On inhimillistä suuttua vääryydestä yhdelle henkilölle ja sen jälkeen vihastuksen vallassa julistaa koko tyypin edustama ihmisryhmä kelvottomaksi ja tuomittavaksi. Suuttumuksen hellittäessä otettaan järki astuu kuvaan ja suhteellisuudentaju palaa.
Harmistuin kerran yhdelle rahankerääjälle puhelimessa hänen törpön käytöksensä vuoksi, ja puhelun jälkeen vannoin kiukkuisena että minulta vammaiset lapset eivät tule saamaan senttiäkään jos heidän edustajansa ovat tuollaisia. Pienen ajan kuluttua tulin järkiini. Tapaus ei jättänyt minuun mitään pysyvää närkästystä, vihasta puhumattakaan. Eikä jätä mikään muukaan. En vihaa ketään enkä mitään.
Ikävä kyllä sekä arkielämä että maailmanhistoria on täynnä vihaa, katkeruutta ja kostoa kokonaisia ihmisryhmiä ja aatteita kohtaan. Heimosodat, jengitappelut, rasismi, juutalaisviha... Kaikkihan muistavat Hitlerin. Entä terrorismi ja terrorismin vastainen taistelu? "Nyt lähdettiin kostamaan, pojat! Koko Irak matalaksi!"
Hyvin kevyesti lähtee tavallisten kivojen ihmisten huulilta leimaavia lausuntoja: "Talonmiehet ja maalarit ovat juoppoja." "Kaikki poliitikot ajavat omaa etuaan." "Ryssät, hurrit, sakemannit... italialaiset ovat kaikki huijareita ja posetiivinsoittajia." "Karjalaiset ovat kieroja." "Naiset ovat petollisia." "Miehet ovat sikoja." "Uskovaiset hurskastelevat." "Optimistit ovat sinisilmäisiä." "Kiltit ihmiset ovat naiiveja." "Maahanmuuttajat elelevät meidän verorahoillamme."
Työpaikan kahvipöytäkeskustelu voi tuntua harmittomalta kevyeltä huulenheitolta, mutta jokaisen kannattaisi tarkkailla itseään ja sitä mitä sanoo. Mitä levittää ympäristöönsä. Altistaako kotona omat lapsensa samanlaiselle ajattelulle. Kasvattaako uutta leimaajien sukupolvea, joka ylentää itseään ja eristää meikäläiset vieraista, ei-toivotuista, paheksutuista elementeistä.
Tuollainen asennemalli tulee huomaamatta ihmiselle kasvatuksen tuloksena. Ellei sitä tiedosta, ei ole mitään syytä sitä katkaistakaan. Lievänä siitä ei ehkä ole sanottavampaa haittaa, mutta voimakkaaksi paisunut viha tekee tuhoaan sekä ihmisen ympäristölle että varsinkin ihmiselle itselleen.
Vihan, torjuvuuden ja katkeruuden ilmapiiri on ihmiselle pahin mahdollinen kasvualusta. Tekee pahaa nähdä miten joku on valinnut elämänasenteekseen halveksunnan, väheksynnän, muiden alentamisen tai itsensä ylentämisen, moninkertaisesti jos tuollainen henkilö on päässyt asemaan jossa pitää muita hirmuvallassaan. Puistatus!
Terapeuttien vastaanotot pursuilevat niitä jotka on aivopesty luulemaan että he ovat kelvottomia, kun kasvattajansa ovat heidän huonommuuttaan ja ällöttävyyttään vuosikaudet tolkuttaneet.
Siinä tilanteessa on muutama mahdollisuus; jäädä maahan makaamaan, kaivautua syvemmälle, levittää katkeruuttaa ympäristöönsäkin tai ottaa järki käteen ja ponnistautua ylös mokomasta alennustilasta. Ylös sieltä, kops!
.
No comments:
Post a Comment