. Kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisena olen opiskellut ja tutkinut ihmistieteteitä, psykologiaa, filosofiaa, kasvatustieteitä.
Jos islam on syynä diktatuuriin ja hirveisiin kidutuksiin ja terroritekoihin, miten selitämme Hitlerin, ja Chilen sotilasjuntan ynnä muut?
Olen kauan katsellut erilaisia johtajia, poliittisia johtajia, firmojen dirikoita, koulujen rehtoreita. Olen itsekin "johtaja" koska olen opettaja. Pohjakoulutukseen ja elinikäiseen jatkokoulutukseeni kuuluu lukea johtajuudesta, alaisuudesta ja vaikka mistä asiaan liittyvästä.
Vaikka miten päin yrittäisin katsella maailmanpolitiikkaa, ne ovat ihmiset jotka sitä pyörittävät, ja ihmisluonto on se mikä se on ollut ammoisista ajoista lähtien. Vai eikö ole? Johtajiksi hakeutuu hyviä viisaita johtajia, mutta myös vallanhaluisia kovia narsistisia tyyppejä jotka tyydyttävät johtoasemassa erilaisia tarpeitaan, pahimmillaan sairaita psykopaattisia taipumuksiaan. Ei tarvitse mennä Lähi-Itään ja Afrikkaan osoittelemaan sormella terroristikandidaatteja. Lähempääkin löytyy sortopolitiikkaa. Tsekatkaa vaikka koulukiusaajat ja hiekkalaatikon kunkut, ja erilaiset rikolliset alkajaisiksi. Mistä maasta ja mistä kaupungista tahansa.
Tuli vaan mieleen, että se mikä vaikuttaa ilmiselvältä syy ja seuraussuhteelta, ei sitä useinkaan elämässä ole, kun ihmisistä ja ihmisluonnosta on kyse. Uskonto on aina tarjonnut oivallisen tekosyyn sotimiselle, samaten kansallisuushenkisyys ja niin sanotut oikeustaistelut.
Siis tuli vaan mieleen...
.
Ja Raamattua, Koraania jne. on käsittääkseni kautta aikojen tulkittu ja painotettu sitä silmälläpitäen mikä on kulloinenkin tarve yhteiskunnassa ja vallanpitäjillä.
ReplyDeleteUskotojen maailmassa on helppo olla Ainoa Oikeassa oleva ja Vainottavana oleva ihminen. Yleensä vielä jostain syystä tuollainen oikeassa oleva saa vielä näkyvyyttä ja seuraajia. Ei tarvi katsoa kuin luterilaisen kirkon sisällä olevaa taistelua naisen asemasta. Marttyyrin asemaan riittää se, että kieltäytyy työskentelemästä naisen aknssa. Marttyyrius myy. Onneksi tuo onnistuu noin helposti Suomessa. Ei tarvi ryhtyä marttyyriksi pommin kanssa.
ReplyDelete(Huh. Sekamelska omassa päässä setvitty. Uskaltaa taas alkaa pitään blogia...)
Ally
ReplyDelete"Tulkinta" nimenomaan on kiinni siitä millä silmällä ja mielellä ja missä tarkoitusperissä lähdetään asioita tarkastelemaan ja ideoita toiminnaksi muuttamaan.
Teme
Tervetuloa takaisin blogimaailmaan!
Marttyyreja on aina ollut ja tulee aina olemaan, samoin kuin uhreja, sijaiskärsijöitä, syntipukkeja jne jne. Hesarissa oli juuri jotain miespapista joka kieltäytyy työskentelemästä naispapin kanssa. Ei kai se mitään taktikointia ole? Pitääkin mennä lukemaan tarkemmin...
Uskonnon varjolla (siis kaikkien) on aina sodittu ja tapettu eniten! Vaikka kaikki uskonnot kieltävät tappamisen, tai ainakin suhtautuvat siihen edes hieman varauksellisesti. Lisäksi uskonnot ovat myös tahkonneet eniten rahaa itselleen, ihan vaikka tuo ev.lut. kirkkokin. Erottakaa edes kirkko valtiosta - ja heti! Nih!
ReplyDeleteMutta kyllähän uskonnoillakin on eroja.
ReplyDeleteOletetaan, että meillä on joku todella tyhmä ja väkivaltainen ihminen, joka tykkää tappaa ja raiskata muita ihmisiä. Koska hän ei muutakaan osaa. Olkoon hänen nimensä vaikkapa Reiska.
Reiska tappaa jonkun ja joutuu vankilaan. Vankilassa kahden eri porukan edustajat lähestyvät häntä.
Ensin tulee Missio Romanan kovia kokenut mutta sitten uskoon tullut mustalainen. Ja julistaa: "Reiska kuule, se on sillä tavalla, että vaikka sä olet aivan helvetin tyhmä jätkä, niin Jumala rakastaa sua silti. Mutta Jumala haluaa, että sä lopetat tappamisen ja raiskaamisen."
Sitten tulee toisen porukan edustaja ja lyö Reiskalle jengiliivit käteen. "Sä olet Reiska nyt ansainnut nämä jengiliivit, kun sä olet tappanut ihmisen. Sä voit olla meidän porukan jäsen ja me tuetaan sua kaikessa. Sä saat vapaasti tappaa kaikki ne, jotka ei o meidän jengin jäseniä. Ne tunnistaa päässä olevasta rätistä. Eiku siis siitä jengiliivistä. Ja me kehutaan sua mitä enemmän sä tapat vääräusk... eiku siis niitä meidän jengin ulkopuolisia. Ja raiskata saat kans vapaasti. Paitsi meidän jengin muijia. Ne tunnistaa siitä, että niillä on huivi päässä. Tai siis säkki päällä. Mutta kaikkia muita saat raiskata vapaasti. Ja se on tosi hyvä juttu."
Reiskalla on edessään vaikea valinta. Uskaltaako hän olla yksilöllinen ihminen, joka luottaa siihen, että Jumala rakastaa häntä hänen puutteistaan huolimatta. Toisaalta tämä vaatisi sitä, että Reiska joutuisi myöntämään olevansa tyhmä ja puutteellinen ihminen. Lisäksi hän ei enää saisi tappaa eikä raiskata.
Vai onko Reiskan helpompi lähteä jengin mukaan, joka tukee häntä silloinkin (ja juuri silloin) kun hän tekee kauheuksia? Jälkimmäisessä tapauksessa Reiskan tarvitsee vain totella jengin johtajan käskyjä ajattelematta itse ja noudattaa jengin tapoja ja perinteitä tinkimättä. Vastineeksi hän saa tuntea olevansa parempi ihminen (tyhmyydestään ja väkivaltaisuudestaan huolimatta) kuin ne, jotka eivät ole jengin jäseniä.
Polgara, minäpä olen erottanut itseni kirkosta :) Enkä ole löytänyt sopivaa uskontoa vaikka kaikissa onkin jotain hyvää. ei silti että olisin pahemmin etsinytkään.
ReplyDeleteReino
Uskonnoilla on eroja, kuten sanot, mutta kun ajattelen jengejä, en ihan heti saa kiinni ajatuksesta että uskonto olisi mukana kuvassa. Vaikka miksei, uskonto on jengiläisille yhtä hyvä tekosyy tai väline kuin mikä muu tahansa.
Aika hyvä tuo sinun Reiska-esimerkkisi. Kun ihminen on tuuliajolla ja vaikeista oloista, hän saattaa tarttua lähimpään tarjolla olevaan tahoon mihin voi tuntea kuuluvansa ja kelpoisuuttaan todistella. Vaikka ihmiset ovat aina yksilöitä, on olemassa monia oppikirjatapauksia siitä miten tuo homma tuppaa menemään. On niitä jotka niinsanotusti kovettavat itsensä, niitä jotka kostavat vääryyksiä jne. mutta on niitäkin jotka tarttuvat parannukseen ja pelastukseen.
Tuo on muuten kauhea juttu että "voit vapaasti tappaa kaikki jotka eivät ole meikäläisiä". Ei muuten mutta kun se toteutuu vähän joka toisen elämässä, ellei nyt ihan tappamiseen asti. Siis tarkoitan meidän arkielämäämme.
Minusta uskonnon väkivaltaistumiseen liittyy huomattavasti enemmäin yhteiskunnan olot kuin itse uskonto. 90-luvulla oli n.s. Toronton herätys, jonka retoriikka oli hyvin militaristista ja siellä retoriikan tasolla oikeutettiin perinteisten kirkkojen polttaminen ja ihmisten tappaminen. Minusta ainoa syy, miksi siitä ei syntynyt oikeasti väkivaltaista liikettä, oli yhteiskunnalliset syyt. Länsimaissa ei ole (todellista) massatyöttömyyttä, epätoivoistumista huonon ympäristön takia ja niin edelleen. Kenelläkään ei ollut oikeastaan syytä lähteä ampumaan naapurikirkossa ollutta, vaikka saarnaaja pauhaisikin siellä istuvat Jumalan suunnitelmien tiellä oleviksi ihmisiksi.
ReplyDeleteTilanne olisi luultavasti muuttunut heti, kun saarnaaja olisi voinut ekana todeta:"Katsokaa ympärillenne. Lapsenne eivät pääse kouluun. Heitä hakataan. Vaimonne raiskataan. Jos ammumme nuo, voimme saada lapsillemme koulutuksen ja puolustamme samalla vaimojamme." Vaikka tuo olisi täyttä propagandaa, se menisi läpi jos sosiaalinen kuilu olisi todellinen.
Teme
ReplyDeleteKansankiihotus ja propaganda voivat olla yllättävän helppoja. Ihmisluontoko siinäkin takana, vai miten lynkkausjoukon on saanut historiassa niin salamana aina kasaan? Jos ei olisi sivistynyttä yhteiskuntaa ympärillä suojana... Niin, mitenkähän hommat hoidettaisiin?
yes!
ReplyDelete"Jos ei olisi sivistynyttä yhteiskuntaa ympärillä suojana... Niin, mitenkähän hommat hoidettaisiin?"
ReplyDelete***
Niin. No, meidän monikulttuurikriitikkojen yksi pointti on nimenomaan se, että nyt näyttäisi tämän suuntainen laaja yhteiskunnallinen kokeilu olevan menossa. Ilman että siitä ihmisille kerrotaan tai että suomalaisille annettaisiin valinnan mahdollisuus tulevaisuutensa suhteen.
Minulle monikulttuuri tarkoittaa nimenomaan sairasta ja vaarallista kokeilua siihen suuntaan, että miten pitkälle asioiden voidaan antaan mennä kohti tilannetta, jossa meillä ei todellakaan olisi sivistynyttä yhteiskuntaa ympärillä suojana.